Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Auerbach ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
703
Augsburgin interim August
704
17:nnen vuosis. välillä, jolloin rikkaat
porvari-suvut, kuten Fugger, Weiser, Hochstetter y. m.
kohottivat sen mainetta. Kaupungilla on
uskonpuhdistuksen historiassa tärkeä sijansa.
A. R. B.
Augsburgin interim ks. Interim.
Augsburgin tunnustuksen puolustus 1.
apologia, luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja. Kun
muutamat katol. teologit Kaarle V:n käskystä
kirjoittivat .,konfutatsionin" Augsburgin
tunnustuksen (ks. t.) kumoamiseksi, näki Melanchthon
tarpeelliseksi kehittää tunnustuksen sisällystä
laveammin ja enemmän teologisessa muodossa.
Ensi muodossaan tarjottiin puolustuskirja
keisarille vielä valtiopäiväin kestäessä; hän ei
kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Melanchthon
kirjoitti sen silloin uudestaan ja julkaisi painosta
huhtik. 1531 yhdessä Augsburgin tunnustuksen
kanssa. „Puolustus" oli latinaksi kirjoitettu,
lennokkaasti ja terävästi. Itse päätunnustuksen
mukana kohosi sekin pian tunnustuskirjan
arvoon eri luteril. maissa ja otettiin
„Sovintokirjaan". Suomentaneet sen ovat Jos. Grönberg
(1849) ja Juuso Hedberg (1897). J. G.
Augsburgin tunnustus (Confessio
Augustana), evankelisluterilaisen kirkon tärkein
tunnustuskirja. Kun Wormsin valtiopäiviltä saakka
Saksassa polttavana olleen uskontokvsymyksen
oli määrä taas joutua esille Augsburgiin 1530
kutsutuilla valtiopäivillä, näkivät evankeliset
ruhtinaat tarpeelliseksi määritellä opinkantanäa
tunnustuksessa, jonka laatiminen uskottiin
teologeille. Valmistaviin töihin, joiden tuloksena
olivat m. m. „Torgaun artikkelit", otti
Lutherkin osaa, mutta lopullinen muodostus jäi
pääasiassa Melanchthonin tehtäväksi, joka silitteli
sitä viimeiseen saakka ja oli vähällä mennä liian
pitkälle myöntyväisyydessä; Luther, jonka,
valtakunnankirouksessa ollen, oli täytynyt jäädä
Koburgiin, rohkaisi häntä kirjeillään ja
hyväksyi tunnustusluonnoksen. 7:n ruhtinaan ja 2:n
kaupungin allekirjoittamana jätettiin näin
syntynyt. tunnustus keisari Kaarle V:lle lauantaina
kesäk. 25 p. 1530 ja luettiin julki säätyjen
istunnossa. Se on kirjoitettu saksaksi ja latinaksi
ja on muodoltaan yksinkertainen ja selvä. Sen
I osa sisältää 21 oppia koskevaa kappaletta;
siinä on pantu painoa etenkin sille, mikä
katolisten ja evankelisten käsityksessä oli yhteistä,
ja esitetty ne kohdat, joissa erimielisyyttä oli,
mahdollisimman lievässä muodossa. Sitä vastoin
vedettiin selvä raja Sveitsin reformeerattuja
vastaan. TI:n pääosan 7:ssii kappaleessa
puhutaan niistä kirkollisista väärinkäytöksistä, mitkä
evankeliset olivat poistaneet (ehtoollisen
jakotavasta, pappien naimattomuudesta, messusta,
ripistä, paastosäännöistä, munkkilupauksista ja
piispojen vallasta). Tunnustuksen alkuperäiset
keisarille jätetyt kappaleet ovat hävinneet.
