- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
581-582

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Armonjärjestys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

581

Armonjärjestys Arnauld

582

tus, josta syntisen pelastus riippuu. Tästä
Jumalan pelastavasta rakkaudesta puhuu koko
Raamattu. Erittäin on Jeesuksen julistus, vaikka
hän ei käytäkkään sanaa „armo", julistusta siitä
(Matt. 50, „; 612; 9,; 26!s; Mark. 10«; Luuk. 4„
seur.; 7«; 45; 23,, y. m.). Uuden testamentin
kirjoittajista on Paavali se, joka enemmän kuin
muut puhuu nimenomaan armosta, tehden sen
koko evankeliumin peruskäsitteeksi. Armoansa
Jumala osoittaa syntisiä kohtaan Kristuksessa.
Se on kokonaan riippumaton ihmisen omasta
ansiosta ja siitä syystä vastakohta laille ja sen
vaatimien töiden täyttämiselle (Room. 430 ; 6„
seur.; 11,; Gal. 53 seur.). Kun armon välittäjä
on Kristus, niin sitä kutsutaan myöskin
Kristuksen armoksi (2 Kor. S9; Gal. 1„; Filipp. 4M).
— Kirkossa tuli kysymys armosta lähemmän
käsittelyn alaiseksi Augustinuksen ja
Pelagiuk-sen välisessä riidassa. Viimeksimainittu, joka
käsityksessään liittyy itämaisen kirkon
katsantokantaan, teroittaa pontevasti ihmisen
tahdon vapautta. Armon merkitys on ensi sijassa
vain se, että se antaa ihmisen tahdolle oikean
päämäärän sekä tukee ja auttaa sitä tämän
päämäärän saavuttamisessa. Augustinus ei tosin
kiellä tahdon vapautta, mutta se on hänellä vain
muoto, jolle vasta Jumalan armo antaa
siveellisesti hyvän sisällyksen. Siveellinen voima tulee
ihmiseen vasta armon kautta, joka on Jumalan
vapaa lahja. Ihminen ei sen saavuttamiseksi
voi itse tehdä mii ään. Augustinus perustaa siis,
niinkuin Paavalikin, ihmisen pelastuksen yksin
Jumalaan, mutta eroaa viimeksimainitusta siinä,
ettei armo hänellä, kuten Paavalilla, ole
välttämättömässä suhteessa Kristukseen ja että sen
olemus ei ole syntein anteeksi antamus, vaan
siveellisillä voimilla varustaminen. —
Käsityksensä yhteydessä A. sitten muodosti n. s.
pre-destinatsioni- 1. armonvalitsemisoppinsa (ks.
Armonvalitsemus).

Augustinuksen oppi armosta hyväksyttiin
erinäisillä rajoituksilla kirkon opiksi Orangen
kokouksessa 529. Sillä oli suuri vaikutus
keskiajan teologiaankin, erittäin Tuomas
Aqvinolai-seen. Sitävastoin Duns Scotus käsitti
Pela-giuksen tapaan armon vain ihmisen siveellistä
toimintaa tukevaksi ja edistäväksi, mutta ei
sen välttämättömäksi ehdoksi. Tämä käsitys
pääsi sitten yleisesti vallitsevaksi keskiajan
kirkossa, vaikka toisenlaisiakin ääniä aina silloin
tällöin kuului. — Luther, kuten muutkin
uskonpuhdistajat, liittyi Augustinukseen, käsittäen
kuitenkin Paavalin tapaan armon olemuksen
syntein anteeksi antamukseksi, eikä kuten A.
siveelliseksi uudistukseksi, vrt.
Armonjärjestys. A. F. P.

Armonjärjestys, dogmaattinen oppisana, jolla
ymmärretään sitä järjestystä, jossa Jumalan
armo ihmisessä vaikuttaa. Pohjana on tässä
se käsitys, että armo vaikuttaa ihmisessä
asteet-tain ja vähitellen. Armonjärjestykseen kuuluu
toisaalta (Jumalan puolelta) kutsuminen,
valaiseminen, uudestisynnyttäminen ja uskossa
säilyttäminen, toisaalta (ihmisen puolelta) niitä
vastaavat parannus, usko ja pyhitys.
Ensimäinen, jona käytti nimitystä armon- 1.
autuuden-järjestys (ordo salutisj, oli luterilainen teologi
Carpzov (k. 1699). Sitä ennen oli jo kuitenkin
itse asia esiintynyt dogmaattisissa teoksissa. —

Pietismi panee erityistä painoa
armonjärjes-tyksen eri asteiden toisistaan erottamiseen.

