Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aivoteltta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
arten. Liikekeskus, josta vaikutteet
tahdonalaisiin lihasryhmiin lähtevät, sijaitsee
molempien keskuspoimujen luona. Kokeista on
lisäksi opittu tuntemaan liikekeskuksessa
pienempiä sarkoja, joista vaikutteet esim. raajojen
liikunnoille lähtevät. Samoin voidaan erottaa
rajoitettuja alueita, jotka ovat aistimien saamien
vaikutusten tajuamispaikkoja, aistimussarkoja.
Niinpä kuulosarka sijaitsee ohimoliuskassa,
näkösarka takaraivoliuskassa j. n. e. Kolmannen
otsapoimun, eli n. s. Brocan poimun, luona
on puhesarka, jonka loukkaus synnyttää
häiriöitä puhetaidossa tai aikaansaa tämän kyvyn
häviämisen.
Pienet aivot vaikuttavat etenkin niihin
lihaksiin, jotka pitävät huolta ruumiin tasapainosta
ja liikkeistä paikasta toiseen. Niiden toimena
näkyy yleensä olevan ruumiinliikkeiden
sopusuhtainen ohjaaminen.
Elämälle tärkein aivo-osa on pidentynyt
selkäydin, joka on hengitysliikkeiden,
sydämentoiminnan, suonien laajentamisen ja supistamisen
keskus. Myös pureksimis- ja nielemisliikunnolla
on keskuksensa tässä aivo-osassa. Pidentyneen
selkäytimen poikkileikkaaminen tai vioittaminen
aikaansaa heti kuoleman; siinä on
„elämän-solmu", jota vastoin muita aivo-osia voi poistaa
ilman että elämä heti lakkaa. K. M. L.
Aivoteltta ks. Aivot.
Aivotulehdus (encephalitis), aivoaineen
tulehdus, syntyy erittäinkin aivojen
vahingoittumisesta ja saa usein aikaan aivoajoksen. Usein
on aiheena infektsionitautien kiertelevä
tartunta-aine. Kroonillisen aivotulehduksen saa aikaan
alkoholismi ja syfilis. — Myöskin kotieläimissä
esiintyy akuuttisia aivojen ja niiden kalvojen
sairauksia, useimmin hevosissa, esim. ankaran
rasituksen, pitkän laiva- tai rautatiematkan
jälkeen, liiallisen siitinelinten kiihotuksen johdosta.
Myös erinäiset rehuaineet (palkokasvit) saavat
ruoansulatushäiriöiden aiheuttaman a:n aikaan.
Nautaeläimissä on a. usein tuberkuloosista
laatua.
Aivotärähdys (commotio cerebri), välittömän
tahi välillisen väkivallan synnyttämä
toiminnallinen häiriö aivoissa, vaikkei näkyväistä
vammaa ole olemassa. Taudinkuvaan kuuluu
suoni- ja hengityshäiriöitä, oksennuksia, halvauksia,
tajuttomuutta j. n. e. M. O-B.
Aix [eks] (A. en Provence), kaupunki
Kaakkois-Ranskassa, Bouches-du-Rhône
departementin pääkaupunki, 28 km Marseillesta
pohjoiseen, kauniissa ja hedelmällisessä seudussa, n.
29,829 as. (1906). Harjoittaa silkki- ja
pumpulikankaiden valmistusta, oliivi- ja mantelipuun
viljelystä. Tärkeä oliiviöljyn vient.ipaikka.
Kaupunki oli keskiajalla Provencen
pääkaupunki ja trubaduurien kokouspaikka. Sitä
sanottiinkin „Ranskan Ateenaksi”.
Roomalaisaikaan oli kaupunki Aquæ Sextiæ’n nimellä
tunnettu lämpimistä lähteistään. Marius voitti
siinä teutonit v. 102 e. Kr. A. R. B.
Aix les Bains [ekslebã´], kaupunki ja
kylpypaikka Ranskan Savoie departementissa.
Kuuluisa lämpimistä rikkilähteistään, jotka jo
roomalaiset tunsivat (Aquæ Gratianæ eli
Domitianæ), 8,000 as. (1901).
