Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Antarthritika ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
arvokkaiden esineiden ostoon kokoelmain
kartuttamiseksi. Valtiopäivillä v. 1894 säädyt
asettivat näitä kokoelmia hoitamaan „Antellin
delegatsionin”, johon tuli yksi jäsen ja kolme
varajäsentä kutakin säätyä kohti.
Eduskuntamuutoksen jälkeen on delegatsioniin v:sta 1908
kuulunut viisi vakinaista ja 7 varajäsentä.
Kuluneina vuosina on taide-, historiallisten ja
kansatieteellisten museoiden kaikkia aloja
kartutettu melkoisilla, Antellin kokoelmain nimessä
tehdyillä ostoilla ja näin ovat nämä kokoelmat
saaneet suuren merkityksen maamme taiteelle
ja tieteelliselle tutkimukselle. Sääntönä ostoihin
määrättyjä korkoja käytettäessä (n. 50,000 mk.
vuodessa) on ollut se, että 3/5 osaa on varattu
taideteoksia varten, 1/5 tieteellisiä (muinais- ja
kansatieteellisiä sekä sivistyshistoriallisia)
kokoelmia varten ja 1/5 varalle, edellämainittujen
määrärahojen satunnaista lisäämistä varten.
Kokoelmien hoidosta, paikoilleen asettelusta,
luettelojen teosta y. m. johtuvat kustannukset
on suorittanut valtio erikoisella määrärahalla
(vv. 1898-1904 5,000 mk., siitä lähtien 9,000 mk.
vuosittain). Taidekokoelmat säilytetään
Ateneumissa, muut valtion historiallisessa ja
kansatieteellisessä museossa, kunnes viimemainitut
voidaan siirtää Kansallismuseon uuteen
rakennukseen.
Tärkeimpänä osana Antellin omissa
kokoelmissa oli hänen raha- ja mitalikokoelmansa. A:n
kuoltua osa siitä huomattiin myydyksi, mutta
huolella suoritettu täydentäminen on tehnyt sen
sellaiseksi, että vain Ruotsin valtionkokoelmat
voinevat kilpailla sen kanssa. A:n kokoelma
käsittää etupäässä vain ruotsalaisia ja
suomalaisia rahoja ja mitaleja. Nykyään tietenkin
taidekokoelmat ovat arvokkaimmat; niihin on
ostettu ensi kädessä kotimaisten vielä elävien
taiteilijain tuotteita, ja varsinkin Edelfelt ja
Gallén ovat runsaasti edustettuina. Myöskin
eteviä ulkomaisia taideteoksia, varsinkin
uusimman ranskalaisen koulun ja ruotsalaisten
maalarien tuotteita, on hankittu, eritoten Albert
Edelfeltin kuuluessa delegatsioniin.
Taideteollisuuskokoelmat ovat suhteellisesti vähemmän
huomattavia. Kaiverruskokoelman pohja on
laskettu herra A. Collanin etupäässä
alankomaalaisia kaiverruksia käsittävällä kokoelmalla;
tätä ei kuitenkaan sittemmin ole sanottavasti
lisätty. Tärkeämpi on A:n kokoelmiin kuuluva
kuvakokoelma, joka osaksi käsittää
suurenmoisen kokoelman painettuja henkilökuvia, pastori
B. Wadströmin Tukholmassa ostamia, osaksi
kotimaisen osaston. Viimemainittuun kuuluu
Wadströmin kokoelman jatkona myöskin
ruotsalaisia henkilökuvia ajalta ennen v. 1808.
Tieteellisistä kokoelmista on
kansatieteellinen osasto huomattavin. Huomioonottaen sen
merkityksen, mikä Helsingillä on
suomalaisugrilaisen tutkimuksen keskusahjona, ei
Antellin kokoelmain delegatsioni ole antanut
suurten uhrausten säikyttää luomasta museota,
jossa ovat nähtävinä suomalais-ugrilaisten
kansojen jo monin seuduin häviämäisillään olevat
kansalliset puvut, työ- ja talouskalut y. m.
