Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arabian kieli ja kirjallisuus - Arabian-lahti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Arabian-lahti Arachis hypogea
512
taja oli persialainen Sibawaihi (k. 7’J6), jonka
pääteoksella on kunnianimi alkitäb („kirja").
Kuufalaisen koulun päämies oli alKisä’i (k. n.
8tj5). Muista etevistä grammatikoista
mainittakoon alKhalll (k. 791), alAsma’i (k. 831),
alMu-barrad (k. 998), azZamakhsari (k. 1143), Ibn
Mälik (k. 1273) ja Ibn AdzurrOm (k. 1323).
Arabialaisten hellä huolenpito kielestään
ilmenee runsaassa sanakirjakirjallisuudessakin.
tärkeimmät arabian kielen sanakirjat ovat laatineet
•il Dzauhari (k. n. 1002), Ibn Mansür (k. 1311),
alKIrOzäbädi (k. 1414), azZabidi (k. 1791) ja
alüistàni (k. 1883), joka myös aloitti suuren
lietosanakirjau. — Arabialaisten
historiallinen kirjallisuus on yleensä kronikan
tapainen ja annalistineu. Siinä vilisee kaskuja
ja kritiikistä tuskin on puhettakaan.
Ensimmäisen historiallisen esityksen Muhammedin
elämästä kirjoitti Ibn Isliäk (k. 768). Kuuluisia
historioitsijoita olivat alWäkidi (k. 823), Ibn
Kutaiba, Tabari, alMas’üdi, Ibn alAthlr,
Abul-liedä ja Ibn KhaldQn (ks. n.), samoin alMakrizi
(k. 1442), asSujüti (k. 1505) ja alMakkari (k.
1631) y. m. Kirjallisuushistoriallistakin
tutkimusta pidettiin silmällä. Abulfaradz
allsba-liäni (k. 967) antaa kirjassaan kitäb alaghäni
(„laulujen kirja") paitsi runonäytteitä runsaita
elämäkerrallisia tietoja useasta sadasta
ruuoili-jasta kumpaakin sukupuolta. Hyvin tärkeät
kirjallisuushistorialle ovat anNadimin teos
o’-jihrist („luettelo"), Ibn Khallikänin
„kuuluisien miesten elämäkerrat" ja lladdzi Khalifan
(k. 1658) bibliografinen sanakirja.
Uudenaikaisista historiankirjoittajista mainittakoon
Dsa-barti (k. 1822). — Maantieteen tutkijoina
ja retkeilijöinä arabialaiset ansaitsevat suurta
1 linnustusta. Ibn Khordädhbeh (n. 845) ja
Ku-d.lma (k. 922) antavat kulkulaitosta, postia ja
verotusta koskevia tietoja abbasidien ajalta ja
alHamdäni (k. 945) kuvaa Arabian niemimaata.
Hyvin viehättävän ja sisällysrikkaau
kuvauksen islamilaisista maista antaa alMakdisi (n.
985) ja alBlrOni (k. 1048) kuvasi Intiaa.
Monipuolinen maantieteellinen kirjailija oli alldrlsi
(ks. t.). Maantieteellisten hakemistojen
tekijöinä ovat arvossa pidetyt alBekri (k. 1094) ja
JäkQt (k. 1229). Kosmografisia teoksia
kirjoittivat adDimaski (k. 1327), alKaswini (k. 1283)
ja Ibn alWardi (k. 1348). Matkailijoista
mainittakoon Ibn Fadliln, joka kävi Volgan-bolgaarien
luona (v. 921), ja Ibn BatQta (k. 1377), joka
kävi Sisii-Afrikassa, Etelä-Venäjällä ja Kiinassa
saakka. — Matematiikan, tähti- ja
lääketieteen aloilla arabialaiset nojautuivat
babylonialaisten, intialaisten ja kreikkalaisten
tietoihin. Laskentoa, algebrat a,
luku-oppia ja k o 1 m i o iii i t a n t o a he suuresti
edistivät. Ile muun muassa saattoivat
käytäntöön intialaisen lasku järjestelmän ja
sinus-käsitteen. Tähti- ja lääketieteessäkin he olivat
eurooppalaisten opettajina keskiajalla.
Useamman muunkin tieteen alalla on olemassa paljon
arabiankielistä kirjallisuutta, joka valaisee
tieteiden historiaa. — Sittenkuin osmannilaiset
v. 1517 olivat valloittaneet Egyptin, joutui
arabialaisten sivistys ja kirjallisuus tappiolle.
