Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Arkona ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Arkona—Arlberg
566
Arkki traaveja.
(Vasemmalla kreikkalaistyylinen, oikealla
egyptiläistyylinen.)
xiallisista tapahtumista, murhista, tulipaloista
j. n. e. Vanhimmat ovat hengelliset
arkkiveisut. Niitä alettiin sepitellä yleisemmin
1670-80-luvuilla. Parhaat niistä otettiin 1686
ilmestyneeseen „Suomalaisen sielun tavaraan", ovatpa
jotkut päässeet virsikirjaankin. Monet niistä
•ovat ruotsista käännettyjä, mutta on joukossa
alkuperäisiäkin. Merkillisimpiä hengellisten
laulujen sepittäjiä oli Tuomas Ragvaldinpoika.
— Historiallisten arkkiveisujen tekijöistä
mainittakoon m. m. Auterus Asehelinus, Sakari
Litho-vius ja Bartholdus Vhael. — 18:nnen vuosisadau
jälkipuoliskolla alkavat maalliset
epähistorialliset arkkiveisut päästä muotiin. Niistä ovat
eräät muuttuneet yleisiksi kansanlauluiksi:
..Läksin minä kesäyönä käymään" ja „Hyvä ilta
minun lintuseni". Aina viime aikoihin asti ovat
arkkiveisut, varsinkin rakkauden laulut,
pysyneet muodissa kuljeskelevien kaupustelijain
levittäminä. V. T.
Arkona /-ö’-/, Rügenin saaren pohjoisin 46 m
korkea kärki, jossa nykyään on 24 m korkea
majakka. Täällä oli muinoin vendien
Svante-vit jumalalleen pystyttämä temppeli, jota
ympäröi korkea valli. Tanskalaiset tekivät
alituisia hyökkäyksiä Arkonaa vastaan, kunnes
Valdemar Suuri ja piispa Absalon v. 1169
valloittivat sen ja hävittivät temppelin. Samalla
kristinusko pääsi voitolle Rügenillä ja saari
joutui Tanskalle.
Arkontti (kreik. arkhön = hallitsija,
päällikkö), korkeimman virkamiehen nimitys
useissa Kreikan valtioissa, varsinkin Ateenassa.
Vanhalla ajalla vallinneen traditsionin mukaan
oli arkouttiviran synty ja kehitys Ateenassa
seuraava. Kuninkuuden lakattua v. 1068 e. Kr.
annettiin valtion korkein johto elinkaudeksi
arkontti nimiselle virkamiehelle, joka aluksi
otettiin viimeksi hallinneesta Medoutidien suvusta.
V. 752 e. Kr. arkoutin hallitusaika rajoitettiin
10:ksi vuodeksi ja v. 713 e. Kr. myönnettiin
kaikille Eupatrideille pääsy arkonttivirkaan. V. 683
e. Kr. virka-aika supistettiin yhdeksi vuodeksi
ja asetettiin 9 arkonttia, joista yksi oli
varsinaisesti nimeltään arkontti, toinen basileus
(kuningas), kolmas polemarkhos; muiden nimenä
oli thesmoteetit. — Yllämainittu traditsioni on
kuitenkin monessa kohden virheellinen.
Kuninkuus on tavallaan kaiken aikaa säilynyt, mutta
sen rinnalle on syntynyt uusia hallintovirkoja,
joille osa sen tehtäviä on siirtynyt. N. s.
elinkautisia ja kymmenvuotisia arkontteja on
kenties suuremmalla syyllä kutsuttava kuninkaiksi
kuin arkonteiksi. Vasta vuodesta 683-2, josta
vuotuisten arkonttien luettelo alkaa, voi jon-
kunmoisella varmuudella lukea arkonttiviran
historiankin alkavan. Mutta epätietoista on,
milloin ja missä järjestyksessä eri arkonttivirat
syntyivät. Solon muodosti arkonteista yhteisen
viraston, jonka jäsenet kuitenkin toimivat
toisistaan verrattain riippumattomina, ja sääsi
että arkontit olivat arvan nojalla otettavat.
