Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arbor vitæ ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Archeus Arckenholtz
524
Archeus (kreik. arkhe’ion = hallitukseen
kuuluva, hallitseva). Muutamat renessanssiajan
luonnonfilosofit ja alkemistit, esim. Paracelsus
ja van Helmont, nimittivät A:ksi sitä luonnon
sisäistä, henkistä alkuvoimaa, joka vaikuttaa
jokaisessa yksityisolennossa ja saa aikaan
kaikki elämäntoimitukset elävissä olennoissa.
Archi ... ks. myös A r k h i . . . ja
Arkki...
Archias (kreik. Arkhi’as), A u 1 u s
Licinius, kreik. runoilija, kotoisin Antiokiasta,
tunnettu Ciceron puheesta pro Archia poeta,
jossa Cicero v. 62 e. Kr. puolusti opettajaansa
A:ta, jota oli syytetty Kooman
kansalaisoikeuden lainvastaisesta anastamisesta.
Archibuteo /-«’-/ ks. Piekanahaukka.
Archilochus [-i’-J ks. Arkhilokhos.
Archimedes [-më’-] ks. A r k h i m e d e s.
Archiogenesis [-ge’-] ks. Alkusynty.
Archipterygium, alkuevä, alkuraaja,
vanhimpien kalojen, varsinkin hai- ja
keuhko-kalojen sulkamainen evä. Pidetään
luurankois-ten raajan perusmuotona.
Archispermæ, kasvit, ks. G y m n o s p e r m æ.
Archivarius [-ä’-J (mlat.), arkistonhoitaja,
arkkivaari.
Arcimboldi ks. A r c i m b o 1 d u s.
Arcimboldus [-o’-] (Arcimboldi),
Johannes Angelus (k. 1555), anekauppias,
sittemmin Milanon arkkipiispa. A. oli
kuuluisaa vanhaa aatelissukua; sukuansioidensa
nojalla hän jo varhain joutui paavi Leo X:n
suosioon ja palvelukseen. Paavi käytti häntä
etupäässä rahapolitiikkansa ajajana ja nimitti hänet
1514 anekaupan yliasiamieheksi suureen osaan
Saksaa sekä pohjoismaihin ja varusti hänet
paavillisen lähettilään arvolla. Ruotsissa tuli
hänen lisäksi toimia kirkkopoliittisena
rauhan-sovittajana. Ennen Skandinaaviaan tuloaan
A. toimi Pohjois-Saksassa. Kööpenhaminaan
hän saapui apulaisineen 1516 tai 1517 ja
maalisk. 1518 Ruotsiin luvattuaan Tanskan
kuninkaalle Kristian IT:lle toimia unioniaatteen
hyväksi Sten Sture nuorempaa vastaan, joka oli
taistelussa papiston ja unionipuoluelaisten
kansaa ja oli aseilla kukistanut arkkipiispa Gustaf
Trollen. Vasta vuoden lopulla A. saapui
Tukholmaan ja Upsalaan ennätettyään jo sitä ennen
hankkia itselleen paljon ystäviä, mutta Sten
Sture ymmärsi houkutuksilla taivuttaa
puolelleen tämän vaikutuskykyisen miehen. Muun
toimintansa ohessa A. harjoitti sekä itse että
asiamiestensä välityksellä anekauppaa sekä
Ruotsissa että Norjassa. Paitsi rahaa A. otti
vastaan rautaa y. m. raaka-aineita. Kristian
II, joka tietenkään ei ollenkaan ollut
tyytyväinen A:n toimiin, otatti takavarikkoon suuren
osan hänen kalleuksistaan ja rahoistaan eikä
paljon puuttunut, ettei A. itse joutunut saman
kohtalon alaiseksi Lundissa paluumatkallaan
Ruotsista (1519). Hän pelastui vain
pakenemalla Ruotsin kautta Lyypekkiin, jossa
kuitenkin sai kokea, kuinka nopeasti alkava
uskonpuhdistus oli kääntänyt mielialan hänelle
vastaiseksi. Yhteistoiminta Sten Sturen kanssa
uhkasi kääntyä A:lle vaaralliseksi, mutta hänen
onnistui tekeytyä viattomaksi paavin edessä ja
lepyttää hänet. A. kohosi sitten nopeasti
arvo-asteissa ja kuoli Milanon arkkipiispana. Niistä
Johan Arckenholtz.
aarteista, joita tämä pohjoismaiden Tetzel oli
Ruotsissa koonnut, sai paavi tuskin mitään.
