Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Anastigmaattinen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
381
Anastigmaattinen (kreik. kielteinen an, ja
astigmaattinen, ks. t.) on sellainen
valo-kuvausobjektiivi, joka on vapaa
astigmaattisuu-desta. Tällaisilla objektiiveilla saadaan
him-mentäjääkin käyttämättä reunoilta tarkkoja
kuvia. Anastigmaatti on epäsymmetrinen
kaksois-objektiivi, jonka aukko vaihtelee f 5:n ja f 18:n
välillä. Semmoisella saadaan useihin
tarkoituksiin riittävän tarkkoja kuvia, vaikkakin
valo-tusaukko olisi objektiivin kokoinen, mikä ei ole
asianlaita astigmaattisesti korjaamattomia
objektiivejä (aplanaatteja y. m.) käytettäessä.
Anastomoosi (kreik. anasto’mösis = aukko,
suu), verisuonien yhdistyminen toisiinsa
erityisen verisuonen välityksellä; puhutaan myöskin
hermon anastomoosista, kun toisesta
hermorun-gosta säikeitä liittyy toiseen hermoon. .1/. O-B.
Anastrophe [•&] 1. anastrofi (kreik.,
= „toisinpäin-kääntö"), lauseen sanajärjestyksen
muutos puhetaidollisessa tarkoituksessa siten,
että sana tulee sijaitsemaan sen sanan edellä,
jonka jäljessä sen oikeastaan pitäisi sijaita,
esim. Voitolle pääsi vallat Pohjolan. A. K.
Anataasi (kreik. ana’tasis - laajennus),
harvinainen, titaanidioksidia (Ti02) sisältävä
mineraali Uralissa, Alpeissa, Brasiliassa y. m.
Anateema (kreik. ana’th ema = kirous),
tarkoittaa kreikkalaisessa V:ssa T:ssa
(Septuagintassa) ja U:ssa Tissa (Boom. 93; 1 Kor. 16z,;
Gal. ls, „) häviön omaksi vihittyä, Jumalan
tuomittavaksi jätettyä, jonka vuoksi se sittemmin
tuli saamaan pannaan julistuksen, kirkon
yhteydestä erottamisen merkityksen. Toisessa
merkityksessä a. (kreik. ana’thüma) tarkoittaa
jumalalle pyhitettyä esinettä, uhrilahjaa, jollaisia
ripustettiin temppeleihin samoinkuin myöhemmin
katolisiin kirkkoihin. Edv. St.
Anatolia (turk. Anadoli, kreik. Anatole1 = itä,
itämaat), Vähän Aasian ja varsinkin sen
länsiosan nimitys.
Anatomia (kreik. an a’ = ylös, ja temnein =
leikata), oppi elollisten olioiden, sekä kasvien
(phytotomia), eläinten (zootomia) että
ihmisen (antropotomia) rakenteesta; n o
r-m a a 1 i n e n a. käsittelee terveitä elimiä,
patologinen a. sairaloisia ilmiöitä elimissä ja
niiden kudoksissa. Spesiaalinen,
deskriptiivinen 1. systemaattinen a.
käsittelee erinäisiä elimiä ja elinryhmiä;
osteologia, luu- ja rusto-oppi; s y n d e
s-m o 1 o g i a, jänne- ja jännekalvo-oppi; m y o 1
o-g i a, lihasoppi; a n g i o I o g i a, suonioppi;
neurologia, hermo-oppi; estesiologia,
ais-tinoppi; splankhnologia, sisälmysoppi.
Yleinen a. (kudosoppi, histologia,
mikroskooppinen a.) tutkii kaikkien
elinten ja kudosten hienoimpia rakennesuhteita.
Sovellettu, topografinen
(kirurginen) a., kuvailee elimien ja niitten osien
paikallisia suhteita toisiinsa ja eri
ruumiinosissa. — A:n historiasta mainittakoon,
että kreikkalaiset ja roomalaiset
uskonnollisista syistä rajoittautuivat eläinten
tutkimiseen. Aleksandriassa v:sta 320 e. Kr. alkaen
ajoittain käsiteltiin anatomisesti myöskin
ihmisruumiita. Epävarmaa on, tokko G a 1
e-n u s (synt. 131 j. Kr.) leikkeli ihmisruumiita.
