- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
415-416

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Anjanpelto ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

tapahtuvat loppukesällä ja syksyllä, kun yöt
käyvät pitkiksi ja pimeiksi. Kutupaikoista on
vasta viime aikoina saatu selvää. Välimereen
purkautuvien vesien ankeriaat kutevat
Välimeressä. Pohjois-Euroopan ankeriaat
toimittavat kutunsa, viime vuosina tehtyjen
tutkimuksien mukaan, Irlannin lounaispuolella, missä
Atlantin suuret syvyydet ja tasaiset
lämpösuhteet alkavat. Varmana voi pitää, että ankerias
kutee vain kerran elämässään, kudulta takaisin
palanneita ankeriaita ei ole tavattu. Munat
kelluvat vapaasti vedessä, ja niistä syntyy
toukka, joka vasta muodonvaihdoksen kautta
saavuttaa ankeriaan muodon. Tavallisen
ankeriaan Leptocephalus brevirostris niminen toukka
on lasikirkas, nauhamainen (sivuilta litistynyt),
täysin kasvaneena 6-9 cm pitkä ja 15 mm
korkea. Nämä toukat, joita tavataan runsaasti
kutupaikoilla, muuttuvat vähitellen niiksi
liereiksi, n. 7 cm pitkiksi ankeriaan poikasiksi,
jotka kerääntyvät keväisin maalis- ja
huhtikuussa tuhansittain ja miljoonittain
Keski-Euroopan virtojen suihin noustakseen
suolattomiin vesiin, ja jotka ovat tunnetut „montec”
nimellä. Ennenkuin ne saapuvat Suomen vesiin,
ne ovat ennättäneet kasvaa melkoisiksi,
pienimmät meillä saadut ankeriaat ovat melkein aina
olleet yli 30 cm pitkät.

Myös Suomen vesistä ankeriaat vaeltavat
Atlantin äyräälle kutemaan päättäen siitä, että
Suomenlahdesta pyydettyjä ja merkittyjä sekä
sitte vapaaksi päästettyjä ankeriaita on pian
senjälkeen tavattu Ruotsin ja Tanskan vesissä
Kattegatissa saakka. Olettaen että
keskimääräinen nopeus on 15 km päivää kohti, on
laskettu ankeriaan matkan kestävän Ahvenanmaan
saaristosta mainitulle kutualueelle 200-220
päivää.

A. tavataan Suomessa sangen yleisesti
Pohjan- ja Suomenlahdessa ja Laatokassa sekä
useimmissa niihin laskevissa vesissä. — vrt.
Ankeriaanpyynti ja
Ankeriaskouru. K. M. L.

Ankeriaskouru on keinotekoinen kalatie,
jossa vesi juoksee niin verkkaan, että virtoihin
ja puroihin nouseville ankeriaanpoikasille käy
mahdolliseksi päästä tokeitten ja vesiputouksien
ohi. Yksinkertainen ankeriaskouru tehdään
kolmesta toisiinsa naulatusta laudasta; pitkin
pituuttaan se täytetään höllästi sidotuilla
varpukimpuilla. K. M. L.

Ankeriassammakko (Amphiuma means), joka
kuuluu hännällisiin sammakkoeläimiin, on
liereäruumiinen, 1 m pituinen eläin. Sillä on kaksi
paria surkastuneita raajoja ja uimapyrstö.
Hengittää keuhkoilla, mutta koko elämän ajan
pysyy pään takana avoin kidusrako. Elää
eteläisen Pohj.-Ameriikan lampivesissä.

Ankhises [-ī’sēs] (lat. Anchises),
troialais-tarustoon kuuluva taruhenkilö, Kapyksen poika.
A:lle Aphrodite-jumalatar synnytti
Aineiaan. Aphroditen ja Ankhiseen
lemmenseikkailu on erään n. s. homerolaisen
hymnin
aiheena, vrt. Aineias.

Ankialos, Bulgarian (Itärumelian)
merikaupunki, Burgasin lahden rannalla. 5,400 as.;
kreik. arkkipiispa.

Ankka, kesytetty heinäsorsa (Anas boschas).
Poikkeaa villistä sukulaisestaan ainoastaan
värinsä kautta, joka niinkuin kotieläimillä yleensä
on vaihteleva. Valkeat, harmaat ja kirjavat
a:t ovat yleisimmät, vaikka toisinaan tapaakin
yksilöitä, joissa alkuperäinen puku on säilynyt.
On Suomessa verrattain harvinainen kotieläin;
sangen yleinen Keski-Euroopassa ja varsinkin
Kiinassa. A:n hoidosta ks. Siipikarja.

Ankkuri, ennen yleinen, nykyään enää vain
Tanskassa ja Venäjällä käypä juoksevien
aineiden (varsinkin viinin) mitta. Ruotsin ankkuri
sisälsi 15 kannua = 39,26 litraa. Tanskan
ankkuri = 37,68 1, Venäjän (= 3 vedroa) = 36,90 litraa.

1. Tavallinen (vanhanaikuinen) ankkuri. 2 a. Sieniankkuri.<b2 b. Trotmanin (parannettu Porterin) ankkuri. Martinin<bankkuri. 4 ja 5 Hallin tukiton ankkuri.
1. Tavallinen (vanhanaikuinen) ankkuri. 2 a. Sieniankkuri.

2 b. Trotmanin (parannettu Porterin) ankkuri. Martinin

ankkuri. 4 ja 5 Hallin tukiton ankkuri.


Ankkuri (kreik. aŋkȳra), aluksen tai muun
uivan esineen kiinnittämistä varten tav. raudasta
tehty kapine, jossa seuraavat eri osat voidaan
nimittää: valin, suora runko, johon muut osat
liittyvät; kourat, käyrät haarukat valimen
alapään jatkona; perä, valimen ja kourain
risteys (yhtymäkohta); kynnet, tasapintaiset
levyt kourien kärjissä; tukki, tehty joko
raudasta tai puusta ja erityisenä kappaleena
kiinnitetty valimen yläosaan kohtisuoraan sekä sitä
että kourien tasannetta vasten ja
kiinnitysrengas tai -sakkeli valimen yläpäässä.
Valtamerta kulkevassa kauppa-aluksessa
käytetään yleensä seuraavat ankkurit, nimittäin:
2 keula-ankkuria, yksi kummallakin
sivulla, aina valmiina käytettäviksi. Jos nämät
ovat erisuuret, niin käytetään suurempaa yleensä
oikealla (tyyrpuurin) sivulla ja sanotaan silloin
parhaaksi keula-ankkuriksi; 1
vara-ankkuri, useimmiten suurin aluksessa oleva: 1
virta-ankkuri, jonkun verran
keula-ankkureita pienempi ja 1 tai 2 varppiankkuria,
pienimmät aluksessa olevat ankkurit. —
Sieniankkuri on tukiton, ja siinä on kourien
asemesta valimen alapäähän kiinnitetty ontevan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:26:05 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/1/0236.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free