Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Albrekt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
217
Albrekt—Albumi
218
sissa: 1) Schwerin’ia kreivin Oton tyttären
Richardisen ja 2) Braunschweigin herttuan
Magnuksen tyttären Agnesin kanssa. K. li. 11.
Albrekt, Saksan kuninkaita. 1.
Albrekt I (n. 1250-1308), Rudolf I:n
Habsburgi-laisen vanhin poika, sai 1283 Itävallan
herttua-kunnan. Vaaliruhtinaitten noustua Aadolf
Nas-saulaisen omavaltaisuutta vastaan ja tämän
kaaduttua Göllheimin taistelussa 1298 A. valittiin
Saksan kuninkaaksi. Turvatakseen poikansa
Rudolfin kruununperimyksen A. teki liiton
Ranskan Filip Kauniin kanssa. Tällaista
kuninkuuden perinnölliseksi tekemistä ryhtyivät
vaaliruhtinaat vastustamaan, mutta A. sai vastarinnan
kukistetuksi. A:n viime vuodet olivat
onnettomat. 1307 kuoli hänen poikansa Rudolf ja hänen
yrityksensä liittää Thüringen sukunsa
alusmaihin estettiin. Toukok. 1 p:nä 1308 murhasi A:n
hänen veljensä poika Juliana (Parricida), jolle
A. ei ollut luovuttanut tämän sehwabilaisia
pe-rintömaita. — 2. Albrekt II (1397-1439)
Itävallan herttua, menetti jo lapsena isänsä,
Albrekt IV:n; otti herttuakunnan hallituksen
käsiinsä 1411. Meni 1422 naimisiin keisari
Sigismundin tyttären ja perijättären Elisabethin
kanssa. Sigismundin kuoltua tuli A. 1437
Unkarin ja 1438 Böömin kuninkaaksi. Saksan
kuninkaaksi valittiin A. 1438. Ollessaan lähdössä
sotaan turkkilaisia vastaan A. kuoli 1439.
K. B:dt.
Albrekt, Brandenburgin
ruhtinaita. 1. Albrekt I Karhu (1106-70) Anhaltin
eli Askanian sukua. Sai 1134 läänitykseksi
Nordmarkin (Altmarkin), 1138 vähäksi aikaa
Saksin herttuakunnan sekä 1150 Brandenburgin
ja Ilavelin alueen, jolloin otti itselleen
Brandenburgin markkreivin arvonimen. Toimi
innokkaasti venäläisiltä valloittamiensa alueiden
kristinuskoon käännyttämiseksi ja
saksalaistuttami-seksi. — 2. Albrekt (1414-86), jolle hänen
ritarillisuutensa johdosta annettiin nimi A c h i
1-1 e s. Brandenburgin vaaliruhtinas, sai 1440
Ans-bachin ruhtinaskunnan, 1464 Baireuthin
ruhtinaskunnan ja 1470 Brandenburgin
vaaliruhtinas-kunnan; kaikki Hohenzollerin suvun alueet
olivat siten jälleen yhdellä omistajalla. Mutta 1473
A. antoi nimellä „dispositio A c h i 11 e i a"
tunnetun säännöksen, jonka mukaan vanhin
poika oli perivä Brandenburgin, Ansbach ja
Baireuth taas annettava nuoremmille haaroille
läänitykseksi. A. oli aikansa kauneimpia ja
kaikilla ritarin avuilla parhaiten varustettuja
miehiä. — 3. Albrekt, liikanimeltä
Alcibiades (1522-57), Brandenburg-Baireuthin
markkreivi, oli hurja ja raaka partiosotien
kävijä. Schmalkaldenin sodan aikana A. oli
vuoroin keisarin, vuoroin vaaliruhtinas Moritz
Saksilaisen puolella. 1553 hän teki rosvoretken
Frankiin, mutta Moritz ja häneen liittyneet ruhtinaat
voittivat hänet kahdessa taistelussa, jonka
jälkeen hän pakeni Ranskaan. Sieltä hän tosin
palasi Saksaan, mutta maitaan hän ei enää saanut
takaisin. E. B:dt.
