- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
233-234

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aleksanteri ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

huolenpidolla rauhallisiin hallitustoimiin, teki
erinäisiä parannuksia sisällisessä hallinnossa ja
lakkautti tuon vihatun salaisen kanslian.
Varsinkin hän osoitti olevansa harras yleisen
sivistyksen ystävä perustamalla monia uusia
opetuslaitoksia. M. m. on mainittava, että hän v. 1802
herätti uuteen eloon Tarton yliopiston, josta
lupaus oli annettu jo Itämerenmaakuntain
valloituksen aikana, vaikka se siihen saakka oli
jäänyt täyttämättä. A. harrasti myöskin
venäläisen talonpojan vapautusta orjuudesta, mutta
siinä kohtasivat häntä vielä voittamattomat
esteet. Kumminkin hän paransi maaorjain asemaa
ja julkaisi asetuksen, joka kielsi „sielujen”
lahjoittamisen yksityisille. Eräässä osassa
valtakuntaa, Itämerenmaakunnissa, lakkautettiin
orjuus maakuntasäätyjen avulla (1816-19). A:n
likeisimpinä ystävinä ja neuvonantajina hänen
hallituksensa vapaamielisellä alkuajalla olivat
Novosiltsov, Stroganov, puolalainen ruhtinas
Adam Czartoryski ja Mikael Speranski (ks.
n.).

Ulkopolitiikassaan A. pian joutui ristiriitaan
Napoleonin kanssa, tullen v. 1805 osalliseksi
kolmanteen koalitsioniin häntä vastaan, mutta
joutui Austerlitzin luona tappiolle. Samoin kävi
hänelle Preussin liittolaisena 1807, ja Tilsitin
rauhanteossa heinäk. hän liittyi Napoleoniin, jonka
loistavat persoonalliset ominaisuudet olivat
hänet lumonneet. Hän yhtyi Napoleonin
kuuluisaan kontinentaali- (mannermaansulkemus-)
järjestelmään ja sitoutui salaisessa sopimuksessa
taivuttamaan myöskin lankonsa, Ruotsin
kuninkaan Kustaa IV Aadolfin hyvällä tai pahalla
siihen yhtymään. Täten syttyi Suomen sota
1808-09. Napoleonin ylimielinen käytös rikkoi
kuitenkin lopulta hänen ja A:n välin. V. 1812
syttyi tuo kuuluisa sota, jolloin Napoleon ensin
voittajana tunkeutui Moskovaan saakka, mutta
lopuksi voitettuna pakolaisena palasi omaan
maahansa. Näin se antoi aiheen muillekin
kansoille nousta vapaustaisteluun
maailmanvalloittajaa vastaan ja A:n nimi tuli ihailun esineeksi
koko Euroopassa. Wienin kongressissa v. 1815
yhdistettiin Puolan kuningaskunta Venäjään,
kuitenkin niin, että sen oma perustuslaillinen
valtiosääntö säilyi.

Nuo suuret tapahtumat sodan aikana
vaikuttivat syvästi A:iin. Hänen elämänkatsomuksensa
muuttui, entisen vapaamielisyyden sijalle tuli
mystillinen uskonnollisuus ja vanhoillinen
katsantokanta. Se henkilö, joka enimmin
vaikutti tähän keisarin kääntymykseen, oli
tunnettu rouva de Krüdener (ks. t.). Tunnettu
„Pyhän allianssin” liitto kuvaa keisarin muuttunutta
kantaa. Myöskin sisä-politiikassa tuli
taantumus näkyviin. Rutivenäläinen sotaministeri
Araktšejev (ks. t.) sai yhä enemmän
vaikutusvaltaa keisariin. Jo sitä ennen, kesällä 1812,
Speranski oli joutunut uhriksi salavehkeelle, jolle
liian heikko ja vaihemielinen A. oli kallistanut
korvansa. Ankara sensuuri ja salainen
vakoilemisjärjestelmä, varsinkin yliopistoissa, pantiin
toimeen. Tämä sai aikaan tyytymättömyyttä
kansan ylemmissä piireissä, varsinkin
upseeristossa, joka edellisen sodan ajalla oli jonkun
verran tutustunut Länsi-Euroopan vapaampiin
oloihin, ja niin syntyi sen keskuudessa salaisia
vallankumouksellisia järjestöjä, jotka
harrastivat perustuslaillisen hallitusmuodon
aikaansaamista Venäjälle. Eikä keisari itsekkään näy
olleen täysin tyytyväinen siihen uuteen asemaan,
johon asiain kulku oli hänet vienyt.

