- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
547-548

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arho ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

547

Arion Aristarkhos

548

jossa levymäiset valurautaiset arinatangot ovat
porrasaskeleiden tapaan sovitetut vaakasuoraan
asentoon, sekä tiilistä muurattua arinaa. —
Kivihiiliä varten tehdään a. usein hitaasti
liikkuvaksi, käytetään esim. a:u molemmissa päissä
pyöriä, joiden ympäri sopivalla tavalla tehty
arinavyö yhtämittaisesti kulkee. -— l:llä mMIä
arinaa voidaan polttaa 70-130 kg kiinteätä
polttoainetta tunnissa. Arinapinta on ’/jo-’|m
höyrykattilan tulipinnasta. E. S-a & J. C-én.

Arion ks. Etanat.

Arion [-ri’ön], kreikkalaisen muistotarinan
mukaan runoilija ja kitaransoittaja
Lesbos-saaren Methymnasta. A:n kerrotaan oleskelleen
kauan Korinthoksen yksinvaltiaan
Periandrok-sen (7:nnellä vuosis. e. Kr.) luona; siellä hän
muka ensinnä keksi dithyrambi-runolajin.
Kerran merimatkalla ollessaan A. paetaksensa
merimiehiä, jotka hänen rikkauksiansa
tavoittelivat, hyppäsi laivasta mereen; mutta delfiini
pelasti laulajan Tainaronin niemelle. A:n runoja
ei ole säilynyt jälkimaailmalle. Pidetäänpä tätä
nykyä hyvin luultavana että A. onkin vain ollut
satuhenkilö. O. E. T.

Arioso /-O’-] (it.), 7/1 us., oopperassa ja
ora-torissa käytetty laulunsävellysmuoto, joka on
resitatiivin ja aarian keskivälillä. Useimmiten
se asetetaan välittämään vaihdosta edellisestä
jälkimäiseen, mutta esiintyy joskus keskellä
resitatiiviakin. Aariasta sillä on tunteellinen
ja laulava melodiikka sekä kuvaava
soitinsäes-tys, mutta resitatiivin lailla se karttaa
koloratuuria ja käyttää vapaasti vaihtelevia
tahtilajeja, vaikka se kyllä on tahdissa laulettava.

I. K.

Ariosto [-0’-], Lodovico Giovanni
(1474-1533), it. runoilija, eleli herttuallisen
d’Este suvun
läheisyydessä Ferrarassa.
oli ystävyyssuhteissa
useihin aikansa
suuriin kuvaamataiteilijoihin ja oli itsekin
taiteessaan täysi
renessanssin mies.
Hänen kuuluisalla
runoelmallaan „Orlando
furioso", jonka aihe
on otettu Kaarle
Suuren sadustosta, oli
Italiassa kaksi
edelläkävijää: Luigi
Pulein groteskin
koomillinen sankariruno „II
Morgante maggiore"
ja Bojardon
ritari-eepos „Orlando innamorato". A. jatkoi siitä,
mihin Bojardo oli lopettanut, kuvaamalla, miten
Kaarle Suuri sekaantuu Orlandon (Rolandin) ja
Riualdon välillä riehuvaan taisteluun, jonka
esineenä on kaunis pakanallinen prinsessa
Angelica. Kuningas lupasi hänet sille heistä, joka
kunnostautuu taistelussa saraseenejä vastaan,
ja eepos 011 saanut nimensä sen välikertomuksen
mukaan, jossa Orlando muuttuu mielipuoleksi
kuultuaan, että Angelica on mennyt nuoren
sa-raseenin Medoran vaimoksi ja paennut hänen
kanssaan. Tältä suurelta runoelmalta, joka 011
kirjoitettu sointuvin ottava rima säkein, puut-

