Tietosanakirja / 1. A-Confort / 467-468 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apenniinit ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Aphæresis [-phē-] (lat.; kreik. apha´iresis =
poisotto), vokaalin poisjättäminen sanan alusta.

Aphaniptera ks. Kirput.

Aphanizomenon [-tso´-], sinileväsuku.
Järvissä aikaansaa varsinkin A. flos aquæ yhdessä
Anabænan kanssa (ks. t.) veden „kukoistamisen”
keski- ja loppukesällä, ks. Vedenkukka.

Aphelium (kreik. apo´ = pois ja helios =
aurinko, „auringonetäisyys”), se piste kierto-
tai pyrstötähden radassa, jossa etäisyys
auringosta on suurin. Aphelium on vain elliptisissä
radoissa.

Aphis ks. Kirvat.

Milolainen Venus.

Mediciläinen Venus.

Aphrodite [-ī´tē],
muinaiskreikkalainen jumalatar, yleisimmän
tarun mukaan Zeuksen ja Dionen
tytär, Hephaistoksen puoliso, Areen
rakastajatar; toisen, yleisesti
levinneen tarun mukaan hän nousi
meren vaahdosta. A. on rakkauden
jumalatar sanan laveimmassa
merkityksessä: luomakunnassa hän
edustaa elimellisen elämän
syntymistä, ihmiselämässä hän kaitsee
avioliittoa ja perhe-elämää, mutta
myös aviotonta sukupuoliyhteyttä.
A. vallitsee sekä ilmassa ja
taivaassa (A. Urania) että merellä
(A. Thalassia t. Pontia), ja häntä
palveltiin naisellisen kauneuden ja
sulon antajana. A:ea on pidetty
alkuaan itämaalaisena
jumalattarena, ja varmasti on hänen olemukseensa
sekoittunut paljon vieraita piirteitä (varsinkin
Kyproksessa). Hänen
palveluksensa pääpaikat olivat Kypros
(Paphos), Knidos, Korinthos ja
Eryx-vuori Sisiliassa. Eläimistä
olivat hänelle pyhitetyt oinas,
pukki, jänis, kyyhkynen,
varpunen, joutsen, kilpikonna y. m.,
kasveista myrtti, lehmus, omena,
ruusu y. m. Vanhempi taide esitti
A:n puettuna, vasta Praksiteles
(4 vuosis. e. Kr.) uskalsi kuvata
häntä alastomana. Kuuluisimpia
A:n esityksiä oli Praksiteleen
tekemä Knidolainen A., josta muun
muassa eräs Vatikaanissa oleva
kopio antaa käsityksen.
Säilyneistä esityksistä ovat
tunnetuimmat Capualainen Venus
Napolissa, (esikuva 4:nneltä vuosis. e.
Kr.), kuuluisa Milolainen A. Louvressa (3-1
vuosis. e. Kr.), Mediciläinen ja Capitolilainen
Venus y. m.

A. asetettiin myös useiden muukalaisten
jumalattarien veroiseksi, ja roomalaiset näkivät
A:ssa oman Venuksensa.

E. R-n. (O. E. T.)

Aphrophora spumaria, sylkikaskas, ks.
Kaskaat.

Aphthonios [-tho´-], kreik. reetori, kotoisin
Antiokheiasta, eli n. 400 j. Kr. A. on
kirjoittanut koulukirjana aina 17:nnelle vuosisadalle
saakka paljon käytetyn tyyliharjoitusten oppaan
„Progymnasmata” (Alkuharjoituksia).

Apia [-īa], Samoa-saarten pääkaupunki,
Upolu-saaren pohjoisrannalla, Apia-vuoren
juurella, n. 1,400 as. Saksalla, joka saaren omistaa,
on, niinkuin Englannilla ja Yhdysvalloilla, siellä
pääkonsuli. Kopran (s. o. kookospähkinäin
kuivattujen sydämien) ja kaakaon vientipaikka.

A piacere [a pjatšē´re] (it.), mus., „mielen
mukaan”: tarkoittaa esitystä, jossa taiteilija
vapaana tahtirytmin siteistä seuraa välitöntä
tunnettansa ja aistiansa. I. K.

Apicius, Marcus Gabius, kuuluisa
roomal. herkkusuu, Augustuksen ja Tiberiuksen
aikalainen. Hänen nimensä omaksui eräs Cœlius,
joka kirjoitti kirjan keittotaidosta „De re
culinaria” (3:nnelta vuosis. j. Kr.).

Apila ks. Apilas.

Apilas (Trifolium), kasvisuku
Leguminosæ-heimossa. Enimmät kaksi- ja monivuotisia
yrttejä. Lehdet kolmisormisia, korvakkeellisia,
kukinnot mykerömäisiä, teriöt yhdislehtisiä;
niiden laide perhomainen. Suomessa 9 lajia.
Valko-apilas (Tr. repens) on
valkokukkainen, varsi suikertava, alsike-apilas (Tr.
hybridum) koheneva tahi melkein pysty;
kukat punertavan valkeita. Punakukkainen on
nurmi-(puna-) apilas (Tr. pratense).
Edelläolevat 3 lajia ovat tärkeitä rehukasveja (ks.
taulua Rehukasvit). Yleisiä ovat vielä
metsä-apilas (Tr. medium) ja
musta-apilas (Tr. spadiceum). A:n niinkuin
muidenkin hemekasvien juurissa on pieniä
nystyröitä, jotka syntyvät n. s.
nystyräbakteerien (Bacillus radicicola) (ks. t.)
vaikutuksesta. Näillä on tärkeä tehtävä kasvin
typenyhteyttämisessä. — Viime vuosina on
Suomessakin huomattu a:n potevan tuhoavaa, erään
loissienen aiheuttamaa tautia, apilasmätää
(ks. t.).

Selerotinia Trifoliorum.

Apilasmätä, Keski- ja Pohjois-Euroopassa
apilaissa esiintyvä tauti, jonka loissieni
Sclerotinia Trifoliorum aikaansaa.
Loisen valkoiset, lukinverkon tapaiset
sienirihmat tunkeutuvat lehtien kautta
ja pitkin vartta juuriin, joiden
pinnalle ne muodostavat tummia pikku
pahkoja. Kuvassa näkyy kuusi
sieni-pahkaa puna-apilaan juuressa. Tauti
leviää sienirihmojen ja itiöiden avulla
kasvista toiseen mädättäen etupäässä
syksyllä ja syystalvella sekä
maanpäälliset osat että juuret. Sientä
vastustetaan kasvattamalla runsaammin
heinää apilaan keralla. Saastutettu
maa käännetään ja kylvetään
vihantalannaksi sopivalla kasvilla ja vasta
useamman vuoden jälkeen apilaalla.

J. I. L.

Apilavieras ks. Cuscuta.

Apinaihminen (Pithecanthropus erectus),
oletettu ihmisen ja ihmisenmuotoisten apinoitten,
lähinnä gibbonin, välimuoto. — V. 1891
hollantilainen sotilaslääkäri Dubois löysi
Jaavasta Trinilin luota plioseenisesta
jokikerrostumasta kallon yläosan, kaksi poskihammasta ja
vasemman reisiluun, joiden hän katsoi kuuluneen
„apinaihmiselle”. Kallo ja hampaat löydettiin
aivan toistensa läheltä, reisiluu jonkun
metrin päästä edellisistä. Aivokopan tilavuus
arvioidaan 900-950 cm³; se on vielä pienempi kuin
Neanderthalkallon, mutta suurempi kuin
korkeimpain apinoitten. 445 mm pituisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>