- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
689-690

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Atomilämpö ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

689

kaksiarvoinen; jos se sitoo tai korvaa näitä 3
on se kolmiarvoinen j. n. e. Saman alkuaineen
a. saattaa vaihdella, niinpä saattaa esim.
rikki esiintyä sekä 2-, 4- että 6-arvoisena.
Useimmille alkuaineille voidaan kuitenkin
jotain määrättyä a. pitää normaalisena. Niinpä
ovat esim. vety, kloori, natriumi ja kaliumi
melkein aina 1-arvoisia; happi, kalsiumi ja
magne-siumi 2-arvoisia: aluminiumi 3-arvoinen j. n. e.
Alkuaineita, joilla on sama a., sanotaan s
a-manar voisiksi eli
ekvivalentti-si k s i. W. B.

Atomilämpö ks. Atomiteoria.

Atomipaino, yhtymispaino ks. A t o m i t e
o-r i a.

Atomismi (vrt. Atomi), se oppi, jonka
mukaan kaikki on atomeista kokoonpantu.

Atomiteoria (vrt. Atomi). ’ Atomiteorian
eli ehkä paremmin atomihypoteesin varsinainen
perustaja sen nykyisessä muodossa on engl.
Dalton. Kun 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun
alussa oli huomattu, että kaikilla kemiallisilla
yhdistyksillä oli muuttumaton kokoumus ja
Dalton itse 1808 oli keksinyt kerrannaisten
painosuhteiden lain (vrt. Alkuaine), koetti hän
selittää syyn edellämainittuihin kokemukseen
perustuviin lakeihin. Hän esitti silloin
olettamuksen, hypoteesin, jonka mukaan kaikki
alkuaineet ajatellaan olevan kokoonpantuja
äärettömän pienistä jakamattomista osasista, n. s. a t
o-meista. Saman alkuaineen atomit ovat kaikki
aivan samanlaiset; ne ovat yhtä suuret ja niillä
on sama paino. Eri alkuaineitten atomit ovat
ominaisuuksiltaan erilaiset; ne ovat
erisuuruiset ja eripainoiset. Kun kaksi tai useammat
alkuaineet yhtyvät keskenään kemiallisiksi
yhdistyksiksi, ajatellaan tämän yhdistymisen
tapahtuvan alkuaineiden atomien kesken niin, että
jonkun alkuaineen atomi yhtyy joko yhteen tai
useampaan toisen alkuaineen atomiin. Täten
syntyneen yhdistyksen pienimmät osaset
sisältävät siis vähintäin kaksi atomia. Jos tällainen
kemiallisen yhdistyksen pienin osanen
ajateltaisiin edelleen jaetuksi, tulisimme takaisin
atomeihin, joista se on koottu. Yhdistysten
pienimmät osaset eivät siis ole atomeja, vaan
atomiyhdistyksiä, joita nimitetään m o 1 e k
y-leiksi. Monet kokemukseen perustuvat
tosiseikat osoittavat, että itse alkuaineissakin,
niiden esiintyessä vapaina, atomit useimmiten ovat
yhtyneet molekyleiksi. On siis tehtävä tarkka
ero atomin ja molekylin välillä. Atomi on
pienin molekylissä oleva alkuainemäärä; molekyli
on pienin määrä alkuainetta tai yhdistystä, joka
saattaa olla vapaassa tilassa ja joka jaettaessa
hajaantuu atomeiksi. — Daltonin
atomihypoteesin avulla voidaan mukavasti selittää
edellämainitut kokemukseen perustuvat huomiot. Jos
kemialliset muutokset tapahtuvat atomien
kesken ja atomeilla on määrätty paino, seuraa
tästä, että aineitten yhtyminen tapahtuu
määrätyissä painosuhteissa eli. että kaikilla
kemiallisilla yhdistyksillä on muuttumaton kokoumus.
Myöskin kerrannaisten painosuhteiden laki on
atomihypoteesin avulla helposti selitettävissä. —
Koska atomit ovat niin tavattoman pienet, ei
niiden absoluuttisia painoja ole voitu muuta
kuin aivan likipitäen määrätä. Paljon
suuremmalla tarkkuudella on sitävastoin voitu mää-