Suomelle oli arvaamaton onni, että Venäjällä,
Suomen joutuessa tämän valtakunnan yhteyteen,
hallitsi niin ylevämielinen, ihmisystävällinen
ja siihen aikaan vielä vapaamielisiä aatteita
suosiva hallitsija, kuin A. Tosin Pietarissa
aluksi vallitsi jonkinlainen epävarmuus
Suomen aseman järjestämiseen nähden. Mutta
sittenkuin suomalainen lähetyskunta syksyllä
v. 1808 oli käynyt Pietarissa ja arvokkaalla
tavalla suorittanut arkaluontoisen tehtävänsä
sekä keisarille esittänyt toivomuksen Suomen
säätyjen kokoonkutsumisesta, myötävaikutti A.
johdonmukaisesti perustuslaillisen
hallitusmuodon aikaansaamiseen hänen valtakuntaansa nyt
yhdistettävälle Suomelle. 1 p. helmik. 1809
annettiin valtiopäiväkutsumus, 27 p. marrask.
saapui keisari itse Porvooseen valtiopäiviä
avaamaan sekä allekirjoitti vakuutuskirjansa Suomen
asukkaille; 29 p. tapahtui tuomiokirkossa
keisarin juhlallinen tunnustaminen Suomen
suuriruhtinaaksi. Samalla tavalla hän itse saapui
persoonallisesti valtiopäiviä päättämään 19 p. heinäk.,
jolloin piti tunnetun puheensa, jossa lausui
Suomen kansan nyt olevan kohotetun „kansakuntien
joukkoon”. Toisen suuren hyväntyönsä Suomen
kansaa kohtaan suoritti A., kun hän 23 p. jouluk.
1811 antoi julistuksen Viipurin läänin, „Vanhan
Suomen”, yhdistämisestä suuriruhtinaskuntaan.
Noustessaan Venäjän valtaistuimelle A. jo oli
tullut tämän Suomen osan hallitsijaksi ja 1803,
toukok. ja kesäk., tehnyt täällä matkan, eikä
liene epäiltävää, että hänen silloiset
huomionsa suuresti vaikuttivat hänen päätökseensä
tästä asiasta. Omakätisesti hän lisäsi
julistuskirjaan sen kohdan, jossa vakuutetaan
asukkaille oikeus lähettää edustajia valtiopäiville ja
itse ottaa osaa yleisten asiain päättämiseen.
Suomea kohtaan ilmaantuu keisarin
valtiollisissa mielipiteissä myöhemmin tapahtunut
muutos siinä, ettei maan säätyjä enää kutsuttu
kokoon, vaikka siitä pari kertaa olikin puhetta.
Kuitenkin moni A:n toimenpide osoittaa, ettei
hänen huolenpitonsa maastamme eikä hänen
päätöksensä säilyttää täällä kerta kaikkiaan
vahvistamansa hallitusmuoto vähintäkään muuttunut.
Todistuksena mainittakoon etupäässä
julistuskirja 21 p. helmik. 1816 Suomeen asetetun
hallitusneuvoston nimittämisestä Keisarilliseksi
Suomen Senaatiksi, sekä keisarin matkustus
Suomessa elo- ja syyskuussa 1819. Hän kulki silloin
Sortavalan, Kuopion, Iisalmen, Kajaanin ja
Oulunjärven kautta aina Ouluun ja Tornioon
saakka, seurasi sitten rantatietä Vaasan ja
Porin kautta Turkuun, kävi Tampereella,
Hämeenlinnassa, Luolaisten kentällä ja Helsingissä, sekä
palasi Viipurin kautta takaisin Pietariin.
Hänen ystävällinen käytöksensä („lempeä
Aleksanteri” niin sanottiin) tempasi mukaansa niin
ylhäisten kuin alhaistenkin mielet, ja tuo matka
on kauan pysynyt kansan muistossa.

A. oli jo nuorena, 9 p. lokak. 1793, mennyt
avioliittoon Badenin prinsessan Elisabetin
kanssa, joka jäi eloon hänen jälkeensä († 1826) ;
jälkeläisiä häneltä ei jäänyt. Sairaana
lähdettyänsä matkalle Etelä-Venäjälle, Krimiin, hän

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0143.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free