Tietosanakirja / 1. A-Confort / 473-474 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apocynum ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

myrkyllisiä. Meillä yleisimmin viljelty Nerium
Oleander (ks. t.).

Apocynum, kasvisuku Apocynaceæ-heimossa.
Puutarhoissa viljellään A. androsæmifolium
(Pohj.-Ameriikasta), jonka teriöiden torvissa on
kärpäspyydystyslaitos. A. cannabinumista ja A.
venetumista, edellisestä Pohj.-Ameriikassa,
jälkimäisestä Turkestanissa ja Etelä-Siperiassa
(indian hemp, kendir- t. turkakuidut), saadaan
kehrättäväksi kelpaavia silkinkiiltoisia syitä.

Apodiktinen (kreik. apode´iknynai = osoittaa),
epäilemätön, varma. Arvostelma, jossa
predikaatti ajatellaan subjektin välttämättömäksi
määreeksi.

Apodyterion [-ē´-] (kreik.
„riisuutumishuone”), pukuhuone kreikkalaisissa ja
roomalaisissa saunoissa.

Apogamia (kreik. apo´ = pois, ja gamos =
avioliitto), kasvit., siitoskato (ks. t.).

Apogeum (kreik. apo´= pois, ja gē = maa),
tähtit., se piste kuun radassa, jossa etäisyys
maahan on suurin.

Apokalypsis [-a´-] (kreik.), ilmestys, eritoten
Johanneksen ilmestys.

Apokalyptiikka (kreik. apoka´lypsis =
ilmestys), ilmestyskirjallisuus (ks. t.).

Apokalyptiset ratsastajat.

Apokalyptiset ratsastajat, Johanneksen
ilmestyksen 6:nnessa luvussa mainitut ruton,
sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvat;
kuvaamataiteessa ovat näitä esittäneet Dürer,
Cornelius ja Böcklin.

Apokarpinen (kreik. apo´ = erilleen, ja
karpo´s = hedelmä), kasvit., eri-eminen.

Apokatastasis [-ta´s-] (kreik.),
„ennalleen palauttaminen”, sana on saatu
Apostolien tekojen 3₂₁:stä (a. pantōn) ja lausuu
käsityksen maailmantilan palauttamisesta
alkuperäiselle täydellisyyden kannalle. Kristillisessä
uskonopissa merkitsee apokatastasis-oppi sitä
käsitystä, jonka mukaan kaikki ihmiset kerran
tulevat autuaiksi. Sen vastakohtana on oppi
ikuisista rangaistuksista. Vanha testamentti ei
yleensä tunne ikuisia rangaistuksia. U.
testamentissa sitä vastoin on evankeliumeissa
lausuntoja, jotka siihen suuntaan viittaavat, esim.
Mark. 9₄,₄₈, Matt. 25₄₆. Paavalin kirjeissä
esiintyy lausuntoja kumpaankin suuntaan, toisia,
jotka viittaavat ikuisiin rangaistuksiin (2 Tess.
1₉), toisia, jotka viittaavat kaikkien lopulliseen
pelastukseen (Ef. 1₁₀; 1 Kor. 15₂₂ ja varsinkin
1 Kor. 15₂₈ sekä Room. 11₃₆): „hänestä, hänen
kauttansa ja hänehen ovat kaikki”. Tätä
ristiriitaa on koetettu selittää olettamalla kehitystä
Paavalin opinkäsityksessä.

Vanhemmista kirkkoisistä opetti Origenes
nimenomaan apokatastasista, kaikkien
pelastusta. Häntä seurasivat useimmat kreikkalaiset
kirkkoisät. Länsimailla Augustinus opetti
ikuisia rangaistuksia, ja hänen käsityksensä tuli
vallitsevaksi katolisessa kirkossa. Myöskin
uskonpuhdistajat hyväksyivät tässä kohdassa
Augustinuksen opin. Apokatastasista puolsivat
kasteenkertojat, mutta heidän kannastaan
lausutaan Augsburgin Tunnustuksessa seuraava
hylkäystuomio: „Sen tähden hyljätään
Uudestikastajat, jotka opettavat, että perkeleet ja
kadotetut ihmiset eivät saa iankaikkista vaivaa ja
tuskaa” (XVII: 4). — Uudemmista
jumaluusoppineista ovat apokatastasisuskoa puolustaneet
Schleiermacher ja useat englantilaiset, kuten
meilläkin tunnettu Farrar. Ameriikassa on
tämän opin perustalla muodostunut
universalistien kirkkokunta. [Arthur Chambers:
„Haudantakainen elämä”, suomennettu 93:sta
engl. painoksesta. Helsinki 1905.] E. K-a.

Apokope [-ē´] (kreik. „poislyöminen"),
äänteen tai tavun poisheitto sanan lopusta.

Apokromaattinen (kreik. apo´ = pois, ja
khrōma = väri), objektiivi, joka on täysin vapaa
kromaattisesta poikkeamisesta. Tämä
saavutetaan tekemällä linssi kaksiosaiseksi kahdesta
eri lasista sillä tavalla, että ne kumoavat
toistensa värihajoituksen, mutta ei kaikkea
valontaittamista.

Apokryfi (kreik. apo´kryphos = kätketty)
hämäräperäinen.

Apokryfiset kirjat (kreik. apo´kryphos =
kätketty). Tällä nimellä käyvät ne juutalaisen ja
alkukristillisen kirjallisuuden tuotteet, joita
Raamatun kanonin syntyessä ei voitu ottaa
Uuden eikä Vanhan testamentin kirjojen
joukkoon; niitä senvuoksi yleensä ei myöskään
käytetty yhteisessä jumalanpalveluksessa. V:n T:n
apokryfiset kirjat puuttuvat kokonaan
hebrealaisesta Raamatusta, mutta ovat säilyneet
Septuagintassa (ks. t.), s. o. V:n T:n
kreikkalaisessa käännöksessä, ja ovat osaksi alkuperäisesti
kirjoitetut kreikan kielellä, osaksi hebreasta
kreikkaan käännetyt. Luther on kääntänyt ja
raamattuun liittänyt useimmat niistä, koska piti
niitä hyödyllisinä ja lukemista ansaitsevina
kirjoina; hänen kääntämänsä apokryfit ovat otetut
niinhyvin ruotsalaiseen kuin suomalaiseenkin
raamatunkäännökseen. „Brittiläinen ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>