- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
915-916

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bébé ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

915

Beck-

Becker

916

tinuskon pohjalla. Myöskin useat nuoret
suomalaiset jumaluusoppineet vastaanottivat häneltä
syvälle käypiä vaikutuksia, kuten Alfred
Kihlman, Gustaf Johansson ja A. V. Ingman, joista
kaksi ensinmainittua ovat olleet B:n
persoonallisia oppilaita. — B. oli raamatullisen
jumaluusopin pääedustaja 19:nnellä vuosis. Taistellen niin
hyvin kristinuskon filosofista kuin
tunnustuksellista käsittelyä vastaan hän johtaa kristillisen
oppijärjestelmän yksinomaan Raamatusta. Hänen
uskonnollinen katsantotapansa on
realistinen. Tämä ilmenee varsinkin opissa
vanhurskauttamisesta, joka hänen
mukaansa on Jumalan hengen uudesta luovaa
toimintaa, eikä vain syntisen vanhurskaaksi
julistamista. Näin B. johtuu teroittamaan
kristinuskon siveellisesti uudistavaa merkitystä. B:n
edustama suunta saavutti useita kannattajia
hänen kotimaassaan Württembergissä, jossa se on
elimellisenä jatkona Albrekt B e n g e 1 i n (ks. t.)
jumaluusopille. Enimmin kannattajia B:n
jumaluusoppi saavutti kuitenkin pohjoismaissa,
varsinkin Ruotsissa ja Suomessa. — B:n teoksista
mainittakoon: „Die christliche Lehrwissenschaft"
I, 1841 ja „Christliche Reden" I-VI 1836-70 sekä
kuoleman jälkeen julkaistut: „Vorlesungen über
die christil. Ethik" I-III 1882-83 ja „Vöries
über ehr. Glaubenslehre I II, 1886-87. — B:n
puheista on Suomessa julkaistu „Sjutton
krist-liga tai" (1866), johon liittyy A. V. Ingmanin
kirjoittama B:n karakteristiikka, ja suomeksi:
„Kristillisiä puheita" (Vuosikerta saarnoja,
1885). [Riggenbach, „J. T. Beck" (Basel 1888) ;
Eero Hyvärinen, „J. T. Beckin elämäkerta"
(Hels. 1906).] E. K-a.

Beck, Johan Vilhelm (1829-1901), tansk.
pappi, tuli papiksi 1856, v:sta 1875 kotipitäjänsä
Ørslevin (Jyllannissa) kirkkoherraksi; 1861 B.
tuli 8 vuotta aikaisemmin perustetun
„Kirkollisen sisälähetysseuran" johtokuntaan ja oli siitä
pitäen sen sieluna. Asettuen vastustamaan
grundtvigiläisyyden „iloista kristillisyyttä", hän
saarnasi vakavaa parannusta ja jyrkkää eroa
uskovaisten ja maailman välillä. Hänellä oli
harvinainen järjestävä kyky ja etevät
puhuja-lahjat; „sisälähetys" kohosi hänen johdollaan
huomattavaksi tekijäksi Tanskan kirkollisessa
elämässä. B. toimitti suunnan lehtiä ja on
julkaissut huomattavia saarnakokoelmia. J. O.

Beck, Karl (1817-79), saks. runoilija,
unkarin-juutal. sukuperää. B. kuului ennen
vuolta 1848 esiintyneisiin poliittisiin
vapaus-runoilijoihin, esiintyi köyhien ja juutalaisten
puolustajana; hänen parhaat runonsa kuvaavat
Unkarin kansaa ja luontoa, kuten runomuotoon
kirjoitettu romaani „Jankö, der ungarische
Rosshirt" (1842). V. K-i.

Becker, Albert Ernst Anton (1834-99),
saks. kuoronjohtaja ja säveltäjä, johti v:sta 1891
Berliinin tuomiokirkkokuoroa. Varsinkin oratori
„Selig aus Gnade" on saavuttanut suosiota.

