Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ammatti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
333 Ammatti—A
Ammatti, alkup. ambatti, germ. lainasana:
«oot. andbahti, mysaks. ambaht(i) = toimi,
palvelus. (vrt. Ammattikunta,
Ammattiyhdistys.) E. N. S.
Ammattien tarkastaja ks.
Ammatintar-kastus.
Ammattihygienia, terveysoppi ja osana
yhteiskunnallista terveydenhoitoa (ks. t.) esiintyvä
terveydenhoito, joka erikoisesti pyrkii
edistämään hyvää terveydentilaa eri ammattien aloilla,
eritoten työväen keskuudessa
(työväenhy-gi e n i a). A. kohdistuu etupäässä tehtaisiin ja
suuriin työpaikkoihin ja on sillä yleensä
päämääränään: 1. Työväen suojeleminen:
onnettomuuksien estäminen, suojeleminen
ihmistyövoiman väärinkäytöltä ja terveyteen
haitallisesti vaikuttavilta seikoilta (pölyltä,
myrkyllisiltä kaasuilta y. m.), työpaikkojen puhtaus ja
yleinen terveydellisyys, yleisen hyvinvoinnin
edistäminen (ruokalat, lastentarhat). Osan
näistä tehtävistä ovat ammattiyhdistykset
ottaneet huolekseen. 2. Lähellä asuvien
suojeleminen, turvaaminen ammatillisen toiminnan
tuottamilta vaaroilta (räjähdyksiltä, myrkyltä,
savulta, huonolta ilmalta j. n. e.).
Ammattijärjestö ks. Ammattiliitto ja
Ammattiyhdistys.
Ammattikoulut ovat, erotukseksi yleistä
sivistystä antavista kouluista, oppilaitoksia, jotka
valmistavat oppilaitansa johonkin erityiseen
ammattiin. A:ja on nykyaikainen elämä pitkälle
menevine työnjakoineen synnyttänyt suuren
joukon. On olemassa sotakouluja, opettajakouluja
eli seminaareja, kauppakouluja,
maanviljelyskouluja, merimieskouluja, postikouluja,
metsäopistoja v. m. Erittäin lukuisat ovat t e o 11
i-suusammatteihin valmistavat a:t. Usein
tarkoitetaankin a:illa yksinomaan tällaisia
kouluja A:t jaetaan tavallisesti kolmeen
pääryhmään: 1. alemmat a:t, (teollisuuskouluja,
kauppakouluja, maanviljelyskouluja,
käsityö-läiskouluja y. m.); 2. keskikoulut;
3. ylemmät a:t (teknilliset korkeakoulut,
metsä-, taide-, sota-, maanviljelys-, kauppa-,
vuoriakatemiat). Alemmat a:t edellyttävät
tavallisesti suoritetun kansakoulukurssin,
keskikoulut oppikoulujen viidellä tai kuudella
alemmalla luokalla saavutetut tiedot ja ylemmät a:t
korkeamman yleissivistyksen. J. F.
Ammattikunnanvanhin ks.
Ammattikunta.
Ammattikunta, samaa ammattia
harjoittavien käsityöläisten yhdistys, johon kuuluminen
on ammatinharjoittamisen ehtona. Jo
roomalaisilla oli a:ia, collegia, joilla ei kuitenkaan ole
mitään yhteyttä myöhempien a:ien kanssa.
Nämä syntyivät keskiajan kaupungeissa, joissa
niitä oli olemassa ainakin 12:nnelta
vuosisadalta alkaen. Niiden syntymisen aiheutti
keskiajan voimakas yhteenliittymistarve ja samaa
ammattia harjoittavien harrastus suojella
yhteisiä etujansa ulkopuolelta uhkaavaa kilpailua
vastaan.
Kun käsityöammattia keskiajalla pidettiin
julkisena virkana, jota oli hoidettava yhteiseksi
hyväksi, oli a:in yhtenä tärkeänä tehtävänä
pitää huoli siitä, että kuluttajat saivat kunnollista
tavaraa kohtuullisesta hinnasta. Mutta ennen
kaikkea a. käsitettiin laitokseksi, jonka tehtä-
mmattikunta 334
vänä oli jäsentensä yhteisten etujen valvominen.
