Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Aljaska ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Alkeiselimet—Alkemia
Alkeus (Alkaios) oli tarun mukaan Amphitryonin
isä. ks. Alkmene, Amphitryon,
Herakles.
Alkeiselimet, nimitys soluille, jotka
muodostavat kasvien ja eläinten yksinkertaisimmat
alkeisosat (alkeiselimistöt, yksinkertaisimmat
muotoyksiöt, yksinkertaisimmat elämäyksiöt).
K. M. L.
Alkeiselimistöt l. protistit, Häckelin
esittämä yhteisnimitys alkueläimille ja
yksisoluisille kasveille eli siis yksisoluisille elimistöille
yleensä. Alkeiselimistöjen voi katsoa
muodostavan erikoisen neutraalisen valtakunnan kasvi- ja
eläinkunnan rajalla. Kehitysopin mukaan
kasvien ja eläinten historiallisella sukupuulla on
yhteinen juurensa alkeiselimistöissä, joihin
kuuluivat maapallon ensimäiset elolliset oliot (vrt.
Alkueläimet ja Alkeiselimet).
K. M. L.
Alkeiskoulu, yleensä koulu, jossa annetaan
alkeisopetusta. Suomessa a. on niiden koulujen
virallinen nimitys, jotka 1843 vuoden
kymnaasi- ja kouluasetuksen mukaan tulivat
entisten triviaalikoulujen sijaan. Niitä oli yksi- ja
kaksiluokkaisia „ala-alkeiskouluja" sekä
neli-luokkaisia „ylä-alkeiskouluja", jotka
viimeksimainitut valmistivat oppilaansa kimnaasiin
pääsyä varten. Muuten olivat alkeiskoulut
tarkoitetut lapsille, jotka aikoivat vastedes joko ruveta
valtion virkaan tai ryhtyä sellaisiin toimiin,
joissa vaaditaan pienemmässä tai suuremmassa
määrässä tieteellistä sivistystä. A:t muutettiin
vuoden 1872 kouluasetuksella reaalikouluiksi tai
muodostettiin niistä ynnä kimnaaseista
yhteisesti nykyiset lyseomme. M. S.
Alkeismatematiikka ks. Aritmetiikka.
Alkeisolio ks. Substanssi.
Alkeisopetus, yleensä opetus, joka antaa
tiedon ensimäiset alkeet, vastakohtana tieteelliselle
opetukselle, joka esittää aineensa perusteellisesti
ja järjestelmällisesti. Tämän mukaan antaa
lähinnä kansakoulu ja ylempien koulujen alemmat
kansakoulua vastaavat luokat alkeisopetusta;
vieläpä nimitetään monesti kaikki opetus
yliopiston alapuolella alkeisopetukseksi (vrt.
Alkeisopisto). M. S.
Alkeisopisto, yleensä yliopistoon johtavan
oppilaitoksen nimitys. Tämänniminen
oppilaitos on Suomessa kuitenkin ollut vain yksi,
nimittäin Helsingin Suomenkielinen
Alkeisopisto, joka perustettiin v. 1871
yksityisillä varoilla sen johdosta, että hallitus
samana vuonna päätti lakkauttaa normaalilyseon
suomenkieliset luokat. Kun lakkautus oli
määrätty tapahtuvaksi luokka luokalta, aloittaen
ensimäisestä, perustettiin uusi koulu aluksi
yksiluokkaiseksi siinä toivossa, että muutos
saataisiin hallituksen menettelyssä aikaan. Kun tämä
toivo ei toteutunut ja kun suomenkielinen
normaalilyseo 1872 oli määrätty siirrettäväksi
Hämeenlinnaan, päättivät alkeisopiston ystävät 10
p. lokak. 1872, että opisto oli laajennettava
täydelliseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi.
Yrityksen alkuunpanijoista ja johtajista
maili ittakoot professorit Z. J. Cleve ja Yrjö
Koskinen, tohtori K. F. Ignatius, kauppias F. K.
Nybom, prof. Th. Rein sekä tehtailija J. V.
Alander. Samalla päätettiin panna toimeen yleinen
rahankeräys tämän pääkaupungin ainoan
suomenkielisen korkeamman oppilaitoksen hyväksi.
