Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Armeenian kirkko ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Armeria—Armfelt
576
Armeria elongata.
Armeria, ruohoneilikka kasvisuku Plum
Aa^inaceæ-heimossa. Etelä-Suomessa harvinai
sena yksi laji A. elongata
tienvierillä ja
nurminii-tyillä. Lehdet
ruusuk-keisia, kapean
tasasouk-kia; kukat
vaaleanpunaisia, mykerössä vanan
latvassa. Muutamia lajeja
koristuskasveina.
Armfelt-s u k u
polveutuu Jämtlannin Frösöstä.
Kantaisä oli talonpoika
Lars Erikinpoika, jonka
poika Erik tuli
ratsumestariksi ja aateloitiin 1648.
1. Karl A.
(1666-1736), sotapäällikkö, synt.
Inkerinmaalla, astui sotapalvelukseen ja
matkusti jo 1685 Ranskaan, jonka armeijassa hän
tavallisesta sotamiehestä kohosi kapteeniksi ;
Rijswijkin rauhan jälkeen 1697 hän palasi
kotimaahan. Suuren pohjan sodan aikana A.
monessa eri tilaisuudessa osoitti
sotapäällikköky-kyään ja miehuuttaan. Hän kohosi
kohoamistaan. tullen 1713 lopulta koko Suomen armeijan
ylipäälliköksi. Viimemainitussa toimessaan hän
parhaansa mukaan koetti parantaa edeltäjäinsä
erehdyksiä ja laiminlyömisiä, urhoollisesti,
mutta turhaan, yrittäen m. m. Kostian virralla
Pälkäneellä pidättää vihollista. Isonkyrön
tappelussa heliuik. 16-19 p:nä 1714 hän sitten erään
alapäällikkönsä puiaan jättämänä kärsi
ratkaisevan tappion, jonka jälkeen hän vei
joukkojensa tähteet Pohjanlahden vmpäritse Ruotsiin.
1718 A. pantiin Trondhjemiin Norjaan tehtävän
sotaretken johtajaksi, mutta vähillä joukoillaan
hän ei saanut kaupunkia valloitetuksi.
Paluumatkalla hän uudenvuoden aattona joutui
ankaraan lumimyrskyyn, joka hävitti suurimman
osan hänen väkeään. Rauhanteon jälkeen A.
palasi kotimaahan, jossa kuolemaansa saakka
asui Isnäsin kartanossa Pernajassa. 1731 hänet
korotettiin vapaaherraksi ja 1735 jalkaväen
kenraaliksi.
2. K a r 1 G u s t a f A. (1724-92), vapaaherra,
sotilas, tuli 1787 Uudenmaan läänin maaherraksi
sekä kenraalimajuriksi. 1788 sodan puhjetessa
hänet nimitettiin erään armeijakunnan
päälliköksi, mutta jo muutaman viikon kuluttua hän
sodau johtoon ja omaan asemaansa
tyytymättömänä otti eronsa. Senjälkeen hän antoi
houkutella itsensä osalliseksi Anjalan liittoon ja
allekirjoitti ensimäisenä liiton kirjelmät. Hänet
vangittiin 17S9 ja tuomittiin seur. vuonna
kuolemaan. Tuomio lievennettiin elinkautiseksi
vankeudeksi; Malmön linnoituksessa A. sitten
oli vankina kuolemaansa saakka.
3. Maria Katarina A. (1728-1803),
vapaaherratar, Götan hovioikeuden presidentin
Wennerstedtin tytär, meni 1756 naimisiin
Magnus Wilhelm Armfeltin kanssa. Miehensä
tiloilla, varsinkin Halikon Viurilassa ja
Joensuussa, hän harjoitti huomattavaa
hyväntekeväisyyttä. M. m. hän 1796 perusti Halikkoon
kansakoulun, lahjoitti suurina nälkävuosina
koko viljavarastonsa hädänalaisille ja perusti
1802 lainajyvästön mainittujen kartanoiden
alustalaisia varten. Sekä ruotsin kielin (m. m.