Tässä kohden sillä oli kaksi tarkoitusperää: sen
oli ensinnäkin poistettava vapaa kilpailu,
toiseksi saatettava voimaan yhdenvertaisuus ja
vtljellisyys a:n jäsenten kesken. Edellinen
tarkoitus saavutettiin ammattipakon kautta:
ainoastaan johonkin ammattikuntaan kuuluva
käsityöläinen sai harjoittaa sitä ammattia, joka
hänen a:llensa oli osoitettu. Kaupunkilaisten
tuli ostaa a:ien jäseniltä ja teettää heillä työnsä.
Jälkimäisen tarkoituksen saavuttamiseksi oli
jokaisen jäsenen taloudellinen itsenäisyys
turvattava: yksityinen ei saanut vajota riippuvaiseksi
palkkatyömieheksi, mutta ei myöskään kukaan
päästä muita edelle. Siitä syystä rajoitettiin
yksityisen mestarin tuotanto. Melkein kaikkialla
oli määrätty, kuinka monta sälliä ja oppipoikaa
kukin mestari sai pitää; tavallisesti pidettiin
kahta sälliä ja yhtä oppipoikaa riittävänä. Olipa
joskus säädetty se määräkin, jonka yksityinen
sai valmistaa vissin ajan kuluessa. Tällaisten
ja muiden samantapaisten säädösten
nimenomaisena tarkoituksena oli köyhempien a:n
jäsenten etujen suojeleminen, sillä jokaisen tuli
saada varma toimeentulonsa ammatistaan.
A:lnitoksen kukoistusaika oli keskiajan
loppupuolella. Se soveltui hyvin n. s. umpinaiseen
kaupuiikitalouteen, jolloin jokainen
kaupunkikunta ympäristöineen muodosti ikäänkuin
suljetun talouspiirin, jonka keskuudessa koetettiin
saada ainakin välttämättömimmät
elämäntarpeet omin neuvoin tyydytetyiksi. Mutta
taloudellisten olojen kehittyessä ja yhdysliikkeen
laajetessa uuden ajan alussa a:laitos alkaa
rappeutua. Kun epäsuotuiset taloudelliset
konjuuk-tuurit ja myöskin väestön kasvaminen uhkasivat
vaikeuttaa a:in jäsenten toimeentuloa, ruvettiin
a:laitosta kehittämään yhä monopolistisempaan
suuntaan. Alkuansa oppipojat ja sällit helposti
saattoivat päästä mestareiksi. Myöhemmin
mestarin aseman saavuttaminen tehtiin
(oppilaaksi pääsyä vaikeuttamalla, sälliaikaa
piten-tämällä, tavattoman kallisarvoisia
mestarinnäyt-teitä vaatimalla y. m.) miltei mahdottomaksi
muille kuin mestarien pojille ja muille
sukulaisille, joita taas kaikin tavoin suosittiin. Useat
a:t muuttuivat suljetuiksi, s. o. niissä sai olla
vain määrätty luku jäseniä.
Poikkeustapauksissa kaupunkien hallitukset tai hallitsevat
ruhtinaat saattoivat antaa a:iin kuulumattomia
oikeuden harjoittaa jotakin ammattia: nämä
olivat n. s. vapaamestareja. Kun suurin
osa sällejä näin ei milloinkaan voinut päästä
mestareiksi, syntyi erityinen sällikysymys ja
sällien omat yhdistykset rupesivat pontevasti
ajamaan sällien etuja esim. työehtoja koskevissa
kysymyksissä. Mestarien ja sällien väliset
riitaisuudet antoivat jo keskiajalla aihetta
työlakkoihin ja työnsulkuihin. — Sama
monopolistinen henki kehittyi myöskin a:ien keskinäisissä
suhteissa. Kullekin a:lle oli osoitettu erityinen
tuotantonsa. Nämä eri ammattien työalat
rajoitettiin aikaa myöten yhä tarkemmin, ja
jokainen a. valvoi pikkumaisella ahdasmielisyydellä,
etteivät muut a:t sekaantuneet sen erikoisalalla.
Kuluttajiin nähden taas unohdettiin tuo vanha
periaate, että käsityöammattia oli harjoitettava
yhteiseksi hyväksi. Yleisöön nähden ei enää tie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
