Tietosanakirja / 1. A-Confort / 475-476 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apocynum ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

ulkomaalainen raamatunseura” jättää ne vuodesta
1872 alkaen kokonaan pois painattamistaan
raamatuista. Ne ovat: 3 Makkabealaisten kirjaa
(joista Luther on kääntänyt vain kaksi
ensimäistä; eräs neljäs on muutamissa Septuagintan
käsikirjoituksissa), Juuditin kirja, Tobiaan
kirja, Syyrakin kirja, Viisauden kirja, Baarukin
kirja, niin sanottu Esran 3:s kirja (ei ole
Lutherilla) sekä muutamia myöhempiä lisäyksiä
Danielin kirjaan, Esterin kirjaan ja
Aikakirjoihin. — Näistä ovat erotettavat n. s.
peseudepigrafit, jotka ovat raamatullisten kirjojen
muunnoksia ja mukailuja; sellaisia ovat
Jubileeojen kirja (myöskin sanottu Pieneksi
Genesikseksi), Salomonin psalmit, Henokin kirja,
Mooseksen taivaaseenastuminen y. m.
Parhaimman tieteellisen käännöksen V:n T:n sekä
apokryfeistä että pseudepigrafeista on
toimittanut E. Kautzsch, „Die Apokryphen und
Pseudepigraphen des Alten Testaments” (1900). —
Uuden T:n apokryfit ovat kirjoitetut
alkukristillisen kirjallisuuden tavoin evankeliumien,
apostolien tekojen, kirjeiden ja ilmestysten
(apokalypsien) muotoon ja ovat enimmäkseen vain
katkelmina säilyneet. Tunnetuimmat ovat
Jakobin alkuevankeliumi, Nikodemuksen ja
Pietarin evankeliumit, Tuomaan, Paavalin ja
Johanneksen Teot, lukuisia tiedonantoja Jeesuksen
lapsuudesta, sekä monta apokalypsia. Uusin
käännös: Hennecke, „Neutestamentliche
Apokryphen” (1904). — Apokryfiset kirjat ovat
rikkaan mielikuvituksensa takia vaikuttaneet
suuresti Euroopan kansanrunouteen, vieläpä
keskiajan taiderunouteenkin, josta Danten Divina
Commedia on loistavimpana esimerkkinä.
Muutamissa slaavilaisissa maissa, kuten Venäjällä
ja eteläslaavien keskuudessa, olivat apokryfit
käsikirjoituksina vielä 18:nnella vuosis. yleisenä
kansanlukemisena. Edv. St. (J. J. M.)

Apokryfit ks.
Apokryfiset kirjat.

Apoksyomenos.

Apoksyomenos [-o´m-],
kalvimella ihoansa puhdistava
urheilija, Lysippoksen tekemä
veistokuva, jota on säilynyt
marmorijäljennös (Rooman
Vatikaanissa), ks.
Lysippos.

Apollinaris [-ā´-], Ahr-joen
laaksossa, Reinin
maakunnassa, muutaman km päässä
Reinistä oleva, v. 1853 löydetty
alkalinen lähde; saanut
nimensä läheisestä A.-vuoresta.
Lähteen vettä käytetään
yleisesti virvoitusjuomana.
Vuotuisesti lähetetään kaupan 27
milj. pulloa. A.-vettä
valmistetaan myös keinotekoisesti.

(A. R. B.)

Apollinaris [-ā´-] (k. 390), lahkonpäämies
vanhassa kirkossa, Syyrian Laodikean piispa,
areiolaisessa riidassa Athanasiuksen
kannattaja, pani varsinaisesti alulle teologisen
mietiskelyn Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen
luonnon suhteesta toisiinsa, opettamalla että
hänellä oli inhimillinen ruumis ja sielu, mutta
inhimillisen hengen asemesta jumalallinen
„Logos” l. Sana. Tämä „apollinarismi”
hyljättiin harhaoppina Konstantinopolin
kirkolliskokouksessa 381. J. G.

Apollo [-o´l-] ks. Apollon.

