Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ananas ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ananas Anarkia
kukan heteiden muuttumista terälehdiksi ja
näiden verholehdiksi.
Ananas (Ananasaa), kasvisuku
Bromeliaceæ-heimossa. Siihen kuuluu viljelty ananas (A.
sativa), kotoisin [-Etelä-Ameriikas-ta,-]
{+Etelä-Ameriikas-
ta,+} mutta
viljelyksen kautta
levinnyt kaikkiin
kuuman
vyöhykkeen maihin ;
runko varsin
lyhyt ; se
kannattaa muutamia
ruusukkeisesti
asettuneita,
ulospäin taipuneita,
kankeita lehtiä
(0,3-1 m pituisia,
ö-8 cm levyisiä),
joiden reunat
ovat varustetut
pienillä., käyrillä piikeillä. Lehtiruusukkeen
keskeltä kasvaa kukkiessa 0,5 m korkuinen,
paksu, mehevä varsi, joka päättyy pieneen
lehti-latvukseen; tämän alla sinipunertavat kukat
tiheässä tähkässä. Koko kasvi hyvin jäykän
näköinen muistuttaen Agave ja. Ananas-hedelmä
«n käpymäinen, heleänkeltainen, joskus
sini-punertava, kerrottu hedelmä, joka on
miellyttävän hajuinen, väkevän happamanimelä ja
aromaattinen. Sen paino 3-4 kg. Siemeniä
muodostuu tuskin milloinkaan. — Lehtien syistä
saadaan hienoja kehruuksia. [Elfving,
„Tärkeimmät viljelyskasvit".]
Ananas-eetteri (ananasesanssi, ananasöljy),
alkoholiin tai muihin liuottimiin liuoitettua
voi-hapon etylieetteriä. Miellyttävä ananasin haju.
Käytetään sokerileivoksiin ja -juomiin.
Ananashamppu, Ananaksen ja muiden
Bro-»teiioceæ-heimoon kuuluvien kasvien
lehtikui-tuja; käytetään köysiksi ja hienoihin
kankaisiin.
Ananassa sativa ks. A n a n a s.
Ananjinan kalmisto /-t-/,
muinaistieteel-lisesti huomattavimpia paikkoja Venäjällä,
sijaitsee Vjatkan kuvernementissa, lähellä
Jela-hugan kaupunkia, Kamajoen varrella, sen
suupuolella, votjakkilaisten nykyisen asuma-alueen
rajaseudulla. Kaivauksia siinä ovat toimittaneet
1800-luvun loppupuoliskolla venäläiset Alabin,
Lerh, Nevostrujev ja Ponomarev. Kalmisto on
alkuaan ollut laakea ja soikea kurgaani (ks. t.),
runsaasti 2 m korkuinen ja n. 50 m
poikkimit-tainen. Sillä on kertomuksen mukaan ollut
kuvallisia hautakiviä. Näistä on vain yksi,
täysiasuista miestä esittävä joutunut talteen:
miehellä on m. m. samantapainen tikari kuin
kalmistosta tavatut, Hautaustapa on vaihdellut.
Ilmitulleista runsaasti puolesta sadasta haudasta
osoittaa osa vainajain polttoa vartavasten
laadituilla polttolavoilla, mutta siksi vaillinaisesti
suoritettua, että luurangot yleensä ovat säilyttäneet
haamunsa; osa vainajista on taas mullattu.
Ruumiit ovat enimmiten asetetut päin pohjaan,
jaloin etelään, toisinaan useita yhteen ryhmään.
Hautasija on joskus ympäröity kivisellä
kehä-vallilla, joskus on päänalaisena kivilaaka,
joskus lepää ruumis ikäänkuin kivisellä vuoteella,
Ananas.
ollen toisinaan vielä kivilaaoilla peitettykin.