Albrekt, Preussin h e r 11 u a (1490-1568),
valittiin 1511 Saksalaisen ritarikunnan
suurmestariksi. 1522 liityttyään uskonpuhdistuksen
kannattajiin hän muutti ritarikunnan alueen
maalliseksi herttuakunnaksi, ollen siis Saksalaisen
ritarikunnan viimeinen suurmestari ja Preussin
ensimäinen herttua. Puolan kuningas antoi,
pidättämällä itselleen lääninherruuden,
muutokseen suostumuksensa. A:n hallitusaika oli hyvin
levoton. Osianderin teologisessa riidassa hän oli
tämän puolella suurinta osaa alamaisiaan
vastaan. Hän oli alituisessa rahapulassa ja otti
paljon ulkomaalaisia palvelukseensa, siten
suututtaen varsinkin aatelistoa. A. perusti 1544
Königsbergin yliopiston. K. B:dt.
Albrekt I Suuri (1236-79),
Braunschweigin herttua, (pituutensa johdosta saanut
nimen „Suuri"). Kävi useita eri sotia vasallejaan
ja naapuriruhtiuaita vastaan. Oltuaan pari
vuotta Tanskassa kuningas Kristofer I:n lasten
holhoojana ja valtionhoitajana ja 1263 Saksaan
palattuaan hän joutui s. v. parin pikkuruhtinaan
vangiksi; suuret lunnaat suoritettuaan hän pääsi
vapaaksi vasta puolentoista vuoden perästä. 1267
hän jakoi suvun perintömaat siten, että itse otti
Braunschweigin ja antoi veljelleen Juhanalle
Lüneburgin ja Hannoverin. K. B:dt.
Albrekt III Rohkea, Saksin herttua,
(1443-1500) osoitti jo lapsena kylmäverisyyttä
Kunz v. Kaufungenin 1455 ryöstäessä hänet ja
hänen veljensä Erastin Altenburgin linnasta
(„Saksin prmssiryöstö"). Aluksi yhdessä
hallittuaan jakoivat veljekset, sedältään perittyään
Thüringenin, 14S5 maansa keskenään; suku
jakaantui siten kahteen haaraan. A., jonka osaksi
jaossa tuli Meissen, oli Habsburgien uskollinen
kannattaja ja aikansa suurimpia sotureita.
K. B:dt.
Albrekt (1489-1545), Mainzin vaaliruhtinas
ja arkkipiispa ja Magdeburgin arkkipiispa,
Brandenburgin vaaliruhtinaan Johannes Ciceron
poika. A. vuokrasi anekauppa-oikeuden
hiippakunnissaan paavi Leo X :ltä. Ilänen asiamiehensä
Tezelin toiminta sai aikaan, että Luther julkaisi
95 teesiänsä.
Albrektsö [-öj ks. V i t s a t a i p a 1 e.
Albret [-?], Jeanne d’ (1528-72),
Navarran perijätär, naimisissa Anton Bourbonin
kanssa, hallitsi isänsä kuoltua (1555) yhdessä
puolisonsa kanssa ja tämän kuoltua (1562) yksin
pieniä Navarran kuningaskuntaa. Oli
hugenottien uskollisena tukena sisällisissä sodissa
kasvattaen poikansa Henrikin (Henrik IV:n) heidän
johtajakseen. Kuoli Pariisissa 1572. — [Ruble,
„Antoine de Bourbon et Jeanne d’A." (4 nid.,
Pariisi, 1881-86) ; „Mémoires et poésies de
Jeanne d’ A.", jui. Ruble (Pariisi, 1893).]
Albuginea sclera
gi’- sklc’-/, silmän [-jänne-kalvo (ks. Silmä).
Albula, vuorijono Rhetian alpeissa
Graubün-denin kanttonissa. Inn-laakson länsipuolella.
Nimensä on vuorijono saanut Albulan solasta,
joka johtaa Inn-joesta Albulalle, Reinin
syrjä-joelle.
Albumen [-bil’-] (lat.), valkuaisaine;
siemen-valkuainen. vrt. Siemen.
Albumi (lat. albus = valkea), merkitsee
roomalaisilla valkeata taulua julkisia tiedonantoja
varten. — Keskiajalla sillä tarkoitettiin
pyhimys-, sotamies-, jäsen- y. m. luetteloita. Nykyään
a:lla tarkoitetaan kirjaa, johon kirjoitetaan
muistovärssyjä, kootaan nimikirjoituksia,
valokuvia, postimerkkejä. A. tarkoittaa myöskin
tilapäis-julkaisuja, jotka sisältävät
kaunokirjallisuutta, kuvia y. m.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