690

rätä alkuaineitten atomien suhteelliset painot,
n. s. atomipainot (yhtymispaino t).
D u 1 o n g’in ja P e t i t’n keksimän lain mukaan
ovat alkuaineitten ominaislämmöt kääntäin
verrannolliset niiden atomipainoihin. Kertomalla
alkuaineen ominaislämpö sen atomipainolla
saadaan, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, sama
luku (noin 6,4), jota nimitetään a t o m i 1 ä
niin ö k s i. Jos siis alkuaineen atomilämpö
jaetaan saman alkuaineen ominaislämmöllä saadaan
likipitäin sen atomipaino. Edellä mainituista
atomin ja molekylin määritelmistä seuraa, että
jos kerran on voitu määrätä molekylien painot
ja tunnetaan niiden kokoumukset, siis mistä ja
monestako atomista ne ovat kootut, on
alkuaineen atomipainona pidettävä pienintä
molekylissä olevaa alkuaineen määrää. Molekylien
relatiivinen paino eli n. s. molekyylipaino
voidaan määrätä monella eri tavalla.
Kaasumaisten alkuaineitten molekylipainon
määrääminen perustuu n. s. „Avogadron lakiin" (vrt.
Avogadro), jonka mukaan yhtä suuret
tilavuudet eri kaasuja, saman paineen ja lämpötilan
vallitessa, sisältävät yhtä monta molekyliä.
Tästä seuraa, että eri kaasujen yhtä suurten
tilavuuksien painot eli niiden tiheydet
suhtautuvat toisiinsa kuten molekylipainot. Jos on
kaksi kaasua, joiden molekylipainot ovat m ja mi,
sekä tiheydet d ja d,, saadaan Avogadron lain

m d m d

nojalla — = -r èlä m = —;— Tästä huomataan,
m dl d, •

että jos tunnetaan jonkun kaasun mol.-paino,
voidaan sen avulla laskea minkä muun kaasun
mol.-paino tahansa, kunhan vain kyseessä
olevien kaasujen tiheydet ovat määrätyt. Jos vielä
kemiallisen analyysin avulla on päästy selville
kaasumaisen aineen kokoumuksesta, voidaan
myös määrätä niiden atomien painot, jotka
muodostavat molekylin. Koska sekä
atomi-että molekylipainot ovat suhteellisia lukuja,
on näitä verrattaessa käytettävä jotain
yksikköä. Aivan viime aikoihin käytettiin
yksikkönä vedyn atomipainoa, mutta käytännöllisistä
syistä on nykyään yleisesti hapen atomipaino
(16) otettu perustaksi ja laskettu muitten
alkuaineitten atomipainot siihen verrattuina.
Vedyn atomipainoksi tulee näin ollen l:n sijasta
l,oos. Useimpien alkuaineitten molekylit
sisältävät kaksi atomia, mutta on myös alkuaineita,
joiden molekylit ovat yksi- tai
useampi-atomi-sia. Niinpä esim. arsenikin ja fosforin molekyli
on kokoonpantu 4:stä atomista, kun taasen
useampien metallien molekylit ovat
yksiatomi-sia, joten niiden atomi- ja molekylipaino on
sama.

Tärkeimpien alkuaineiden atomipainot.

Aluminiumi (AI) 27,1
Antimoni (Sb) 120,2
Arsenikki (As) 75,0
Bariumi (Ba) 137,4
Boori (B) 11,0
Bromi (Br) 80,0
Elohopea (Hg) 200,0
Fluori (F) 19.0
Fosfori (P) 31.0
Happi (O) 16.0
Hiili (C) 12,0

Atomilämpö—Atomiteoria

Kulta (Au) 197,2

Kupari (Cu) 63,«

Lyijy (Pb) 206.9

Magnesiumi (Mg) 24.4

Mangaani (Mn) 55,0

Natriumi (Na) 23,0

Nikkeli (Ni) 58.7

Platina (Pt) 194,8

Pii (Si) 28,4

Rauta (Fe) 55,9

Rikki (S) 32,1

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0381.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free