tuu kiinteää koossapysyvää toimintaa. Se on
kokonainen maailma kirjavia kuvia, sarja eloisia
ja ihmeellisiä kertomuksia sankariteoista ja
rakkaudesta, jotka huolettomasti on liitetty
toisiinsa. A. osoittautuu siinä mestarilliseksi
maalailevaksi kuvaajaksi, mielikuvitusrikkaaksi
kertojaksi ja irooniseksi hengeksi; hän hyTmyilee
sankariensa tavattomille mainetöille. Runo ei
ole itse juonensa, vaan henkensä puolesta
kansallisesti italialainen. A. lauloi runossaan
d’Este-suvun kunniaa, mutta se ei kuitenkaan
ymmärtänyt antaa täyttä tunnustusta
hovirunoilijal-leen. Hän oli lopulla ikäänsä Ferraran
hoviteatterin johtajana, kirjoitti komedioja („La
cassaria", „I suppositi", „II negromante", „La
lena" ja „La seolastica") ja on myös sepittänyt
satiireja ja lyyrillisiä runoja. [Bolza,
„Manuale-Ariostesco" (1866) ; Campori, „ Notizie per la
vita di L. A." (1871) ; Rajna, „Le fonti dell’
Orlando furioso" (1876) ; Cappelli, „Lettere di Lod.
A." (3 pain. 1887).]

Ariovistus [-vi’-], germaanilainen päällikkö,
sveviläiskuningas, joka useiden gallialaisten
heimojen pyynnöstä 72 e. Kr. tuli joukkoineen
Galliaan, mutta käyttikin tilaisuutta valloitusten
tekemiseen. Gallialaiset pyysivät silloin Julius
Ctesaria avukseen A:ta vastaan. A. joutui
tappiolle nykyisessä Elsassissa v. 58 e. Kr., mutta
pääsi pakenemaan.

Aristagoras [-tägo’räs]. Persian vallan
alainen Miletoksen hallitsija 6:nnella vuosis. e. Kr.,
appensa nistiaioksen sijaisena, nostatti
Vähän-\asian joonilaiset kaupungit kapinaan Dareiosta
vastaan. Tästä kapinasta kehittyivät Kreikan
Persialais-sodat.

Aristaios
a’i-J, kreikkalaisten tarustossa.
Apollonin ja nymfi Kyrenen poika, jota eri
osissa Kreikkaa palveltiin karjalaumojen, [-metsänriistan, pellon-, viinin- ja öljynviljelyksen
sekä mehiläishoidon kaitsijana ja suojelijana
polttavaa kesäaurinkoa vastaan.

Aristarkhos [-i’-] Samothrakesta (lat.
Arista’rchus) n. 220-n. 145 e. Kr), vanhan ajan
suurin filologi, eli Aleksandriassa suuren
kirjaston hoitajana; kuoli Kypros-saaTella. A. oli
Aristophanes Bysanttilaisen oppilaita ja harrasti
vanhemman kreikkalaisen kirjallisuuden tutki
mistä, toimitutti kirjailijain teoksista
normaali-laitoksia, joissa tekstimuoto perustui mitä tar
kimpaan metodilliseen kritiikkiin. Paitsi
teksti-laitoksia A. kirjoitti myöskin runsassisältöisiä
kommentaareja (niitä mainitaan olleen 800 kir
jaa). A:n tärkeimpiä teoksia olivat hänen
laatimansa Homeroksen tekstilaitokset sekä niihin
liittyvät kommentaarit. Hänen teoksensa ovat
hävinneet, mutta runsaat otteet ovat säilyneet,
varsinkin muutamien Homeroksen runoelmaiu
käsikirjoitusten reunamuistutuksissa
(skholio-neissa; tärkeimmät Cod. Venetus A:ssa), joilla
yhä edelleen on mitä suurin tieteellinen arvo.
[C. Forsman (K. Koskimies), „De Aristarcho
lexici Apolloniani fonte" (Helsinki, 1883).]

O. E. T.

Aristarkhos /-£’-/ (lat. Arista’rchus), S
a-m o s-saarelta, etevä kreikkalainen
tähtientut-kija: eli o nnen vuosis. alkupuoliskolla e. Kr.
Vastoin tavallista käsitystä, joka vallitsi
vanhana aikana ja pysyi voimassa Kopernikukseen
asti, A. opetti, että maa ynnä muut kiortotfth-

Lodovico Ariosto.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0304.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free