- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
447-448

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Antimoni ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

uskonpuhdistusajan kasteenkertojissa sekä useissa uuden
ajan suunnissa.

Antinomistinen riita. Luterilaisessa
kirkossa esiintyi jo Lutherin eläessä suunta, joka
piti lain saarnaa tarpeettomana kristillisessä
seurakunnassa; evankeliumi riittäisi yksinään
vaikuttamaan katumustakin. Tätä oppia edusti
etupäässä luterilainen jumaluusoppinut Johan
Agricola, joka väitteellään, että laki kuuluu
yksinomaan „raastupaan” v. 1537 joutui
taisteluun itse Lutherin kanssa. Antinomismia
vastaan teroitti Luther lain tarpellisuutta: niitä,
jolka eivät ole uskoon tulleet, se saattaa
syntejänsä tuntemaan, uskovaisille se on ohjeena
heidän vaellukselleen pyhityksen tiellä. Riita
sovittiin v. 1540. Sovinnon kaavassa on „lain
kolmenlainen käytäntö” lopullisesti määritelty.

E. K-a.

Antinonniini (kreik. anti’ = vastaan, ja saks.
Nonne = nunnaperhonen), kem.
dinitro-ortho-kresoli-yhdistys (C7H6N2O5), hyönteisiä ja hometta
hävittävä aine. Edv. Hj.

Antinoos.
Antinoos.


Antinoos [-ti’no’os] (lat. Antinous), keisari
Hadrianuksen lemmikki, kaunis nuorukainen
Vähän-Aasian Bithyniasta
kotoisin; v. 130 A. hukkui
Niiliin, tai — niinkuin tarina
tiesi — uhrautui
vapaaehtoiseen kuolemaan siten
ansaitakseen herrallensa pitemmän
iän. Keisarin kadotettu
lemmikki korotettiin jumalien
joukkoon; hänelle pyhitettiin
temppelejä j. n. e. Varsinkin
koetettiin hänen muistoansa
ikuistuttaa lukemattomilla
kuvapatsailla ja muilla
kuvilla; useita on säilynyt
meidän aikoihimme asti. Niissä
A. esiintyy kauniina,
leveäharteisena nuorukaisena,
jonka ruumiinrakenteessa voima
ja hento pehmeys ovat
omituisella tavalla yhdistyneinä.
Kauniskiharainen pää on
vähän kumarassa eteenpäin; kasvojen pehmeät
piirteet puhuvat kehittymättömästä,
aistimaailmassa elävästä nuoruudesta, mutta
kapearakoisten silmien katse tuntuu surumieliseltä ja pään
raukeasta asennosta käy ilmi, että hän on
haaveileviin mietteisiin vaipunut. — A:n kuva on
viimeinen antiikin luoma ihannetyyppi. —
Kuuluisimpia ovat ne A.-kuvapatsaat, jotka
säilytetään Rooman Vatikaanin ja Kapitoliumin
museoissa, sekä eräs korkokuva Villa Albani’ssa.
A:n elämäntaru ja hänen kuviensa haaveileva
ilme ovat antaneet Volter Kilvelle aiheen
hänen Antinous nimiseen kirjaansa (1903).

Antinous ks. Antinoos.

Antiochus ks. Antiokhos.

Antiokhos [-ī’-] (Antiochus), 13:n
Syyrian kuninkaan nimi, joista tärkeimmät ovat:

1. A. I Soter (324-261 e. Kr.), hallitsi v:sta
293 yhdessä isänsä Seleukos I:n kanssa; tämän
murhan jälkeen v. 281 yksinhallitsijana. Hänen
voittonsa galatalaisista (keltiläisistä) hankki
hänelle liikanimen Soter (kreik. sōtē’r =
pelastaja). V. 261 hän kaatui taistelussa
aikaisemmin voittamiansa galatalaisia vastaan.

2. A. II Theos, edellisen poika ja seuraaja,
hallitsi 261-246 e. Kr., oli Egyptin kanssa
sodassa, jonka hän naimalla Ptolemaios II:n
tyttären Bereniken lopetti (250). A:n, samoin kuin
Bereniken, surmautti hänen ensimäinen
hylkäämänsä puoliso Laodike. Liikanimen Theos
(„jumala”) antoi hänelle Miletos, jonka hän
vapautti tyranni Timarkhoksesta.

