- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
271-272

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Alkoholaatti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

hydroksyliryhmän vedyn metalliin, jolloinka syntyy
alkoholaatteja. Näillä alkoholaateilla on suuri
merkitys orgaanisissa synteeseissä. Muutamia
alkoholeja on luonnossa, varsinkin estereinä,
toiset syntyvät käymisen kautta.

Alkoholometria, nesteiden
alkoholipitoisuuden määrääminen, tapahtuu väkiviinassa
areometrilla, joka näyttää eri ominaispainoja
vastaavat alkoholiprosentit. Saksalainen
termoalkoholometri näyttää + 15°:ssa, montako
painoprosenttia alkoholia nesteessä on. Fralles’in
alkoholometri näyttää + 15°:ssa,
Gay-Lussac’in ranskalainen centesimaalialkoholometri
+ 12°:ssa alkoholipitoisuuden
volymiprosenteissa. Englantilaisen Sykes’in alkoholometri
näyttää, kuinka monta mittaa „koepirtua",
proof spirit, (49,3 paino- l. 57,09
volymiprosenttia alkoholia) täytyy sekoittaa veteen, että
saataisiin 100 mittaa tutkittavaa väkiviinaa, tai
kuinka monta mittaa koepirtua voidaan
valmistaa 100 mitasta tutkittavaa väkiviinaa lisäämällä
siihen vettä. Välistä määrätään
alkoholipitoisuus Baumé’n, Beck’in, Cartier’n
areometriasteissa (ks. Areometri). Viinin, oluen y. m.
aineiden alkoholipitoisuus määrätään
vaporimetrillä, dilatometrillä, ebullioskoopilla, tai niin että
alkoholi tislataan nesteestä, tislaatti saatetaan
määrättyyn volymiin ja koetetaan
alkoholometrillä.

Alkoovi (arab. al kobba), holvattu komero
huoneessa makuupaikkaa varten; vuodekomero.

Alkoran [-rān] ks. Koraani.

Alkuaine, kem., aine, jota ei kemiallisilla eikä
fysikaalisilla keinoilla voida jakaa
yksinkertaisempiin aineosiin. Lavoisier — 1700-luvun
loppupuolella — tunsi 29 alkuainetta. Nykyään
tunnetaan niitä noin 80, jotka eri tavalla toisiinsa
yhtyneinä muodostavat kaikki aineet, jähmeät,
nestemäiset ja kaasumaiset. (Kemiallisia
yhdistyksiä ja reaktsioneja esittävissä kaavoissa ei
kirjoiteta koko alkuaineen nimeä, vaan
käytetään sen sijaan merkkejä esittämässä eri
alkuaineitten atomeja). Seuraavassa luetellaan
nykyään tunnetut alkuaineet sekä niiden
kemialliset merkit (symbolit).

Aluminiumi (Al), Antimoni (Stibium) (Sb),
Argoni (A), Arsenikki (As), Bariumi (Ba),
Berylliumi (Be), Boori (B), Bromi (Br), Ceriumi
(Ce), Cæsiumi (Cs), Elohopea (Hydrargyrum)
(Hg), Erbiumi (Er), Fluori (F), Fosfori
(Phosphor) (P), Gadoliniumi (Gd), Galliumi (Ga),
Germaniumi (Ge), Happi (Oxygenium) (O),
Heliumi (He), Hiili (Carboneum) (C), Hopea
(Argentum) (Ag), Indiumi (In), Iridiumi (Jr),
Jodi (J), Kadmiumi (Cadmium) (Cd), Kaliumi
(K), Kalsiumi (Calsium) (Ca), Kloori (Chlor)
(Cl), Koboltti (Cobaltum) (Co), Kromi (Chrom)
(Cr), Kryptoni (Kr), Kulta (Aurum) (Au),
Kupari (Cuprum) (Cu), Lantaani (La), Litiumi (Li),
Lyijy (Plumbum) (Pb), Magnesiumi (Mg),
Mangaani (Mn), Molybdeeni (Mo), Natriumi (Na),
Neodymi (Nd), Neoni (Ne), Nikkeli (Ni),
Niobiumi (Nb), Osmiumi (Os), Palladiumi (Pd),
Pii (Silicium) (Si), Platina (Pt), Praseodymi
(Pr), Radiumi (Ra). Rauta (Fjrrum) (Fe),
Rikki (Sulphur) (S), Rodiumi (Rhodium) (Rh),
Rubidiumi (Rb), Ruteniumi (Ru), Samariumi
(Sa), Skandiumi (Scandium) (Sc), Seleeni (Se),
Sinkki (Zn), Strontiumi (Sr), Talliumi (Tl),
Tantaali (Ta), Telluri (Te), Terbiumi (Tb), Tina
(Stannum) (Sn), Titaani (Ti), Thoriumi (Th),
Tuliumi (Tu), Typpi (Nitrogenium) (N),
Uraani (U), Vanadiini (V), Vety (Hydrogenium) (H),
Vismutti (Bismutum) (Bi), Volframi (W),
Xenoni (X), Ytriumi (Y), Ytterbiumi (Yb),
Zirkoniumi (Zr).