Näin syntyneistä kokoelmista ovat
huomattavimmat U. T. Sireliuksen pohjoisen Venäjän ja
Luoteis-Siperian kansojen keskuudesta tuomat,
A. O. Heikelin Itämerenmankunnista keräämät
puku- ja koruompelukokoelmat sekä Ebba
Weilinin Pohjanmaalta keräämät puuteokset (myös
ruotsal. pitäjistä). Mainittavat ovat myös
Keski-Aasiasta, Japanista, Kiinasta, Egyptistä,
Meksikosta ja Marokosta (E. Westermarckin toimesta)
hankitut kokoelmat. Sivistyshistorialliset
esineet ovat etupäässä huonekaluja, savi- ja
kutomatyön tuotteita y. m. s.; huomattavia
ostoja on myös tehty sotahistoriallista osastoa
varten: univormuja, aseita, kuvia y. m. —
Muinaistieteellinen osasto käsittää useita suuria
kokoelmia esihistoriallisia löytöjä sekä Suomesta
että Suomeen rajoittuvista osista Venäjää;
mainittavin ou B. Cederhvarfin ahvenanmaalainen
kokoelma kivikauden esineitä. K. K. M.
Antemensale [-sā’-] ks. Antependium.
Antemetika [-mē’-] (kreik. anti’ = vastaan, ja
emesis = oksentaminen), lääkkeet, joita käytetään
oksennusta vastaan.
Antennaria, kissankäpälä, kasvisuku
Compositæ-heimossa. Talvehtivia, villakarvaisia
yrttejä. Kukkamykeröt pyöreitä, valkeita tai
punertavia. Meillä A. liœca aivan yleinen
soratöyräillä, vuorenpenkereillä j. n. e.
Antennit (lat. ante’nna = raakapuu) ks.
Tuntosarvet ja Langaton
sähköttäminen.
Antenor [-tē’nōr]. 1. Kreikkalaisessa
tarustossa ylhäinen troialainen. Vanhemmassa
runoudessa hän on uskollinen taistelija, nuoremmassa
hänet kuvataan petturiksi, joka kavaltaa
kaupunkinsa kreikkalaisille. — 2. A. Eumareen
poika, ateenalainen kuvanveistäjä 6:nnen
vuosisadan loppupuoliskolla e. Kr. Teki Harmodioksen
ja Aristogeitonin kuvapatsaat, jotka Kserkses
v. 480 vei pois Aasiaan. A:n teoksena pidetään
kivikirjoituksen nojalla erästä kehittyneimpiä
naiskuvapatsaita, joita on löydetty Ateenan
Akropoliista, niistä kerroksista, jotka syntyivät
persialaisten hävittämien rakennusten ja
taideteosten sorasta. O. E. T.
Antependium [-pe’n-] (lat. an’te = edessä, ja
pendē’re = riippua), alttaripöydän etusivun verho,
tuli käytäntöön katolisessa kirkossa 400-luvulla.
Ne olivat kankaasta ja täynnänsä
kirjo-ompeluksia. — Usein olivat tällaiset alttarikoristukset
joko puusta tai metallilevyistä, toisinaan
kullalla ja jalokivillä koristettuina; semmoisen
nimenä on tavallisesti antemensale.
E. R-r.
Antepenultima [-pēnu’-] (lat.), kolmas tavu
sanan lopusta lukien.
Antepileptika (kreik. anti’ = vastaan, ja
epilēpsi’a, ks. Epilepsia), kaatuvatautia
vastaan käytetyt lääkkeet.
Anteros [-te’rōs], kreikkalaisessa tarustossa
vastarakkauden haltija, hyljätyn rakkauden
kostaja, vrt. Erōs.
Anterotika ks. Antafrodisiaka.
Antero Vipunen tunnetaan Suomen
Pohjois-Karjalassa sekä Vienan Karjalassa maan alla
makaavana vainajana, jolta saadaan kolme
sanaa. Edellisellä runoalueella Väinämöinen hänet
herättää hakkaamalla puut haudalta ; sama piirre
on joskus säilynyt Vienan läänissäkin, mutta
siellä tavallisesti toisen runon sekaannuksesta
Väinämöinen menee suusta vatsaan, jossa alkaa
takoa (alkuansa seppo Ilmarisen ansiotöitä).
Myöskin puitten kasvaminen ja hakkaaminen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