Vainajain mukaan on pantu eläimiä, m. m.
hevosia, ja runsaasti kaikenlaisia kaluja: kelttejä,
kirveitä, tikareita, veitsiä, keihään- ja
nuolen-teriä, pukukoruja, amuletteja, saviastioita y. m.
(esineet säilytetään Kasanissa, Pietarissa ja
Helsingissä). Aseissa on paitsi muutamia
lius-keisia ja piisiä nuolenteriä sekä pronssisia
että rautaisia. Kalmiston tieteellinen
merkitys on ensiksi siinä, että se osoittaa näille
seuduille aikanaan uutta hautaustapaa; toiseksi
ovat rautaesineet muodon puolesta
pronssiesinei-den jäljittelyiksi katsottavat, ja ne osoittavat
siten puheenaolevalla seudulla tapahtunutta
vähittäistä siirtymistä pronssikaudesta rautakauteen;
kolmanneksi edustaa hautakalusto hyvästi
senaikuisen Itä-Euroopan aineellista kulttuuria (vrt.
11 ä-E u r o o p a n muinaisjäännökset),
viitaten etäisiin niin itäisiin kuin eteläisiin
kulttuuriyhteyksiin. Kuvaavina kalustolle ovat
mainittavat etenkin lohikäärme- ja
eläinpää-koristeet sekä kierukka-, kolmio-, siksak- y. m. s.
koristeaiheet. Kalmiston käyttöaika on pääasiassa
asetettava pronssikauden
loppupuoliskolle ja rautakauden alulle, ja
lienee se päättynyt joitakin vuosisatoja e. Kr.
[J. 11. Aspelin, „Suomalais-ugrilaiseii
muinais-tutkinnon alkeet" (1875).] J. A-io.
Anapesti (kreik. ana’paistos, lat. anapæstus),
runojalka, jossa on kaksi lyhyttä ja yksi pitkä
tavu (_i_) ; runokorko (ietus)
Viimeksimainitulla tavulla.
Anapestisen runon näytteenä mainittakoon
Oksasen „Eräs nälkätalven kuvia":
Oli kolkko; mii kangasta kuljin,
lumi .singoten silmihin lyö;
jop’ on päiväkin maillensa mennyt,
pian joutuvi jouluinen yö. — j. n. e.
Suomenkielisessä runoudessa ei yleensä tavata
tällaista puhtaasti anapestikaavaista
säeraken-netta. vaan anapestinen runopoljento sisältää
tavallisesti sekaisin sekä anapestisiä että
jam-bisia runojalkoja ja voidaan useinkin katsoa
pikemmin alkutahdilliseksi daktyliksi (ks. t.).
Klassillisessa runoudessa tämänluontoisia,
aioli-laisten runoilijain viljelemiä, yhdysperäisiä
säemuotoja nimitettiin logaoidisiksi (ks. t.).
Muutoin saattoi antiikkisessa prosodiassa
ana-pestiä samoinkuin daktyliäkin olla vastaamassa
n. s. kaksipitkä 1. spondee.
Anaphora [-ra’] (kreik. „kohottaminen
„toistaminen"), sanan tai käänteen painokas
toistaminen useiden toisiaan seuraavien
lauseiden alussa, esim.
Suottako, kansani, keskeen jilitn
raivasit maan ihanimman.
suottako suojasit suojas taan,
suottako välkytit peitses pilän
keskellä taisteluvimman ’’
A. K.
Anaradjapura 1. Anuradhapura,
muinoin (n. v:sta 450 e. Kr. 9:nnelle vuosis. j. Kr.)
Ceylonin pääkaupunki, saaren pohjoisessa
osassa; n. v:sta 300 e. Kr. buddhalaisuuden
pääpaikka ; täällä säilytettiin tärkeimmät
pyhäinjäännökset, m. m. yksi Buddhan
kulmahampaista. Suuria temppeliraunioita ja
kivipylväitä. IV. S-m.
Anarkia (kreik. kielteinen an, ja arkhë =
hallitus), hallituksettomuus, laiton tila,
sekasorto.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
