- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
323-324

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ameriikka

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

3*5

Ameriikka

.524

kaan oli kumminkin aavistuksia kaukana
lännessä olevasta maasta. Karthagolaiset tunsivat
Atlantissa olevan Sargasso-meren. Strabon
esittää otaksuman maailmansaarista ja
Platon puhuu siitä, kuinka Atlantin
valtameressä oleva, tarunomainen Atlantis niminen
mantere mahdollisesti voisi hävitä.
Keskiajan loppupuolella alettiin karttoja koristaa
kaikenmoisilla satumaisilla saarilla läntisessä
valtameressä. Näistä lienee Antilia saari
kauimmin pysynyt kartoilla, sillä Kolumbuskin otti
sen huomioon suunnitellessaan pitkää
matkaansa. Ristiretket ja yhteys suuren
mongoli-\altakunuan kanssa olivat suuresti laajentaneet
maantieteellistä tietomäärää. Marco Polon
kertomukset olivat Euroopan kauppiaissa
herättäneet halun päästä rikkaan Itä- ja
Etelä-Aasian yhteyteen. VaDhoihin käsikirjoituksiin
tutustumisen kautta laajeni näköpiiri. Sekä
oppimattomat että oppineet, etenkin
tähtientut-kijat, kosmografit ja merimiehet, uskoivat, että
maa on pallon muotoinen, ja kompassineulan
keksintö sai aikaan, että hylättiin vanha
ranta-merkkeihin perustuva purjehdustapa ja
uskallettiin lähteä valtamerille. Sen lisäksi sulkivat
turkkilaiset itäiset kauppatiet.

Elokuun 3 p:nä 1492 lähti Cristoforo Colombo
1. Kolumbus, kolme laivaa mukanaan,
Gaudal-(|ui-virran suussa olevasta San Lucarin
satamasta ja saapui lokakuun 12 p. samana vuonna

Bahama saaristossa
olevaan pieneen
Guanahani saareen.
Kun ei täältä
löytynyt toivottuja
rikkauksia, lähti
laivasto pois ja
ja laski ankkurinsa
Kuban ja sitte
Haitin rannikolla.
Seuraavana vuonna
lähti Kolumbus
vasta löydettyyn
maahan. V. 1498 ja
1502 Kolumbus teki
kolmannen ja
neljännen retkensä
uuteen maanosaan.
Hän löysi Etelä-Ameriikan rannikon sekä
Trinidad ja Margarita saaret. Viimeisellä retkellään
löysi hän vielä Keski-Ameriikan rannikon ja sai
tiedon Tyynen meren olemassa olosta.
Venetsialainen Giovanni Gavotto (John Gabot), joka
poikineen oli mennyt englantilaisten palvelukseen,
kävi maissa Labradorin rannikolla vuonna 1597.
siis ennenkuin Kolumbus oli käynyt Ameriikan
mantereella. Nämä retket eivät kuitenkaan
aiheuttaneet mitään asutusta. Pohjois-Ameriikan
eteläosat tutkittiin sittemmin pääasiallisesti
etelästäpäin. Sattumana on pidettävä, että
portugalilaiset asuttivat Brasilian. Cabral, jonka
piti purjehtia vasta löydettyä meritietä Intiaan,
joutui pois oikeasta suunnasta liian kauas
länteen, kunnes maa tuli näkyviin. Saadakseen
tämän maan haltuunsa Portugalin hallitus
lähetti sinne sittemmin useampia retkikuntia.
Kolmessa näistä oli osallisena florensilainen
Amerigo Vespucci. Manterella olivat löytöretket
muuttuneet rosvoretkiksi. Balboa saapui eräällä

Kolumbuksen hiiva.

