Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Becker ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
919
Becket—Beda
920
sanelämästä ja lapsimaailmasta. Ollen
ensimäinen suomalainen taiteilija, joka harjoitti
taideopintoja Pariisissa, hän edustaa
laatukuvamaa-lauksessamme ranskalaisen „koulun" siroa ja
tekniikaltaan huolellista realismia ennen
naturalismin esiinpuhkeamista. B. on tällä
laatumaa-lauksen alalla ensimäinen meikäläinen, joka
pystyi kohoamaan aikansa taidekehityksen
tasalle. O. M-e. <£ E. Kr.
4. Carl Hugo von B. (s. 1834), kirjailija,
edellisen veli, tuli ylioppilaaksi 1851. Tehtyään
opintomatkoja ulkomaille B. oli useita vuosia
ruotsin ja ranskan kielen opettajana
ruotsalaisessa normaalilyseossa ja Helsingin
yksityis-lyseossa. Hänen kirjallinen esikoisteoksensa oli
käännös Robert Burnsin lauluista ja balladeista
(1854). Sen jälkeen hän on julkaissut
satukokoelmia „Sagor" (1S77) ja „Guffars Sagor"
(1885), joista viimeksimainittu on suomeksikin
käännetty. O. M-e.
Becket [bekit], Thomas à (n. 1118-70),
Canterburyn arkkipiispa. Ollessaan v:sta 1155
Henrik Ilm kanslerina hän kannatti kaikin
keinoin kuninkaan politiikkaa, myöskin hänen
pyrkimyksiään laajentaa valtaansa Englannin
kirkossa. Palkaksi kuningas 1162 teki
hänestä Canterburyn arkkipiispan. Siitä lähtien
hän rupesi noudattamaan askeettista elämää ja
asetti tehtäväkseen kirkon itsenäisyyden
puolustamisen kuningasta vastaan, saaden siinä
tehokasta kannatusta paavi Aleksander III :lta.
Kun Henrik II Clarendonin kokouksessa 1164
oli saanut kirkkopoliittisen ohjelmansa
läpiaje-tuksi. kieltäytyi B. tunnustamasta kokouksen
päätöksiä päteviksi ja pakeni Ranskaan. V.
1170 tehtiin sovinto ja B. palasi takaisin. Kun
riita pian jälleen puhkesi, sattui kuningas
lausumaan B:stä muutaman varomattoman sanan
eräiden ritarien kuullen, jotka heti lähtivät
Canterburyyn ja murhasivat B:n P. Benediktuksen
alttarin edessä. Kaksi vuotta myöhemmin B.
julistettiin pyhimykseksi ja kuninkaan täytyi tehdä
julkinen katumus hänen haudallaan. (J. G.)
Beck-Friis, ruots., alkuansa tansk.
aatelissuku, jonka jäsenistä mainittakoon Joakim B.
(1722-97), hattupuolueeseen kuuluva, valtaneuvos
1769, kreivi 1771, ja Korfitz Augustin B.
(1824-97), tunnettu valtiopäivämiehenä ja
etevänä maanviljelijänä.
Beckman, Anders Fredrik (1812-94),
ruots. teologi, v:sta 1851 dogmatiikan
professori Upsalassa, 1864-75 Hernösandin ja v:sta
1S75 Skaran piispa. Huomiota herättivät
aikoinaan hänen kirjoituksensa Viktor Rydbergiä
ja Waldenströmiä vastaan. Hänen
katsantokantansa oli lähinnä pietistinen; hän oli
maal-likkotoiminnalle suosiollinen ja yksi
„Fjell-stedtin pappiskoulun" perustajia. J. G.
Beckman, Ernst Johan (s. 1850), ruots.
politikko, on sanomalehdentoimittajana ja
valtiopäivämiehenä (v:sta 1886) ahkerasti ottanut
osaa yhteiskunnallisten ja valtiollisten
kysymysten pohtimiseen, esim. työväenasioista, kuuluen
n. s. vapaamieliseen kokoomuspuolueeseen. Oli
1887-90 „Aftonbladetin päätoimittajana.
Beckmann, Ernst (s. 1853), saks. kemisti,
tunnettu orgaanis-syuteettisistä töistään sekä
molekylipainoinääräyksiä varten keksimistään
koneista. VT. Ii.
