- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
481-482

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apostoli ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

481 Apostoli

Apostoli (kreik. apo’siolos = lähetti),
Jumalan lähettiläs evankeliumin julistamista varten;
erittäinkin tarkoitetaan tällä sanalla niitä 12
miestä, jotka Jeesus oppilaittensa laajemmasta
piiristä valitsi ja kasvatti lähetyssaarnaajiksi,
lleidän nimensä ovat: Simon Pietari ja hänen
veljensä Andreas, Jakob ja hänen veljensä
Johannes, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Matteus,
Jakob Alfeuksen poika, Lebbeus eli Taddeus,
Simon Kiivailija (Selotes) ja Judas Iskariot.
vrt. Matt. 10.-,; Mark. 3ie-„; Luuk. 6,«-,,; Ap. t.
113. Näissä apostoliluetteloissa mainitaan
Pietari ensinnä; hän sekä Sebedeuksen pojat
Jakob ja Johannes olivat Jeesuksen uskotuimmat
oppilaat. Kavaltajan Judaksen sijalle valittiin
myöhemmin Mattias (Ap. t. 1M). Apostolien
varsinainen toimi alkoi vasta helluntain
jälkeen, mutta useimpien elämänvaiheista ei
uusi-testamentillinen kertomus anna mitään tietoja
ja apokryfisessa kirjallisuudessa olevat
kertomukset heistä ovat historiallista arvoa vailla.
Paavalin apostolinarvo perustuu Jeesuksen
erityiseen ilmestykseen hänelle. — Kristinuskon
ensimäisiä levittäjiä eri maissa sanotaan
myöskin näiden maiden apostoleiksi; niin on esim.
Bonifacius Saksan apostoli, Kyrillos ja Metodios
slaavilaisten apostoleita, ja Ansgarius
Pohjois-Euroopan (Skandinaavian) apostoli. Edv. St.

Apostolicum
tö’-J (lat.), apostolinen [-uskontunnustus.

Apostolien oppi ks. Herran oppi.

Apostolien tekoja (Apostolien teot)
on U:n T:n 5:nnen kirjan nimi. Tämä
historiallinen teos on alkulauseensa mukaan kirjoitettu
Luukkaan evankeliumin jatkoksi ja perustuu
eri lähteisiin, joista yhtenä ovat tekijän omat
Paavalin matkatoverina ollessaan kirjoittamat
muistiinpanot; vrt. 1610-17; 205-15; 211-ls; 27I0; 28w
(n. s. ,,me"-lähde, koska kertoja itse on ollut
mukana). Kirjan edellisessä puoliskossa, jossa
Pietari on päähenkilönä, kerrotaan, kuiuka
krist. seurakuntia syntyi Palestiinaan ja
Syyriaan; jälkimäisessä osassa (luvut 13-28)
esitetään Paavalin vaikutus aina siihen asti kun hän
joutuu kaksivuotiseen vankeuteen Roomaan.

Edv. St.

Apostolinen, se mikä välittömästi johtuu
apostoleista tai mikä vastaa heidän henkeänsä
ja oppiansa. Katolinen kirkko nimittää itseään
..apostoliseksi kirkoksi" kumpaisessakin
mielessä. vrt. Apostolinen suksessioni ja
P e r i n t ä t i e t o.

Apostolinen kuningas, arvonimi, jonka paavi
Sylvester II v. 1000 antoi Unkarin ensimäiselle
kristitylle kuninkaalle, pyhälle Tapanille. V.
1758 paavi Klemens XIII uudisti sen
Itävalta-Unkarin hallitsijalle.

Apostolinen suksessioni (lat. sucee’ssiö
apos-iö’lica), „apostolinen seuranto". Katolinen
kirkko panee papiksi ja piispaksi vihkimyksen
päte-vyydenehdoksi, että sen on toimittanut piispa,
joka itse on vihkimyksensä saanut samoin
vihityltä, niin että katkeamaton piispojen sarja
ulottuu, niinkuin uskotaan, takaperin
apostoleihin saakka. Englannin piispallinen kirkko
pitää apostolista suksessionia myöskin
olennaisena. jotavastoin sitä niissä luterilaisissa maissa,
joissa piispanvirka on säilytetty, on noudatettu
ainoastaan kunnianarvoisana tapana. Onko
16. Painettu " :;0S.