Tämän menettelytavan sijasta ruvettiin jonkun
ajan perästä valitsemaan arkontteja, mutta
arpominen otettiin uudestaan käytäntöön v. 487-6
e. Kr. Arkonteiksi pääsivät aikaisemmin
ainoastaan pentakosiomedimnit ja ritarit,
vuodesta 457-6 e. Kr. alkaen myös tseugitit.
Arkonttien päätehtävänä oli arvan nojalla määrätä
erinäisten tuomioistuinten kokoonpano ja
toimia näiden esimiehinä. Erittäin johti
ensimäinen arkontti (arkliön epö’nymos, jonka mukaan
vuosi nimitettiin) perhe- ja perintöoikeutta
käsitteleviä juttuja, „kuninkaalla" oli
etupäässä eräät uskonnolliset tehtävät, ja
polemarkhos hoiti sota-asioita, aikaisemmin itse
komentaen sotajoukkoa, myöhemmin toimien
ainoastaan nimellisenä ylipäällikkönä;
viimemai-uittu johti myös ulkomaalaisia koskevia
oikeusjuttuja Thesmoteetit määräsivät päivät,
jolloin tuomioistuimet saivat toimia, nostivat
kanteen erityisissä tapauksissa, tekivät sopimuksia
vierasten valtioiden kanssa y. m.
Arkonttikol-legioon kuului vielä kirjuri (grammat e’us).
Arkontit kadottivat kadottamistaan
merkitystään sitä myöten kuin kansanvalta kasvoi,
mutta virka oli vielä Rooman vallan aikana
olemassa. E. R-n.
Arktinen (kreik. arklos - karhu, tähtiryhmä
Otava 1. „Suuri karhu", pohjoinen), pohjoisnavan
puoleinen, pohjoinen.
Arktisen kivikauden alue, pohjoinen
Skandinaavia. suuri osa Suomea ynnä
Venäjän-Karjala, missä esiintyvät kiviesineet eroavat
eteläisen Skandinaavian y. m. seutujen kiviesineistä
osaksi muotojensa, mutta etenkin vuorilajinsa
puolesta, joka tavallisimmin on liusketta.
Näiden esineiden edustamaa kulttuuria on katsottu
aivan erinäiseksi ja määrätylle kansanheimolle,
nimittäin lappalaisten esi-isille kuuluvaksi.
Nykyinen tutkimus on kuitenkin taipuvainen
pitämään sitä ensisijassa luonnonolojen
aiheuttamana paikallisena, pohjoismaisen kivikulttuurin
kehitysmuotona eikä siinä näe erikoista
kansallisuuden leimaa. J. A-io.
Arktiset kansat. Tällä nimityksellä
tarkoitetaan tavallisesti seuraavia Pohjois-Aasian ja
Pohjois-Ameriikan kansoja: (Aasiassa:) 1. j
u-kagiireja, 2. tsuktseja ynnä k o r j a
k-kejajakamtsadaaleja, 3. ainulaisia,
4. jenisei-ostjakkeja ynnä k o 11 i 1 a
i-s i a, (Ameriikassa:) 5. eskimolaisia ja
grönlantilaisia, 6. aleuteja.
Arkturus ks. A r c t u r u s.
Arlberg, 1802 m korkea alppisola Tyrolin ja
Vorarlbergin välillä. Solan kautta kulkee v.
1884 valmistunut A r I b e r g i n-r a t a, joka
kulkee Innsbruckista Bludenziin. Rataa
rakennettaessa oli hyvin suuria vaikeuksia voitettavana.
Langenin ja St. Antonin välillä on 10 km pitkä
tunneli ja Trisanna-joen yli johtaa 86 m korkea
ja 195 m pitkä silta. Sen kautta ovat
Itävalta-Unkarin eteläiset valtionmaat tulleet
suoranaiseen yhteyteen Länsi-Euroopan maitten kanssa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