Vasta meidän päivinämme arabiankielinen
kirjallisuus jälleen on vironnut heikkoon eloon
ja sivistyksen ahjoina ovat nykyään Beirut
ja Kairo. Nykyaikaista arabialaista
kansanrunoutta ovat koonneet Sachau, Stumme.
Socin, Dalman, Littman y. m. [Kremer,
„Kulturgeschichte des Orients" (1877) : Brockelmann.
„Geschichte der arab. Litteratur" (1902) ;
Zeu-ker, „ßihliotheca orientalis" (1846-61) ;
Friede-rici, „Bibl. orientalis" (1876-83) ; Kuhn,
,.Litteraturilla« für oriental. Philologie" (1883-88) :
Müller, „Orientalische Bibliographie" (1888
seur.) ; Chauvin, „Bibliographie des ouvrages
arabes" (1892 seur.).] " K. T-t.
Arabian-lahti ks. Puuaine n-m eri.
Arabian-meri (muinaisajan Erythrean
meri) Intian valtameren luoteinen osa, Intian.
Persian, Arabian ja Itä-Afrikan välillä.
Arabigummi ks. Arapikumi.
Arabiini (arabiinihappo) on arapikumin.
kirsikkakumin y. m. kasvikmnien pääaineosaua ;
on amorfista, väritöntä, hajutonta, mautonta,
veteen liukenevaa, vrt. Arapikumi.
Arabinoosi, hiiltä, vetyä ja happea sisältävä
kera. yhdistys (CjH.oOj), sokerilajeihin kuuluva
kiteytyvä, makea, veteen liukeneva hiilihydraatti.
A:a saadaan keittämällä arapikumia tahi
kirsikkakumia mietojen happojen kanssa, vrt.
Pentoosi.
Arabis, p i t k ä p a 1 k o, kasvisuku
Crucifcnr-heimossa. Pieniä, valkeakukkaisia.
pitkäpalkoi-sia yrttejä kuivilla kasvupaikoilla. Toisinaan
viljellään A. albida a Kaukaasiasta aikaisten
runsaiden kukkiensa ja kauniisti valkovillaisten
varsiensa ja lehtiensä vuoksi; samoin pohjoisten
tunturiseutujen A. alpinan.
Arabismi, arabialainen kieliomituisuus.
Aracere, yksisirkkaisheimo puikelokukkaisten
kasvien (Spadicifloræ) parvesta. Yrttejä,
harvemmin pystyjä tahi köynnöstäviä pensaita tahi
puita. N. 900 lajia etupäässä kuuman vyöhykkeen
aarniometsissä, Suomessa yksi suku ja laji: Calla
palustiis, suovehka. Lehdet nuorina
tötte-röinäisesti kiertyneitä, hyvin monimuotoisia,
tav. leveitä, sormiliuskaisia, harvoin
parilius-kaisia, haarasuonisia. Varsi suikertava
juurakko tahi köyntelevä varsi, joka ilmajuurilla
tarttuu kiinni puitten oksiin. Kukat
epätäydellisiä; kehä puuttuu tahi on surkastunut, samoin
vartalo ja palhot. Kukinto tiheä,
mehevälapak-koinen puikelo, jossa eri kukat ovat vaikeasti
toinen toisistaan erotettavissa. Puikelolla leveä,
värillinen suojus, joka tarkoituksensa puolesta
vastaa muitten kasvien värillistä kehää. Ks.
sukuja Pistin, Zantedeschia, Aram, Caladium,
Colocusia, Alocasia, Anthurium, Mimslcra,
Philo-dendron.
Arachis hypogea, kasvit., m a a p ii Ii k i n ii.
yksivuotinen, muutaman dm
korkuinen hernekasvi. Hedelmän
kypsyessä kukkaperä kasvaa
alaspäin työntäen sikiäimcn n.
5-8 cm syvälle maahan, jossa
siemenet kypsyvät. Nämä ovat
ruskeiden papujen näköisiä,
mutta usein punertavia. Maku
muistuttaa sekä herneitä että
pähkinöitä. Kotoisin
Etelä-Ameriikasta, jossa se ei enää
kasva villinä. On useampia
vuosisatoja ollut yleisenä
viljelyskasvina kuuman vvöliyk- Mnnpiihkinit.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