Luigi Mondini Bolognassa (1306) leikkeli
ihmisruumiita ja kirjoitti anatomian oppikirjan.
382
Uuden ajanjakson anatomiassa aloittivat miehet
sellaiset kuin Vesalius (synt. 1514), Eu
stach i o ja Falopia. Suuri tapahtuma
oli Harvey n (k. 1657) keksimä
verenkierto. A s e 1 1 i keksi 1622 imu- 1.
lymfa-suonet, Malpighi (1628-94) perusti
mikroskooppisen a:n, jota Leeuwenhoek, S w a m
merdam ja Ruysch edelleen kehittivät.
Uudempi aika on erikoisesti harrastanut ver
tailevaa ja patologista anatomiaa. Eteviä a:n
edustajia ovat v. H a 11 e r (k. 1777), Hunter
(k. 1793), K. F. Wolff (k. 1794), Cuvier
(k. 1832), Bichat (k. 1802), histologian
perustaja, Schleiden (k. 18S1), Schwann (k.
1882). Uusimman a:n (histologian ja
kehitysopin) edustajista mainittakoon: T i e d e m a n n.
E. H. Weber, Meckel, Riebet,
Johannes Müller, Purkinje, Gegenbau r,
K ö 11 i k e r, M. S e h u 1 t z e, R a n v i e r,
Ley-d i g, Virchow. [Th. H. Huxley,
„Ihmisruumiin rakennus"; Max Oker-Blom,
„Terveys-oppi"; Robert Tigerstedt, „Hälsolära" ja
„Fysiologia". Laajemmista a:n oppikirjoista ovat
meillä enin tunnetut Gegenbaurin,
Wiedershei-min ja Langin teokset.] (il. O-B.)
Anatomi, anatomian (ks. t.) harjoittaja.
Anatominen preparaatti, keinotekoisesti vai
mistettu elimistön osa, joka tekee sen
anatomisen rakenteen havaittavaksi. Monta menettely
tapaa käytetään.
Anatrooppinen ks. S i e m e n a i h e.
Anaxagoras ks. Anaksagoras.
Anaximandros ks. Anaksimandros.
Anaximenes ks. A n a k s i m e n e s.
Anceps (lat.; = kaksipäinen, epävarma,
epämääräinen): tavujen laajuuteen perustuvissa
runomitoissa syllaba anceps on sellainen
säekaavan kohta, jossa rytmin muuttumatta voi
olla joko pitkä tai lyhyt tavu; merkki:
O. E. T.
Ancher [-nk-], Michael Peter (s. 1849),
tansk. taidemaalari, jolla varsinkin
kalastaja-elämän terveenä ja voimakkaana kuvaajana on
huomattava sija kotimaansa taiteessa. — A:n
vaimo, Anua Kristine A. (s. 1859), on
myöskin taidemaalari. E. R-r.
Anchitherium [-the’-], paleont., paritonvar
painen kavioeläin, hevosen esi-isä. Sivuvarpaat
olivat keskivarvasta paljoa lyhemmät, mutta
koskettivat vielä maata. Oli ylä-miocenissa
yleinen Euroopassa ja Pohjois-Ameriikassa.
Anchusa [-kliä’-], härjänkieli, kasvisuku
Borraginaceæ-heimossa.. Isonlaisia, joks.
leveälehtisiä, karheakarvaisia, tav. sinikukkaisia
yrttejä. Teriö suppilomainen, nielu viiden
holvi-maisen, karvaisen suomun sulkema. Hedelmä
4-lohkoinen lohkohedelmä. Suomessa kaksi lajia,
jotka ovat yleisiä ainoastaan lounaisimmassa
osassa maatamme pelloissa, lastauspaikoilla
j. n. e.
Ancienniteetti ks. Ansienniteetti.
Ancien régime ]àsiä’ rezi’m](ransk.), „vanha
hallitustapa", ajanjakso, joka on ollut
valtiollisen järjestelmän muutoksen edellä; erityisesti
käytetään tätä lausepartta Ranskan
vallankumouksen edellisestä ajasta; myöskin se mer
kitsee „olleita oloja", „entisajan henkeä".
Ancile /-V-] (lat.), soikea, kumpaiseltakin
syrjältä kaarteinen kilpi, jonka muinaisrooma-
Anastigmaattinen Ancile
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