Becker, Christine Louise, synt.
Neumann, (1778-97), saks. näyttelijätär, joka jo
viisitoista vuotiaana oli Weimarin teatterin
etevin rakastajatar murhe- ja huvinäytelmien alalla.
Alkutaipaleelle ohjasi häntä Goethe ja Corona
Schröter. Hänen huomattavimmat osansa olivat
Emilia Galotti, Ofelia, Amalie „Rosvoissa" ja
Luise „Kavaluus ja rakkaus" kappaleessa. Goe-

the on kirjoittanut hänen muistolleen elegian
„Euphrosyne". V. K-i.

Becker, Evert Gustaf Waldema r
(1840-1907), tavallisesti tunnettu nimellä
Becker-B e i, suom. soturi,
kotoisin Helsingin
pitäjästä. B:n elämä
on ollut hyvin
monivaiheinen. Käytyänsä
kadettikoulun hän tuli
vänrikiksi Suomen
kaartiin, mutta lähti
pian asianomaisella
luvalla Afrikkaan,
jossa kunnostautui
Espanjan sodassa
Marokkoa vastaan ja sai
P. Fernandon
ritaris-ton ristin.
Kotiin-palattua hänelle
aukeni lupaava
sotilasura Venäjän
armeijassa, jossa 1861 kohotettiin kornetiksi
lienki-vartiaväestön Grodnon husaarirykmenttiin;
mutta erityisistä syistä hän kuitenkin hylkäsi
sen ja lähti Ameriikkaan, missä oli mukana
Meksikon sisällisessä sodassa yksinvaltaisuutta
puolustavan ja keisari Napoleon III:n tukeman
puolueen palveluksessa. Palveltuaan jonkun
aikaa Meksikossa B. joutui jälleen, ranskalaisten
joukkojen lähdettyä maasta, uudelleen
puhjenneisiin sisällisiin taisteluihin ja tasavaltalaisten
vangiksikin. Hän vältti kuitenkin
kuolemanrangaistuksen ja sai luvan palata Eurooppaan,
jossa 1868 meni paavin sotaväkeen, ja siirtyi
sitten Egyptiin kediivin palvelukseen saaden
bei n arvon. Sittemmin B. palveli Serbiaa ja oli
esikuntapäällikkönä mukana
serbialais-turkki-laisessa sodassa 1876. Sodan jälkeen B. oleskeli
odc telien uutta sotaa m. m. Kreikassa, jossa sai
tehtäväkseen laatia suunnitelman Ateenan ja
Piraioksen linnoittamiseksi. Vuosien 1877-78
sodan sytyttyä B. anoi päästä takaisin Venäjän
palvelukseen, mutta sai kieltävän vastauksen.
Silloin hän muutti Pariisiin, jossa hänen
ylhäiset tuttavansa hankkivat hänelle vakinaisen
toimen valtiollisena kirjailijana „L’Estafette"
nimisen aikakauskirjan toimituksessa. Pariisissa
oleskeltuaan hän m. m. sitten julkaisi (1880)
„Le contemporain"-lehdessä — myöhemmin
kirjanakin ilmestyneen — kirjoituksen „La Finlande
indépendante et neutre" („Biippumaton ja
puolueeton Suomi"), jossa hän mielipiteenään esitti,
että Suomi on kypsynyt itsehallintoon ja toivoi
suurvaltojen turvaamaa Suomen
riippumattomuutta ja puolueettomuutta. B. siirtyi kuitenkin
ennen pitkää kuningas Alfonso XII:n pyynnöstä
Madridiin, jossa toimitti valtiollista
„L’Europe"-lehteä. Mainittakoon, että B. osasi puhua ja
kirjoittaa yhtätoista kieltä. — V. 1889 B. meni
naimisiin tunnettua Komnenos-keisarisukua olevan
kreikkalaisen pankkiirinlesken kanssa ja asettui
asumaan Napoliin, jossa suurella mielenkiinnolla
kuolemaansa saakka seurasi suurpolitiikkaa ja
ennen kaikkea Suomen valtiollista kysymystä.
Niinpä hän esim. routavuosina — käyttäen kuten
yleensä valtiollisena kirjailijana supisuomalaista
salauimeii „Ilmarinen" — kirjoitti huolistamme,
julaisten m. m. aikakauskirjassa „Kivistä poli-

E. G. W. Becker.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:18 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0510.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free