Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apostoli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
483
Apoteoosi—Appellatiivi
4X4
sen monikulmion keskipisteestä jotakin sivua
vastaan ja on siis saman monikulmion sisään
piirretyn ympyrän säde; säännöllisessä
pyramidissa se suora viiva, joka vedetään huipusta
kohtisuorasti jotakin kantasivua vastaan.
Apoteoosi (kreik. apothe’ösis), jumalaksi
korottaminen, pyhä toimitus, jolla muinaisajan
kansat kohottivat ihmisen jumalien arvoon.
Useat hallitsijat, kuten Aleksanteri Suuri ja
monet Kooman keisarit, saivat osakseen
tällaisen kunnian. Koomassa tämä toimitus
suoritettiin tavallisesti Marskentällä. — Nykyajan
kielessä a. tarkoittaa henkilön tai asian pilviin
saakka ylistämistä ja ihannoimista.
Apothecium (kreik. apothe’ke =
säilytyshuone) , kasvit., k o t e 1 o m a I j a, kotelosienten
ja jäkälien avoin, huovastokudoksen rajoittama,
usein värinsä kautta muusta sekovarresta eroava
itiölava. Se sisältää itiökotelot ja niiden
välissä nesterihmoja.
Apotrooppinen (kreik. apo - pois, ja tropos =
käänne, suuntautuminen), kasvit., ks.
Siemen-aihe.
Apotti (< aram. abba = isä), luostarin
johtajan virkanimi useissa etenkin vanhemmissa
munkkikunnissa (benediktiiniläisessä,
klunylai-sessa, cistereiläisessä y. m.). Toisissa
munkkikunnissa käytetään nimityksiä priori
(dominikaanit), gtiardiaani (fransiskaanit) j. n. e.
Kreikkalais-katolisessa kirkossa ovat vastaavat
nimitykset igumeni ja arkkimandriitti. Apotin
vaali oli alkujaan yksistään munkkien asia,
mutta aikojen kuluessa ovat ruhtinaat, piispat
ja paavit saaneet siihen nähden oikeuksia.
Apotit luetaan kirkon prelaatteihin; suurten
luostarien apotit olivat keskiajalla samalla
mahtavia maallisia herroja. J. G.
Appalakit, A p p a 1 a c h i a n Mountains
[äpalä’tsian mauntinz], vuoriryhmä
Pohj.-Ame-riikassa, ulottuvat St. Lawrencen lahdesta
Meksikon lahden rannikkotasankoon asti. Iso Laakso
(Great Valley) jakaa ne lännessä oleviin
Curn-berlandin (ks. t.) ja Alleghanyn (ks. t.)
ylätasan-koihin sekä varsinaisiin Appalakkeihin idässä.
Ne ovat vedenjakajia Atlantin-mereen ja
Meksikon lahteen virtaaville joille, sekä
maantieteellisenä rajana toisistaan suuresti eroaville
Mississipin tasangolle ja Atlantin rannikolle.
Ko’oltaan ja laajuudeltaan ne ovat lännessä
olevia vuoria pienempiä. Levein kohta on 300 km
ja suurin korkeus 2,000 m. Eri ryhmistä
mainittakoon: Valkoiset ja Viheriät vuoret (White
and Green Mountains) Kanadan ja
Uuden-Englannin valtioitten välillä (korkein huippu Mount
Washington 1,918 m yi. merenp.),
Adirondack-vuoret Champlain-järven ja Catskill-vuoret
Hud-son-joen länsipuolella, sekä n. s. Sininen selänne,
Blue Kidge, jolla on ryhtnän korkein huippu Mt.
Mitchell eli Black Dome 2,044 m yi. merenp.,
vastapäätä Alleghany-vuoria. Vuorten
itärin-teellä, joka viettää Atlantiin päin, on nimenä
The Piedmont Belt s. o. vuoren juurella
sijaitsevien kukkulain seutu. — Great Valleyn
pohjalla on Champlain-järvi. Myös Hudson-,
Delaware-, Potomac-, Susquehannah- ja
Tennes-see-joet saavat täällä alkunsa. VV. S-m.
Apparelji (ransk. appareil), jonkun tehtävän
tai ammatin suorittamiseen tarvittavat vehkeet,
varustukset.
Kaaterskill-putoukset Catskill-vuoristossa Appalakeissa.
Apparenttinen (lat. appäre’re = näyttäytyä).
näennäinen. A. aika, aurinkoaika, se aika.
jonka osoittaa suoraan asetettu aurinko-osoitin.
Apparitsioni (lat. appäre’re = näyttäytyä),
esiintyminen; ulkomuoto, puku.
Appartementti ks. Apartemanki.
Appassionato
nä’-J (it.), mus., intoisesti,
intohimoisesti.
Appelberg, Karl Adolf (s. 1851), [-kirkko-historioitsija, synt. Perniössä, tuli
ylioppilaaksi 1871, väitteli jumaluusopin lisensiaatiksi
väitöskirjalla „Bidrag tili belysning af sättet
för prästtjänsternas besättande i Finland från
reformationen tili medlet af 17 seklet",
nimitettiin 1900 käytännöllisen jumaluusopin
professoriksi, julkaistuaan tätä virkaa varten teoksen
„Bidrag tili belysande af kyrkans rättsliga
ställ-ning i Sverige och Finland från reformationen
intill kyrkolagen 1686".
Appelgren-Kivalo, Otto Hjalmar (s.
1853), muinaistutkija, synt. Hyrynsalmella,
ylioppilas 1875, fil. kandidaatti 1884, lisensiaatti
1891, historiallisen museon konservaattori 1893.
A.-K. otti osaa v. 1887 Siperiaan lähetettyyn
en-simäiseen muinaistieteelliseeu retkikuntaan, ja
on omassa maassa ahkeraan tutkimuksia
toimittanut. Julkaissut: „Muinaisjäännöksiä ja
tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa"
(1881) ; „Suomen muinaislinnat" (lisens.-väitösk..
1891) ; „Svenskarnas inflyttning tili Finland"
(Suomen Museossa 1897) ; „Suomalaisia pukuja
myöhemmältä rautakaudelta" (1908) y. m.
Appellatiivi (li>t. appellä’re = nimittää),
yleisnimi, sellainen konkreettinen substantiivi (ks.
t.), joka ilmoittaa kaikkien samaan lajiin
kuuluvien esineiden (aineiden, ryhmien) yhteisen ni-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