Apoteema 482

apost. suksess.. Englannissa ja Ruotsissa säilynyt
katkeamatta uskonpuhdistuksen aikana, on"
riidanalainen kysymys; Suomessa se ainakin
katkesi 1884, jolloin kaikki piispat samana vuonna
kuolivat eikä uusien vihkijäksi kutsuttu ketään
ulkomaalaista piispaa. J. Q.

Apostolinen uskontunnustus (Symbolum
apostö’licum). ensimäinen n. s. oikumeenisista
(yleisistä) uskontunnustuksista, jotka ovat koko
kristikunnalle yhteiset. A. u. sisältää kolme
uskonkappaletta ja. ne ilmilausuvat uskou „Isään
Jumalaan", „Jeesukseen Kristukseen, Hänen
ainoaan poikaansa" ja „Pyhään Henkeen".
Pe-rintätiedon mukaan ne ovat apostolien ennen
eroansa Jerusalemissa sepittämät. Myöhempi
tutkimus on osoittanut, että apostolisen
uskontunnustuksen pohjana on Rooman seurakunnassa
toisen vuosisadan keskivaiheilla kastekaavan
perustukselle laadittu uskontunnustus, joka
vuorostaan mahdollisesti perustuu vielä
vanhempaan itämailla muodostuneeseen
alkukristilliseen tunnustukseen. Nykyisessä muodossaan
a. u. aikaisimmin esiintyi Galliassa joko 5:nnen
vuosis. lopulla tai 6:nnen alkupuolella. (J. G.)

Apostoliset isät (Patres apostö’lici). Näin
nimitetään niitä muinaiskristillisiä kirjailijoita,
joita pidettiin apostolien välittöminä oppilaina.
Nämä ovat: Klemens Roomalainen, Barnabas,
Ignatius, Papias, Polykarpus ja Hermas. Näistä
kuuluu kumminkin ainoastaan Klemens
varmasti ensimäiseen vuosisataan; muiden teokset
ovat toisen vuosisadan ensi vuosikymmeniltä.
Otteita niistä on suomentanut O. H. Cleve,
„Kuvauksia kristillisen kirkon vaiheista" (1876,
1878). (J. G.)

Apostoliset koustitutsionit, kreikankielinen,
todennäköisesti 5:nnen vuosis. alkupuolelta
oleva, Syyriassa laadittu kokoelma
kirkko-oikeudellisia säädöksiä (8 kirjaa). Sen päälähde on
syyriankielinen „Didaskalia".

Apostoliset seurakunnat, apostolien itsensä
perustamille seurakunnille annettu kunnianimi;
tällaisina mainittiin Jerusalemin, Rooman,
Antiokian, Efeson, Korintin y. m. seurakuntia.

Apostoliveljet, kerettiläinen seura 13:nnelta
vuosis. Sen perusti parmalainen käsityöläinen
Gerhard Segarelli. Apostolisen köyhyyden
innostamana hän kulki ympäri kerjäläisveljenä.
saarnaten parannusta. Kun paavi 1286 kielsi
apostoliveljien seuran, ryhtyivät he taisteluun
maallistunutta kirkkoa vastaan. V. 1300 Sega
relli kerettiläisenä poltettiin. Hänen
seuraajansa, Dolcino Novaralainen, kaunopuheinen ja
hehkumielinen mies, yllytti ennustuksillaan
kirkon pikaisesta häviöstä seuralaisiaan mitä
suurimpaan uskonkiihkoon ja puolustautui kauan
aikaa menestyksellä Vereellin piispan
lähettämää ristiretkeläisjoukkoa vastaan, kunnes hän
vangittiin ja 1307 poltettiin. Sitten lahko
vähitellen hävisi. (J- G.)

Apostrofi (kreik. apostrophé’ =
poiskääntymi-nen, pako), 1. puheessa poissaolevan puoleen
kääntyminen. 2. heittomerkki (’) (ks. t.). —
Apostrofeerata, puheessa kohdistaa
sanansa poissaolevalle aivan kuin hän olisi läsnä:
kiivaasti puhutella jotakuta, purkaa
kiivauttansa.

Apoteema (kreik. apotithtfnai = panna pois),
se viiva, joka kohtisuorasti vedetään säännölli-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:26:05 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/1/0271.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free