3. A. III Suuri (242-187 e. Kr.), edellisen
pojanpoika, Seleukos II:n Kallinikoksen poika,
tuli hallitsijaksi 222. Hänen hallitusaikansa
kului taisteluihin naapurivaltoja ja kapinallisia
satraappeja vastaan. Egyptiä vastaan sotiessaan
hän kärsi ratkaisevan tappion Raphian luona ja
menetti Palestiinan ja Syyrian. Sitä vastoin
onnistui hänen kukistaa Vähän-Aasian
kapinoitseva satraappi Akhaios (214). Palattuansa
menestykselliseltä sotaretkeltä Baktriaa, Intiaa ja
Itä-Arabiaa vastaan liittoutui hän Makedonian
Philippoksen kanssa kukistamaan Ptolemaiosten
vallan Egyptissä. Philippoksen jouduttua
tappiolle Kynoskephalain luona (197) pakoittivat
roomalaiset A:n palauttamaan Egyptille kaikki
siltä saamansa valloitukset. Kun A. osoittautui
vastahakoiseksi ja kaiken lisäksi soi suojaa
Hannibalille, ryhtyivät roomalaiset sotaan häntä
vastaan, jossa A. ratkaisevasti voitettiin (190,
lähellä Magnesiaa Sipylos-vuoren juurella).
Rauhassa, joka tämän jälkeen solmittiin, täytyi A:n
luovuttaa koko Vähä-Aasia, maksaa suunnaton
rahasumma sekä luovuttaa Hannibal ja muita
roomalaisten vihollisia. Ryöstäessään Elymais’in
Belin temppeliä hän sai surmansa E:n
asukkailta (187).

4. A. IV Epiphanes („loistava”),
edellisen poika, hallitsi 175-164 e. Kr. Hänen
tyranniuteusa ja pyrkimyksensä helleniläistyttää
juutalaisia herätti makkabealais-kapinan.

5. A. XIII Asiaticus, hallitsi 69-64 e. Kr.,
Seleukidien viimeinen edustaja; Pompejus pani
hänet viralta ja teki Syyrian Rooman
maakunnaksi.

Antiokia (kreik. Antio’kheia). 1. Kaupunki
Syyriassa Orontes-joen varrella, n. 40 km
Väli-merestä. Sen perusti Seleukos Nikator v. 301
e. Kr. ja sitä nimitettiin erotukseksi toisista
samannimisistä nimellä A. Epidaphnes. Samalla
kuin Syyria joutui A. Rooman vallan alle ja
siitä tuli ennen pitkää yksi vanhan maailman
sivistyksen tärkeimpiä pesäpaikkoja. Rooman
keisariajalla asukasluku nousi 1/2 miljoonaan.
Siellä sai nimitys „kristityt” alkunsa ja siellä
syntyi ensimäinen pakanakristitty seurakunta,
josta käsin Paavali aloitti lähetystoimensa.
3:nnella ja 4:nnellä vuosis. siellä pidettiin
kirkolliskokouksia, ja antiokialainen
jumaluusopillinen koulukunta on siitä saanut nimensä. V. 538
sen hävitti persialainen kuningas Khosroës,
sitten sen hävittivät saraseenit, 1098 valloittivat
kaupungin ristiretkeläiset, 1268 se joutui
Egyptin ja 1516 turkkilaisten haltuun. — Kaupungin
nykyinen nimi on Antakijeh (Antakia),
24,000 as., käy kauppaa silkillä, viljalla ja
öljyllä. — 2. (Antiochia Cæsarea),
muinainen Pisidian kaupunki Vähässä-Aasiassa,
nykyään vain raunioita jäljellä. Siellä Paavali
saarnasi ensimäisellä lähetysmatkallaan.

Antiokialainen koulukunta, itämaisessa
kirkossa kehittynyt jumaluusopillinen suunta,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0254.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free