Beckmann, Johann (1739-1811), saks.
professori Göttingenissä, teknologisen tieteen
perustaja. Hänen teoksistaan mainittakoon:
„Grundsätzen der deutschen Landwirtschaft" (1769),
„Anleitung zur Technologie" (6:s p. 1808),
„Vorbereitung zur Warenbunde" (2 osaa. 1795- 1800),
„Physik.-ökonomische Bibliothek" (23 osaa,
1770-1808), „Beiträge zur Ökonomie, Technologie,
Polizei- und Kameralwissenschaft" (12 osaa,
1779-91), „Beiträge zur Gesch. der Erfindungen"
(5 osaa, 1780-1806).
Becque [bekj, Henry Francois
(1837-99), ransk. kirjailija, naturalismin esitaistelija
draamallisen kirjallisuuden alalla. Katkera,
säälimätön realisti, jonka synkeä, kyynillinen
perhedraama „Les corbeaux", jonka hän
monivuotisten ponnistusten jälkeen sai näyttämölle
1882, saavutti meluisaa huomiota. Muita hänen
näytelmiään mainittakoon huvinäytelmät
,,Na-vette" ja „La parisienne". V. K-i.
Becquer [bekker], Gustav o Adolfo
Do-minguez (1836-70), esp. runoilija, kuului
sukuun, joka alkuaan polveutui Saksasta.
Suorasanaisena kirjailijana B. on E. T. A. Hoffmanin
hengenheimolainen, kun taas hänen
tunnelma-rikkaat uneksuvat säkeensä „Rimas" johtavat
mieleen Heinen; silti hän sentään säilyttää
aito-espanjalaisen tunnesävynsä. V. K-i.
Becquerel [bekre’l]. 1. Antoine César
B. (1788-1878), ransk. fyysikko, professori Musée
d’histoire naturellessa, käsitteli varsinkin
sähkö-opillisia ja sähkömagneettisia kysymyksiä ja
kirjoitti teoksen „Traité de l’électrieité et de
mag-nétisme", 7 nid. — 2. Alexandre Edmond
B. (1S20-91), ransk. fyysikko, edellisen poika,
tunnettu etenkin fosforisuutta ja auringon
kirjoa koskevista tutkimuksistaan. — 3. Antoine
Ilenri B. (1852-1908), edellisen poika, v:sta
1889 Pariisin polyteknillisen opiston johtaja.
Hänen tutkimuksensa käsittelevät etupäässä
sähköoppia ja elektro-optiikkaa. Erittäin tärkeä
on hänen keksintönsä (1896), että uraaninpitoiset
kappaleet lähettävät eräänlaisia säteitä, jotka
hänen mukaansa saivat nimen Becquerelin säteet.
Sittemmin hän on näitä tutkinut tarkemmin.
Sai 1903 keksinnöstään Nobelin
fysiikan-palkin-non ja tuli 1908 Ranskan Tiedeakatemian
pysyväiseksi sihteeriksi; kuoli 6 viikkoa sen jälkeen.
V. V. K.
Becquerelin säteet ks. Radioaktiv i-
teetti.
Beda f-C-J, lisänimeltä Venerabilis
(„kunnianarvoisa") (674-735), anglosaks. munkki,
aikansa ensiinäisiä jumaluusoppineita, sai
kasvatuksensa Monkwearmouthin
benediktiiniläis-luostarissa ja rupesi jo nuorena munkiksi
Jar-row’n Pyhän Paavalin luostariin, jossa hän eli
elämänsä loppuun saakka. Hänen
luostarikam-inioonsa vaelsi opinhaluisia kaikilta tahoilta.
Mutta huolimatta opetustehtävistään häneltä jäi
aikaa runsaaseen kirjailijatoimeen. Hänen
teoksensa käsittävät saarnoja, pyhimyselämäkertoja,
virsiä, ajanlaskua koskevia kirjoituksia,
kielioppia ja selityksiä Raamattuun. Hänen
kuuluisin teoksensa on „Englannin kirkkohistoria"
(Historia ecclesiastica gentis anglorum, üb. V),
joka ulottuu Cæsarista v:een 731 ; korvaamaton
lähde Englannin historian vanhemman
keskiajan tuntemiselle. (L. H.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