Kustaa Mauri Armfelt.
F. M. Franzen „Abo Tidningar’issa") että
suomen kielin häntä ylistettiin hänen kuoltuaan.
Hänen vanhin poikansa oli kuuluisa Kustaa
Mauri A. (ks. t.). K. B:dt.
4. Kustaa Mauri A. (1757-1814), suom.
soturi ja valtiomies, synt. maalisk. 31 p. 1757.
pienessä
kapteenin-virkatalossa Marttilan pitäjässä lähellä
Turkua. Hänen
isänsä oli kapteeni,
sittemmin Turun
läänin maaherra
Magnus Wilhelm A.,
ja äitinsä Maria
Katarina
Wennerstedt. Isältään nuori
Kustaa peri
kuuluisan komean
sotu-rivartalonsa ja
uljuutensa sekä
pikaisen luonteensa,
äidiltään herkän ja
tunteellisen mielensä.
Nautittuaan kotiopetusta maalla ja
opiskeltuaan sitten huononlaisella menestyksellä pari
vuotta Turun yliopistossa A. joutui
soturin-uralle. Eteenpäin auttoi häntä hänen
suosijansa Jaakko Maunu Sprengtporten,
hankkimalla köyhälle pojalle 1774 vänrikinpaikan
Tukholmassa. Täällä nuorukainen pian pääsi
ylhäisiin piireihin, ennen pitkää Kustaa IlLnkin
tuttavuuteen. Vallaton luonne saattoi nuoren
soturin kuitenkin seikkailuihin, joista oli
seuraus se, että hänen täytyi pari vuotta (1778-80)
oleskella ulkomailla sotapalveluksessa. Spaassa
hän pääsi lähempään tuttavuuteen Kustaa III:n
kanssa, joka otti hänet mukaansa Tukholmaan.
Hovissa hän nyt 1781 sai paikan nuoren
perintö-ruhtinaan seuralaisena, ollen samalla kuninkaan
apumiehenä järjestämässä iloisia
näytelmäilta-mia ja muita hovijuhlia. Tässä loistavassa ja
iloisessa ympäristössä hän tämän jälkeen loisti
..Pohjan Alkibiadeena". Sillä välin hän kohosi
viroissa, nimitettiin 1787 kenraaliajutantiksi ja
1788 Uudenmaan rykmentin päälliköksi.
Suoranaisesti A. ei ottanut osaa niihin
valtiollisiin hankkeisiin, joihin kuningas
1780-lu-vun loppupuolella antautui valtiopäiviä vastaan,
vaan kuninkaan neuvonantajana hänkin oli niistä
osaltaan edesvastuussa. Kun sota syttyi
Venäjää vastaan 1788, otti hän siihen osaa pysyen
uskollisesti kuninkaan puolella Anjalan miehiä
vastaan. Tältä sotaretkeltä palattuaan hän
siirtyi Norjan rajalla olevan Ruotsin armeijan
ylipäälliköksi, ja hän se myös toi 1789
Taalainmaasta Tukholmaan sen sotajoukon, jonka
tarkoitus oli pakoittaa säädyt alistumaan
kuninkaan suunnitelmiin. 1790 hän taas kenraaliksi
ylennettynä ja osaston päällikkönä
menestyksellä otti osaa taisteluihin Suomessa, osoittaen
sekä kekseliäisyyttä että urhoutta, mutta
vähemmän kylmäveristä harkintaa. Värälän
rauhaa solmittaessa hän oli yhtenä Ruotsin
edustajana.
Tällävälin A. meni 1785 naimisiin hovineiti
Hedvig Ulrika De la Gardien kanssa, josta tuli
hänen hyvä hengettärensä, vaikka hän
puolisona saikin kärsiä paljon A:n huikentelevan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