Suurimman osan. kenties kaiken, anasti
Kristian Tyranni. L. H.
Arckenholtz. 1. Johan A. (1695-1777),
valtiomies ja historiantutkija, synt. Helsingissä
helmik. 9 p:nä 1695.
Tuli isonvihan
aikana ylioppilaaksi
Xurkuun 1713 ja
pakeni samana vuonna
Ruotsiin. Siellä hän
aikaisin ryhtyi
arkistotutkimuksiin
syventyen erittäin
Ruotsin suuruuden
aikaan. 1720 hän
lähti pitkälle
ulkomaanmatkalle Saksaan, Ranskaan ja
Alankomaihin.
Matkaltaan A. palasi
1725 ja
kirjoittautui kansliakollegiin,
mutta matkusti
kohta jälleen ulkomaille käyden aina Unkarissa,
Italiassa ja Englannissa saakka. Matkoilla hän
keräsi aineksia Kustaa Aadolfin ja Kristiinan
historiaan. Palattuaan jälleen Ruotsiin A.
nimitettiin 1735 reistraattoriksi kansliakollegiin.
Pariisissa hän oli ruotsiksi laatinut
kirjoituksen Ruotsin suhteista ulkovaltoihin, jossa hän
m. m. moitti Ranskan hallitusta ja etenkin sen
päämiestä, „pappien ja jesuiittain ystävää",
kardinaali Fleury’tä, säästämättä myöskään
kotimaista hallitusta. Kirjoitus tuli tekijän
varomattomuuden takia ilmi, ja silloin hatut
käyttivät tilaisuutta kukistaaksensa A:n, joka oli
Hornin ystävä. Hän menetti virkansa ja
pakoitet-tiin pyytämään anteeksi Fleury’ltä. — V.
1740-41 valtiopäivillä häntä syytettiin erään
valtiollisen häväistyskirjoituksen tekijäksi ja
tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hattujen sodan
jälkeen A. pääsi vapaaksi ja matkusti 1744, niin
varaton kuin olikin, ulkomaille tutkimaan
Saksan arkistoja. Siellä kuningas Fredrik I nimitti
hänet kirjastonhoitajaksi Kasseliin. A. jatkoi
historiallisia tutkimuksiaan ja julkaisi suuren
neliosaisen teoksensa kuningatar Kristiinasta
(„MPmoires conceruant Christine, Reine de
Suède", Amst. ja Leipz. 1751-60) ; rikkaan
sisällyksensä ja viehättävän esitystapansa
vuoksi tämä tutkimus herätti suurta
huomiota, — m. m. paavi Benediktus XIV ilmoitti
lukeneensa A: n teoksen ja tarjosi hänelle
Vatikaanin ja muut Rooman kirjastot
käytettäviksi. Kustaa Aadolfin historiaa hän ei
ennättänyt julkaista. Kun eräässä Liittichissä
ilmestyvässä aikakauskirjassa oli selitetty
suomalaisten polveutuvan israelilaisista ja lausuttu heistä
alentavia arvosteluja, vastasi A. näihin
väitteisiin ranskalaisessa kirjoituksessa, kumoten
tehdyt syytökset, mutta hyväksyen tuon
käsityksen suomalaisten sukuperästä.
Kun myssypuolue jälleen pääsi valtaan 1765.
määräsivät säädyt A:lle 1,200 hopeataalaria
eläkkeeksi ja lausuivat toivomuksen, että hän
kirjoittaisi Fredrik I:n historian. A. ryhtyi
siihen, mutta ei saanut teosta valmiiksi. Hiin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
