Tietosanakirja / 1. A-Confort / 465-466 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apenniinit ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

hänen teoksissaan ilmenevä sulouden tenho
(kharis). O. E. T.

Apenniinit, Gran Sasso d’Italian huippu (talvikuva).

Apenniinit, Italian päävuorijono, joka
yhtäjaksoisena, n. 1,200 km pitkänä kulkee läpi
niemimaan. Geologisesti se on nuori
poimuvuori (ks. t.), joka, niinkuin Sisilian saarikin,
tektonisesti on yhteydessä Atlas-vuorten kanssa.
Alpeista sen erottaa Bochetta di Altaren 495 m
yl. merenp. oleva vuorensola. Apenniineissa ei,
niinkuin Alpeissa, kidemäisistä, vanhoista
vuorilajeista muodostunut pääjono ole säilynyt, vaan
ainoastaan kerrostuneista (sedimentäärisistä)
vuorilajeista muodostunut ulko-osa. Vanhoja
vuorilajeja on vain n. s. Ligurisissa
Apenniineissa, Sila-vuorissa ja Kalabriassa sekä
Korsikan ja Sardinian saarilla. Nämät ovat ainoat
seudut, missä vuorten pääjono sanottavassa
määrin vielä on säilynyt. Muualla se on jo
tertiäärisellä keskiajalla ja kvartääriajalla vuorten
poimuutuessa vajonnut syvyyteen, antaen tilaa
Tyrrhenian ingressioni- (= vajoamisesta
syntyneelle) merelle. Poimuutumisen jälkeen jäljelle
jäänyt osa oli sitten raunioina, kunnes
myöhemmät tertiääriset ja kvartääriset kerrostumat
taas yhdistivät hajallaan olevat ryhmät
yhtenäiseksi jonoksi. Poimuutuessa syntyneet
halkeamat täyttyivät laavavirroilla ja niitten
ympärille muodostui tuffi- ja laavapeitteitä, sekä
niitten päälle tulivuoria (Vesuvius, Etna, Lipaariset
saaret y. m.). — Mantereella oleva vuorijono
jaetaan kolmeen osaan: Pohjois-Apenniinit
Colle Altaresta Monte Falteroneen,
Keski-Apenniinit siitä eteenpäin Majellan vuoristoon asti
ja Etelä-Apenniinit edelleen niemimaan
eteläpäähän. Pohj.-Apenniinit ovat metsäisiä.
Korkeimmat huiput kohoavat aina 2,000 m
korkuisiksi yl. merenp. Keski-Apenniinit ovat
autiot, karstintapaiset; niihin kuuluvat
Umbrian ja Abruzzon vuoristot. Täällä on
Apenniinein korkein huippu, Gran Sasso d’Italia 2,921 m
yl. merenp. Varsinaisten Keski-Apenniinein
länsipuolella sijaitsevat n. s. toscanalaiset ja
roomalaiset Ala-(Sub-)Apenniinit. Ne
täyttävät laajan alueen ja ovat muodostuneet
nuorista vuorilajeista, joihin joet (Arno, Ombrone,
Tiber) ovat uurtaneet syviä uomia, luoden
seudusta vaihtelevan kukkulamaiseman. Vuorten
halkeamia täyttävät täälläkin laavavirrat ja
-peitteet, ja siellä on jono sammuneita
tulivuoria, joka kulkee pääjonon kanssa
yhdensuuntaisesti. Mainitsemista ansaitsevat Monte
Amiata, Albaniset vuoret y. m. Täällä sijaitsevat
myös kraaterijärvet Lago di Bolsena ja
Bracciano y. m. sekä muita suurempi
Trasimenus-järvi, jonka altaan muodostavat tertiääriset
vuorilajit. Rannikot ovat matalat ja rämeiset;
vain muutamissa paikoin ulottuvat vuoret
mereen. — Etelä-Apenniinit ovat muodostuneet
vanhoista, poimuutumisen jälkeen erillään
olevista vuoriryhmistä, joita vasta nuoremmat
tertiääriset kerrostumat ovat yhdistäneet.
Korkeimmat ovat Pollinon vuoret (2,271 m)
Taranton lahden länsikulmassa. Lännessä kuuluu
Etelä-Apenniineihin tuliperäinen Napolin seutu,
jonka pohjoisosan täyttää ryhmä sammuneita
tulivuoria, n. s. Flegreiset kentät. Näihin
liittyy Vesuvius (ks. t.), Italian mantereen
ainoa vielä palava tulivuori. Idässä taasen
liittyvät matalat Apulian vuoret Apenniineihin.
Näihin luetaan myös muista erotettu Monte
Gargano, „Italian kannus”, 1,056 m yl. merenp.
Etelä-Apenniinien suoranaisena jatkona
pidetään Sisilian pohjoisrannikkoa pitkin kulkevia
Pelorisia vuoria. — Apenniinit ovat siis
rakenteeltaan suuresti Alppien kaltaiset.
Korkeussuhteittensa puolesta eivät ne kumminkaan vedä
vertoja niille, ne kun eivät edes ulotu
lumirajaan, ja mitä luonnonkauneuteen tulee, voivat
vain Ala-Apenniinein ryhmät kilpailla Alppien
kanssa. Liikkeelle ne sitävastoin ovat Alppeja
paljon edullisemmat; matalien solien yli on
rakennettu 12 rautatietä. — Vuoret kätkevät
sisässään monenlaisia rikkauksia. Kuuluisaa
Carraran marmoria louhitaan Pohjois- ja
Keski-Apenniinein rajaseuduissa, rikkiä tulivuorten
ympäristöstä ja monenlaisia lääkkeeksi
kelpaavia mineraalivesiä saadaan etenkin Toscanasta.
Sitävastoin ovat vuoret kivihiilestä köyhät,
mikä seikka suuresti on ollut esteenä
suurteollisuudelle ja sen kehitykselle. — Apenniinein
nimi (lat. Mōntēs Āpennīnī) johtuu kelttiläisestä
sanasta pen = vuorenhuippu, (vrt. ben.)

W. S-m.

Apenrade ks. Aabenraa.

Apepsia [-i´-] (kreik.), pepsiinin (ks. t.) puute
vatsanesteistä.

Apera spica venti, peltoluoho, on
Agrostislajeille (ks. t.) läheinen, jokseenkin
korkea, tuuhearöyhyinen peltoheinä, joka eroaa
Agrostislajeista tähkylöittensä polvekkaan 5-12
mm pituisen vihneen kautta. On yleinen
rikkaruoho pelloissamme.

Aperçu [-sȳ´], ransk., hätäinen yleiskatsaus;
lyhyt selonteko.

Aperientia [-e´n-] l. Aperitiva (lat.),
ulostavat aineet.

Apertuuri (lat. apertū´ra), aukko. — Fys.
Linsseissä valonsäteille avoimen osan lävistäjän
suuruus. Vanhoissa kaukoputkissa, jotka eivät
olleet kromaattisia, varjostettiin reunan kautta
kulkevat säteet. — Numeerinen a., linssissä
kahden, polttopisteestä linssin halkasijan
päätepisteisiin piirretyn säteen muodostama kulma.

Apetalæ (kreik.), kasvit., kasviryhmä
Jussieun luonnollisessa järjestelmässä. Siihen kuuluu
suurin osa terättömistä kaksisirkkaisista, esim.
heimot Polygonaceæ, Chenopodiaceæ y. m.
Rinnakkaisosastoina ovat Monopetalæ ja Polypetalæ.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>