sotaretkelläiiu Tyynen valtameren rannalle,
Panamän läheisyyteen. Hän valloitti maan
Espanjalle ja nimitti valtamerta „Etelän
me-reksi", koska se oli hänen eteläpuolellaan. Sekä
sotilastekona että löytöretkenä on kuuluisa
Her-nando Cortezin valloitusretki Meksikoon. Hän
valloitti koko Antahuacin ylätasangon sekä
Keski-Ameriikkaa Nicaraguaan saakka.
Francisco Pizarro teki vuosina 1531-33 retken
Peruun, jossa hän väkivallalla ja viekkaudella sai
valtoihinsa Inka-kansan valtakunnan ja Cuzco
nimisen pääkaupungin. Almagro liitti Espanjan
alusmaihin suurimman osan nykyistä Chileä ja
Orellana saapui Equadorista Amazon-virran Rio
Nap6 nimisen lisäjoen luo, jossa hän rakensi
itselleen veneitä ja josta hän purjehti
Amazon-virran suuhun asti vuonna 1540. — Kaikkien
aikojen etevimpiä merimiehiä oli portugalilainen
Feruäo de Magalhäes. Hän lähti, espanjalainen
laivasto mukanaan, hakemaan kulkuväylää, jota
myöten lyhintä tietä voisi päästä Ameriikan
toisella puolen oleviin Molukkein maustinsaariin.
Magalhäes seurasi Ameriikan rannikkoa etelään
päin, kunnes v. 1520 tuli siihen salmeen, joka
hänestä on saanut nimensä. Hän jatkoi roh
keasti matkaansa länteen päin ja saapui
Filippii-nein saariin, missä hänet murha! tiin, mutta yksi
hänen laivoistaan palasi kuit< nkin Espanjaan.
Tämä oli ensimäinen maan ympäri purjehdus.

Opittuaan tuntemaan Etelä- ja
Keski-Ame-riikan rannikot ja sen jälkeen sisäosat, alkoivat
espanjalaiset tehdä löytöretkiä
Pohjois-Ameriik-kaan. Ponce de Leon oli tosin vuonna 1513
löytänyt Floridan, mutta koska siellä ei näkynyt
olevan kultaa, ei sinne päin tehty yhtään
löytö-retkeä ennen Hernando de Soton pitkää matkaa
Mississippi laakson eteläosissa ja Arkansaksen
ruohoaavikoilla. Huhut suurista kaupungeista
houkuttelivat Coronadon lähtemään luoteiseen,
luultavasti aina Missouri-virran läheisyyteen,
noin 40° pohjoiseen päiväntasaajassa. Tämän
ajan (noin vuoden 1600) jälkeen lakkasivat
espanjalaisten löytöretket. Englantilaiset olivat
tästälähtien etevimmät löytöretkeilijät. He
luulivat löytävänsä läntisen kulkuväylän aivan
toiselta ilmansuunnalta kuin espanjalaiset,
nimittäin uuden maanosan pohjoispuolelta. Jolin
Davis yritti turhaan kolme kertaa päästä
arktisen saariston läpi. Henry Hudson purjehti
salmeen, joka hänestä on saanut nimensä ja löysi
siten Hudsonbayn. Bylot ja Baffin koettiva;
turhaan purjehtia läpi Fox-salmen. Toisella
matkallaan he pääsivät Baffinsbayssa 77° 31’
pohjoiselle leveydelle ja löysivät Smith- sekä
Lancaster-salmien suut vuonna 1616, mutta
täällä, jossa on ainoa läpikulkupaikka, he
luopuivat tuumistaan ja palasivat Englantiin. —
Luoteisväylän löytämistuumat unohtuivat
unohtumistaan, kunnes James Cook’in loistavat teot
antoivat aihetta siihen luuloon, että hän ehkii
olisi mies, joka voisi löytää mainitun
kulkuväylän. Vuonna 1778 Cook purjehti Ameriikan
vähän tunnettua luoteisrannikkoa pitkin ja
matkusti Beringin salmen kautta Iskap’iin saakka.
Kun valaanpyytäjien viime vuosisadan alussa
oli onnistunut päästä hyvinkin pohjoisille
leveysasteille Grönlannin itärannikolla, heräsi
uudelleen luoteisen väylän löytämisen toivo. John
Ross ja Eduard Parry matkustivat ensin yb-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0190.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free