A. F. P.

Armonvalitsemus, dogmaattinen oppisana,
joka ilmaisee, että ihmisen iankaikkisella
autuudella on iankaikkinen, ihmisestä itsestään
riippumaton perustuksensa Jumalassa.
Tällaisena tämä opinkappale perustuu Raamattuun,
niin hyvin Jeesuksen omiin sanoihin
evankeliumeissa, kuin myöskin, ja erittäin, apostoli
Paavalin kirjoituksiin (Ef. l,-„; 310-12; Room. 8M-OT,
y. m.). Varsinaiseksi n. s. armonvalitsemus- I.
predestinatsioniopiksi sen kehitti kirkkoisä
Augustinus, joka opetti, että Jumala
edeltäpäin on määrännyt muutamia ihmisiä autuuteen,
osoittaakseen heissä armoaan, mutta antaa
toisten joutua kadotukseen — tosin heidän omien
syntiensä tähden —• osoittaakseen heissä
vanhurskauttaan. Ne, jotka Jumala kerran on
autuuteen valinnut, tulevat ehdottomasti
pelastetuiksi, sillä Jumalan armo vaikuttaa heissä
vastustamattomasti. Uskonpuhdistaja Calvin
meni vielä pitemmälle, opettaen että Jumala ei
ainoastaan ole edeltäpäin valinnut muutamia
ihmisiä autuuteen, vaan myöskin määrännyt
toisia kadotukseen, molemmilla tavoin
ilmoittaakseen kunniaansa. Tämä hyväksyttiin
refor-meeratun kirkon opiksi Dordreehtin synodissa
1618. Myöskin Luther oli ainakin aluksi
pre-destinatsioniopin kannalla, mutta sivuuttaa
myöhemmissä kirjoituksissaan yleensä koko
asian. Luterilainen kirkko tämän opin hylkää.

A. F. F.

Armonvälikappaleet, kirkollisessa kielessä
Jumalan sana ja sakramentit, koska ihminen
niiden välityksellä saa osallisuuden Jumalan
armosta. Katolisessa kirkossa pääpaino on
sakramenteilla (ks. t.), protestanttisissa sitävastoin
sanalla. Sakramentit (kaste ja ehtoollinen)
käsitetään näissä näkyväksi sanaksi ja on niiden
vaikutus sama kuin sanankin. A. F. P.

Armorica ks. A r e m o r i e a.

Armovuosi, se aika, jonka virkairtiehen leski
ja lapset tämän kuoltua vielä saavat nauttia
hänen palkkaetujaan.

Armstrong, Sir William George
(1810-1900), synt. Nevveastlessa, harjoitti ensin
lakitieteellisiä opintoja mutta antautui sitten
kokonaan tekniikan alalle; perusti v. 1847 tunnetut
tehtaansa Neweastlen läheiseen Elswickiin.
V. 1840 A. keksi höyrysähkökoneen, v. 1846
vedellä käytettävän nostokranan: Krimin sodan
puhjetessa v. 1854 hän rupesi rakentamaan
takaaladattavia tykkejä, johti vuoteen 1863
Eag-lannin tykkien valmistusta. Hänen tykki- ja
laivatehtaissaan Elswiekissä työskentelee noin
15,000 työmiestä ja on niissä m. m. rakennettu
sotalaivoja usealle sekä Euroopan että muiden
maanosien valtioille. E. S-a.

Arnauld
nö’J, Antoine (1612-94), [-janse-nismin etevimpiä johtajia; opiskeli Sorbounessa
ja tuli sen jäseneksi 1643. Samana vuonna hän
julkaisi jesuiittain kevytmielistä ehtoollisoppia
vastaan tähdätyn kirjansa „De la fréquente
eom-munion", jonka johdosta hänet karkoitettiin
Sor-bonnesta. Hän vetäytyi Port Royuliin, josta
hän pontevasti jatkoi alkamaansa taistelua
jesuiittoja vastaan, samalla myöskin vastustaen
reformeerattua kirkkoa. 1679 hän siirtyi vapaa-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:38 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0321.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free