Nykyisen tieteen kannalta katsottuna ei
alkuainetta voi muuttaa toiseksi; esim. lyijyä ei voi
muuttaa hopeaksi, ei kuparia kullaksi.
Poikkeuksena on kuitenkin mainittava, että radiumi
voidaan muuttaa heliumiksi; mutta toistaiseksi
on tämä pidettävä vain poikkeuksena. —
Alkuaineet yhtyvät toisiinsa määrättyjen lakien
mukaan, määrätyissä painosuhteissa; mutta jotkut
alkuaineet voivat yhtyä keskenään useammassa
kuin yhdessä painosuhteessa: esim. raudan
yhdistyksistä rikin kanssa on mainittava kaksi,
rautasulfidi ja rikkikiisu; kun analysoidaan ja
määrätään rikkimäärä, joka on yhtynyt samaan
määrään rautaa, niin huomataan, että jälkimäisessä
yhdistyksessä on täsmälleen kaksi kertaa
enemmän rikkiä kuin edellisessä ; sama yksinkertainen
suhde on huomattavissa muissakin tapauksissa:
kun kaksi ainetta A ja B kemiallisesti yhtyvät
toisiinsa useammassa kuin yhdessä
painosuhteessa, niin ovat ne painomäärät A:ta, jotka
yhtyvät samaan painomäärään B:tä,
yksinkertaisissa, kokonaisilla luvuilla esitettävissä suhteissa
toisiinsa (kerrannaisten
painosuhteiden laki). — Mutta alkuaineet eivät yhdy
toisiinsa ainoastaan määrätyissä painosuhteissa,
vaan tapahtuu yhtyminen myös määrätyissä
tilavuus-suhteissa, kun nimittäin on kysymys
kaasumaisista aineista. Niinpä yhtyy yksi
tila-vuusosa klooria yhteen tilav.-osaan vetyä
muo-tostaen kaksi tilav.-os. kloorivetyä; kaksi
tilav.-os. vetyä yhtyy yhteen tilav.-os. happea
muodostaen kaksi tilav.-os. vesihöyryä; siis on myös
muodostuneen aineen tilavuus kokonaisilla
luvuilla esitettävissä suhteissa reageeraavien
aineitten tilavuuksiin. — Kun aineet reageeraavat
toistensa kanssa, niin on muodostuneitten
aineitten paino yhtä suuri kuin reageeraavien
aineitten paino (laki aineen
katoamattomuudesta). Reaktsionituotteella ei enää ole
alkuperäisten alkuaineitten ominaisuuksia.

Alkuaineet jaetaan tavallisesti kahteen
ryhmään: metalleihin ja epämetalleihin. Tämä
jakotapa on Lavoisier’n ajoilta; nykyään, kun
tunnetaan paljoa useampia alkuaineita, ei niitä
voida ehdottomasti järjestää kahteen ryhmään.
Muutamia alkuaineita pitävät toiset kemistit
edelliseen ryhmään kuuluvina, toiset taas
jälkimäiseen.

Muutamat alkuaineet ovat hyvin yleisiä, kun
taas toisia tavataan niin vähän, että niitä ei ole
edes voitu tarpeeksi tutkia. Yleisin on happi,
jota on ilmassa noin 1/5 sen tilavuudesta.
Yhdistyksissä on sitä niin paljon, että sen otaksutaan
muodostavan puolet maapallon painosta. Hapen
jälkeen enimmin levinneitä alkuaineita ovat pii,
aluminiumi, rauta, kalsiumi, magnesiumi,
natriumi ja kaliumi.

Useimmat alkuaineet ovat tavallisen
lämpötilan vallitessa jähmeitä. Nestemäisiä ovat
bromi ja elohopea, kaasumaisia vety, happi,
typpi, kloori, fluori, argoni, heliumi. — Kun
verrataan alkuaineita toisiinsa niiden

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0162.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free