Melanchthon julkaisi sen, hieman jo korjaillen,
painosta huhtik. 1531. ja seuraavien vuosien
uusiin painoksiin hän teki yhä uusia muodollisia
muutoksia. V:n 1540 painoksessa ne olivat jo
siksi tuntuvia ja sisällystäkin koskevia, että ne
herättivät huomiota; sittemmin ruvettiin
tekemään ero „muuttamattoman" ja „muutetun"
(1540 painetun) A:n tunnustuksen välillä;
viimemainitun hyväksyivät myöskin useimmat
reformeeratut, jota vastoin „muuttamaton" A:n
tunnustus tuli luterilaisten
erikoistunnustuk-seksi. Niiden ruhtinaiden ja kaupunkien, jotka
otettiin evankelisten puolustuksekseen
solmimaan Sehmalkaldin liittoon, tuli hyväksyä A:n
tunnustus, joka pian tuli voimaan yhä
laajemmilla aloilla. Ruotsin ja Suomen kirkko
omaksuivat sen LTpsaIan kokouksessa 1593. Sen
eusi-mäinen suomennos oli Jaakko Raumannuksen
tekemä (1651), toinen H. Florinuksen (1693) ;
sittemmin ovat sen uudestaan suomentaneet G.
Dahlberg (1847); Jos. Grönberg (1849; 2 pain.
A. W. Ingmanin korjaamana 1878 ja Juuso
Hedbergin korjaamana 1897), sekä Eero Hyvärinen
(1907). Alkutekstin on paraiten julkaissut P.
Tschackert 1901. j. g.
Augsburgin uskonrauha tehtiin
Augs-burgissa syysk. 25 p. 1555; siinä myönnettiin
niille Saksan valtiosäädyille, jotka olivat
omaksuneet Augsburgin tunnustuksen, samat oikeudet
kuin katolisilla oli. He saivat vallan panna
toimeen uskonpuhdistuksen omilla alueillaan
(jus reforwandi); kumminkin oli arkkipiispain,
piispain ja apottein, jotka siirtyivät
protestanttisuuteen, luovuttava arvostaan ja vallastaan,
joka pidätettiin katolisille (rescrvatum
ecclesias-ticum). Yksityisten kansalaisten uskonvapaus
oli hyvin rajoitettu; sääntönä oli että
alamaisten tuli noudattaa esivallan uskoa (cujus regio,
ejus religio); korkeintaan he saivat muuttaa
maasta pois (jus emigrandi). Augsburgin
uskonrauha tosin turvasi uskonpuhdistuksen
siihenastiset saavutukset, mutta pysäytti sen
jatkuvan levenemisen ja synnytti uusia riidanaiheita,
jotka lopulta johtivat 30-vuotiseen sotaan.
j. g.
Augurit (lat. augtires, aikaisemmin auspices)
muodostivat Roomassa pappiskollegin, joka
ennusti jumalain tahtoa
tarkastamalla salamaa ja
ukkosta, lintujen lentoa,
ääntä ja lukua sekä
niitten syömistä (auspicia ja
auguria). Edellisiä
au-guri tarkkasi
korkeammalta paikalta,
tavallisesti Capitoliumin
kukkulalta, viimeksi
mainittuja taasen ennen sotaa
tai taistelua. Augureja
oli alkujaan vain
muutamia, mutta lopuksi
Sul-lan ajoilta 15. Heidän
pukunaan oli purpuralla
kirjailtu viitta (trabea)
sekä arvonmerkkinään käyrä sauva (lituus).
Augureja kysyttiin aina tärkeämpiin
valtiontoi-miin ryhdyttäessä, jolloin he ilmoittivat
päätöksensä määrättyjen ohjesääntöjen mukaan.
k. j. n.
August (1526-86), Saksin vaaliruhtinas, tuli
1553 veljensä Moritzin jälkeen hallitukseen ja
liittyi oiksauskoiseen luterilaisuuteen.
Lainsäätäjänä. hallinnon järjestäjänä ja
taloudellisten olojen harrastajana hän auttoi maansa
edistystä.
August, Puolan kuninkaita ja Saksin
vaaliruhtinaita.
1. A. II (1670-1733), tuli 1694 veljensä Juhana
Yrjö III:n jälkeen Saksin vaaliruhtinaaksi ja
Auguri.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