Aizoaceæ
[tsoā´], jääruohot, Centrospermæ-parveen kuuluva kaksisirkkaisheimo;
hieta-aavikkojen ja muiden kuivien kasvupaikkojen
kasveja troopillisesta ja subtroopillisesta
vyöhykkeestä varsinkin Etelä-Afrikasta. Heimoon
kuuluvat m. m. suvut Mesembryanthemum ja
Tetragonia (ks. n.).
Ajaccio [-a´tšo], Korsikan pääkaupunki, sen
länsirannalla, lujasti linnoitettu, 22,000 as.
(1901) ; talvi-ilmasto on lauhkea. Väestö
harjoittaa sardellin- ja korallinpyvntiä ja valmistaa
hienoksi tunnettua oliiviöljyä. — Napoleon
Bonaparten syntymäkaupunki.
Ajanhenki, määrättynä aikakautena
vallitsevat aatteet, mielipiteet ja harrastukset. Ne
vaikuttavat mahtavasti yksilöiden mielessä,
tavallisesti näiden tietämättä. Nimenomainen
vetoaminen „ajanhengen vaatimuksiin” on
kuitenkin usein erehdyttävä, sillä juuri koska
ajanhenki ehdottomasti vaikuttaa kaikissa
yksilöissä, niin on hyvin vaikeata sattuvasti kuvata
oman aikansa luonnetta ; tavallisesti vasta
jälkimaailma voi selvästi käsittää kunkin
aikakauden luonteenomaiset piirteet. Sitäpaitsi
ajanhenki lakkaamatta muuttuu, milloin verkalleen,
milloin nopeasti, niiden henkisten voimien
vaikutuksesta, jotka kullakin hetkellä ovat
toimessa. (vrt. Aatevirtaus). A. Gr.
Ajanlasku perustuu yhteen tahi useampaan
aikayksikköön (ks. t.), joiden
tarkoituksenmukaisesta merkitsemisestä ja numeroimisesta
a. muodostuu. Lähinnä tarjoutuva ja sen vuoksi
aikaisimmin käytäntöön päässyt aikayksikkö on
vuorokausi. Pitempiä ajanjaksoja
huomioonotettaessa tarvitaan suurempi yksikkö,
jonka helposti tarjoavat kuun vaihtelut.
Ottamalla huomioon ne hetket, jolloin uuden kuun
viilu ensin ilmestyi taivaalle, havaittiin, että se
aika, joka kului kuun uudestaan
näyttäytymiseen samalla asteella, on noin 29 ½ vuorokautta.
Tätä aikaa on nimitetty synodiseksi
kuukaudeksi. Aikayksikkönä käytetään siis
kuukautta, mutta kun oli
tarkoituksenmukaisempaa, että kukin päivä kuuluisi
kokonaisuudessaan toiseen tai toiseen kuukauteen,
annettiin kalenterikuukaudelle vuorotellen 29 :n tai
30 :n vuorokauden pituus. — Vuodenaikojen
säännöllinen vaihtelu tarjosi vieläkin suuremman
yksikön : vuoden, jonka pituus on 365 vuorok.
5 t. 48 min. 46 sek. (= n. 365 ¼ vuorok.).
Nykyisen ajanlaskun muodostumiseen on enimmän
vaikuttanut vanhojen egyptiläisten,
kreikkalaisten ja roomalaisten a. Juutalaisilla on
olemassa 7-päiväinen viikko. Egyptiläisten a.
perustui 365-vuorokautiseen vuoteen. Vanha
kreik. a. perustui synodiseen kuukauteen ja
karkauskuukaudet otettiin huomioon.
Vanhimmassa roomalaisessa ajanlaskussa oli vuosi
jaettu 10 kuukauteen ; tämän sijalle tuli pian
täydellisempi a., joka laski 355-vuorokautisen
vuoden ; silloin tällöin lisättiin 30-päiväinen
karkauskuukausi. Julius Cæsarin toimesta
otettiin käytäntöön uusi a. (n. s.
juliaaninen kalenteri l. vanha luku) ; sen
perustaksi asetettiin vuosi, pyöristettynä
tasaisesti 365 ¼, vuorokaudeksi; jotta joka
vuodessa olisi kokonainen luku vuorokausia,
määrättiin joka neljäs vuosi
karkausvuodeksi (ks. Vuosi), karkauspäivä asetettiin
entisen karkauskuukauden sijalle (helmik. 23
p :n jälkeen). Juliaaninen vuosi, joka on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