Apollodoros [-lo´dō-] (lat. Apollodō´rus). 1.
A. Ateenasta, maalari, eli luult. 5:nnen vuosis.
jälkipuoliskolla e. Kr. Hänen kerrotaan olleen
ensimäinen kreikkalainen maalari, joka
teoksissaan esitti varjon.

2. Kreikkalainen huvinäytelmäin kirjoittaja,
Ateenan n. s. nuoremman komedian edustajia.
Kaksi Terentiuksen komediaa (Phormio
ja Hecyra) ovat A:n näytelmien mukailuja.

3. A. Asklepiadeen poika, kreik.
grammatikko ja historiankirjoittaja, syntyisin
Ateenasta, eli 2 vuosis:lla e. Kr., Aristarkhoksen ja
Panaitioksen (?) oppilas; kirjoitti
runomittaisen ajantiedon (Khronika),
historiallis-maantieteellisiä Homeroksen (laivaluettelon)
selityksiä y. m. osaksi tärkeitä kirjoja, joista vain
murto-osia on jäljellä. — A:n nimellä käy eräs
runsassisältöinen kreikkalaisen taruston
käsikirja („Apollodori Bibliotheca"), joka
on suurimmaksi osaksi säilynyt; tämä teos on
kuitenkin nähtävästi syntynyt vasta Rooman
keisarien ajalla.

4. A. Damaskoksesta, kreik. arkkitehti, eli
Roomassa keisari Trajanuksen ja Hadrianuksen
aikana. Hänen rakentamansa oli m. m. Rooman
Forum Trajanum, jonka keskustana oli vielä
jäljellä oleva korkea Trajanuksen patsas;
niinikään se silta, jonka Trajanus rakennutti
Tonavan yli Daciassa. — Otteena on säilynyt A:n
teos piirityskoneista („Poliorketika").

O. E. T.

Apollof, Juhana, soturi, vanhaa venäläistä
pajarinsukua Inkerinmaalta, sisäänkirjoitettiin
1680 Karjalan ratsuväen rykmentin
everstiluutnanttina veljiensä kanssa Ruotsin
ritarihuoneeseen ja tuli 1689 Nevanlinnan komentajaksi.
A. oli tunnettu kelpo soturiksi ja teki
vanhuudestaan huolimatta suuren pohjoismaisen sodan
alkaessa hyökkäysretkeilyn Venäjän rajalle sekä
puolusti 1703 linnaa urhoollisesti venäläisiä
vastaan, mutta pakoitettiin kuitenkin lopulta
antautumaan ja kuoli vankina Novgorodissa 1706.

K. G.

Apollon [-po´llōn] (lat. Apo´llo), tarun
mukaan Zeuksen ja Leton poika, Artemiin veli,
syntynyt Delos-saarella, kreikkalaisilla useita
luonnon ja elämän eri puolia edustava jumala.
A. on valon ja myöhemmän käsityksen mukaan
erityisesti auringon jumala. Ennustustaidon
valtiaana hän jakelee oraakkelilauseitaan, hän
herättää runollista innostusta, suosii laulua ja
soittoa. A. torjuu turmion (Aleksikakos) ja
parantaa tauteja, mutta aikaansaa itsekin
kuoleman: varsinkin kukkeat nuorukaiset hän
„lempeillä nuolillaan” kaataa. Ja samoin kuin hän
lääkitsee ruumiin vammat hän puhdistaa
sielunkin rikoksen tahrasta. Tähän A:n
puhdistavaan ominaisuuteen viittaa luultavasti hänen
tavallisin lisänimensä Phoibos. Monessa
kultissa A. esiintyi paimenjumalana, jonka
luultiin edistävän karjan karttumista ja varjelevan
sitä pedoilta. A:n kasvua edistävä vaikutus
ulottuu ihmiselämäänkin; hän kaitsee
miehistyvää nuorisoa ja sen urheilua y. m.: myös
heimo- ja sukukuntien suojelijana A:a
kunnioitettiin. Edelleen A. on ajanjaksojen järjestäjä,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>