Keräys oli jo toukokuussa 1873 tuottanut noin
100,000 mk. ja tuotti kaikkiaan lähes 204,000 mk.
Suurin osa, 120,000 mk., näistä varoista
sijoitettiin alkeisopiston rakennukseen, joka sijaitsee
Ratakadun varrella ja juhlallisesti vihittiin 16
p. syysk. 1878. — V:sta 1879 alkaen nautti
Alkeisopisto 40,000 mk:n vuotuista valtioapua. V.
1887, jolloin suomenkielinen normaalilyseo
siirrettiin Helsinkiin takaisin, lunasti valtio
haltuunsa Alkeisopiston talon irtaimistoineen 240,000
mk:n kauppahinnasta, samalla kuin A.
muutettiin valtion normaalilyseoksi. Talon hinnasta
maksettiin ensin A:n velat; loput, noin 170.000
mk., talletettiin valtiokonttoriin ja korot
määrättiin käytettäviksi stipendeiksi sen
oppilaitoksen oppilaille, joka astui A:n sijaan, niinkauan
kuin ei yleisesti tunnustettu tarve vaatisi näiden
varojen käyttämistä alkuperäiseen tarkoitukseen
eli korkeamman suomenkielisen oppilaitoksen
kannattamiseksi poikia varten maan
pääkaupungissa. M. S.
Alkeisrihma, sammalkasvien levämäinen
nuoruusaste. vrt. Sammalet.
Alkeisvarsikko, sanikkaisten suvullinen
polvi, joka kehittyy itiöstä. Se on pieni, aivan
lyhytikäinen, muodostunut yhdestä
solukerroksesta ja kantaa sukuelimet, siittiöpesäkkeet ja
munapesäkkeet. vrt. Sanikkaiset.
Alkemia (arab. ai kîmia < Egyptin vanhasta
koptilaisesta nimestä kemi tai kreik.
khymos = neste) oli alkuaan sama kuin kemia, mutta
myöhemmin tarkoitettiin sillä erittäin taitoa
epäjaloista metalleista tehdä kultaa ja hopeata.
Tämän muutoksen arveltiin käyvän päinsä
erityisen aineen, „viisaitten kiven",
(suuren eliksiirin, punaisen tinktuurin,
magisterium’in) avulla, jolla myöhempinä aikoina
myös luultiin olevan nuorentavan ja elämää
jatkavan voiman. Varmuudella ei tiedetä,
missä alkemia sai alkunsa, mutta arvellaan
egyptiläisten pappien sitä ensinnä
harjoittaneen ja sen perustajana pidetään egyptiläistä
Hermes Trimegistosta. Hänen mukaansa
nimitettiin siihen kuuluvia toimia
„hermeettiseksi taidoksi". Metallien jalostus perustui
siihen Aristoteleen opin kanssa yhtäpitävään
käsitykseen, että kaikki metallit ovat samaa
alkuainetta, samaa materiaa, ja että niitä
sentähden sopivia keinoja käyttämällä voidaan
muuttaa toisesta toiseen. Arabialaiset tekivät
alkemistisen työskentelyn tunnetuksi Espanjassa
ja täältä levisi se myöskin muihin
Länsi-Euroopan maihin. Tunnetuin arabialainen alkemisti oli
Geber l. Djafar (n. 800 j. Kr.), jonka oppeja
yleensä omaksuttiin Euroopassa yli 600 vuotta.
Alkemian tunnetuimmat edustajat 13:nnella ja
14:nnellä vuosis. olivat Albertus Magnus
(1193-1280), Roger Bacon (1214-92).
Arnold Villanovanus (1235-1312) ja
Raymundus Lullus (1235-1315) ja 15:nnellä
vuosis. Basilius Valentinus, jolla
kemiallisten keksintöjensä kautta on huomattava sija
kemian historiassa. 16:nnelta vuosis. lähtien alkoi
varsinainen kemia yhä enemmän jättää sikseen
alkemistiset pyrinnöt ja ne joutuivat nyt
haaveilijain ja petturien käsiin, jotka onneaan
etsien kuleksivat paikasta paikkaan. Monet
Euroopan ruhtinaat loistavien kuvittelujen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
