- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
951-952

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Benavente ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

951

Beneden—Benedictus Nursialainen

952

Beneden. 1. Pierre Joseph van
(1809-94), belgial. eläintieteilijä. Tutki erittäin
alempia eläimiä, varsinkin sisälmysmatojen
biologiaa ja kehitystä.

2. Édouard van B. (s. 1846). edellisen
poika. Kuuluisa embryologi. Vertailevan
anatomian professorina Liittichissä. Julkaissut
enimmät teoksensa yhdessä van Bambeken
kanssa v:sta 1861 toimittamassaan
aikakauslehdessä „Arehives de biologie".

Benedetti [-de’-], Vincent d e (1817-1900),
kreivi, ransk. diplomaatti, tuli 1855 Ranskan
ulkoasiain ministeriön valtiollisen osaston
päälliköksi, oli 1861-64 lähettiläänä Torinossa, 1864-70
Berliinissä. V. 1870 heinäk. hän Emsissä esitti
Freussin kuninkaalle Wilhelm I:lle Ranskan
hallituksen vaatimuksen, että Wilhelm
kirjallisesti sitoutuisi estämään Hohenzollernin prinssiä
pääsemästä Espanjan valtaistuimelle. Kun
Preussin kuningas antoi kieltävän vastauksen
eikä laskenut B:ä puheillensa, niin Ranska
julisti sodan. B. erosi valtion palveluksesta
1871 ja julkaisi s. v. puolustaaksensa
menettelyänsä Preussissa kirjasen „Ma mission en
Prusse"; on sitäpaitsi julkaissut „Essais
diplo-matiques" (1896) ja „Nouveaux essais
diploma-tiques" (1897). J. F.

Benedictio ks. Benediktsioni.

Benedictsson [i’-], Victoria Maria,
synt. Bruzelius (1850-88), ruots.
naiskirjailija, käytti kirjailijanimeä Ernst Ahlgren.
Jouduttuaan jo nuorena naimisiin häntä paljoa
vanhemman postimestari Kristian B:n kanssa
hän alkoi vuonna 1884 esiintyä kirjailijana,
julkaisemalla romaaneja ja novelleja, joihin hän
oli saanut aiheet Skänesta, ja jotka alallaan
myöskin istuttivat naturalismin Ruotsin
kirjallisuuteen. Hänen kirjansa ovat raittiita,
terveitä tosielämän kuvauksia, joissa kirjailijatar
terävällä psykologisella silmällä ja karaistulla
elämänyminärryksellä käsittelee olevia oloja.
Hänen kirjoistaan mainittakoon
novellikokoelmat „Från Skäne", „Folklif och smftberättelser",
romaanit „Pengar", „Fru Marianne" („Marianne
rouva"), „Modern", näytelmät „Den bergtagna",
„I telefon" („Telefoonissa") sekä yhdessä A.
Lundegårdin kanssa kirjoitettu „Finalen". B.
harrasti myöskin nais-asiaa. Loppu-ikänsä hän
oli hyvin kivulloinen. Päätti itse päivänsä
Kööpenhaminassa. Hänen kuolemansa jälkeen
julkaisi Lundegärd hänen jälkeenjättämänsä
teokset „Modern", sekä „Berättelser oeh utkast"
(suomenn. „Kertomuksia") sekä hänen
kirjeisiinsä perustuvan „Victoria Benedictsson, en
sjelfbiografi ur bref och anteckningar". Kootut
kertomukset ovat ilmestyneet nimellä: „Samlade
berättelser" af Ernst Ahlgren. [Ellen Key:
„Ernst Ahlgren", 1889.] V. K-i.

Benedictus [-i’-] (lat., s. o. siunattu olkoon
hän, joka tulee Herran nimeeni), jälkipuolisko
ehtoollismessuun kuuluvasta laulusta „Sanctus"
(„pyhä"), katolisissa messusävellyksissä usein
eristetty itsenäiseksi kappaleeksi. Useat
säveltäjät ovat siinä suloisintansa ilmituoneet,
enim-miten soololaulun muodossa. I. K.

Benedictus f-i’-], Turun piispa, ks. Pentti.

Benedictus [ i’-], 14 paavin nimi. B. I,
574-78. B. II, 683-85. B. III, 855-58. B. IV,
900-03. B. V, 964. B. VI, 972-74, keisarillisen

puolueen ehdokas; aatelinen puolue kukisti ja
surmautti hänet. B. VII, 974-83,
luostarilaitoksen lämmin suosija. B. VIII, 1012-24, alkuaan
Teofylaktus. Tusculumin kreivin poika. 1014 B.
kruunasi Henrik II:n ja liittyi hänen
kirkolliseen uudistusohjelmaansa; taisteli arabialaisia
sekä kreikkalaisia vastaan. — B. IX, 1033-48,
edellisen veljenpoika, valittiin isänsä toimesta
ja rahojen avulla 10-vuotisena paaviksi. Hän
vietti niin huonoa elämää, että roomalaiset
kar-koittivat hänet ja valitsivat vastapaavin,
Silvester III:n. B. IX kyllä voitti tämän, mutta
havaitsi kuitenkin parhaimmaksi luopua
virastaan ja möi paavinistuimen n. 1,000
hopea-punnasta Johannes Gratianukselle (Gregorius
VI:lle). Sutrin synodissa 1046 erotettiin kaikki
nämä 3 paavia. — B. X, 1058-59. B. XI, 1303-04.
B. XII, 1334-42, alk. Jacques Fournier, kotoisin
Languedocista, oli ensin piispana ja
kardinaalina. Paavina hän asui Avignonissa. Hän vaati
ankarampaa kuria sekä papistolta että
luostareilta ja oli vapaampi kuin muut tämän ajan
paavit sukulaistensa suosimisesta.
Politiikassaan B. harrasti sovintoa sekä
oppikysymyksissä että suhteissa valtiovaltaan, vaikka välit
I.udvik Baierilaisen kanssa pysyivät kireinä.
Suomen oloihin hän kajosi kirjeillä, joissa
ratkaisi Sääksmäen kirkkoherran Henrik
Hart-mannin pojan ja Turun dominikaanimunkkien
välisen riidan. — B. [XIII], paavina 1394-1417,
espanjalainen; alkuperäinen nimi Petrus de
Luna. Paaviksi valittuna „suuren skisman" (ks. t.)
aikana hän ei saanut kannatusta; Pisan
kirkolliskokous pani 1409 hänet viralta
harhaoppisena ja valapattona ja Konstanzin
kirkolliskokous erotti hänet kirkon yhteydestä 1417;
hän kuoli 1424. Häntä ei lueta laillisten paavien
sarjaan. — B. XIII, paavina 1724-30, it.
Orsini-sukua. Harrasti kirkollisia parannuksia ja oli
riidassa keisarin, Ranskan, Sardinian ja
Portugalin kanssa, mutta menestyi huonosti
pyrinnöissään. B. oli tuottelias teologinen kirjailija.
— B. XIV, paavina 1740-58, it., alkuper. nimi
Prospero Lambertini; uuden ajan
huomattavimpia paaveja; synt. 1675 Bolognassa.
Paavinistuimen rappeutuueet raha-asiat hän korjasi
säästäväisyydellä hallinnossa sekä edistämällä
elinkeinoja Kirkkovaltiossa; papiston elämää
pidettiin silmällä ja sivistystä harrastettiin. Ollen
suvaitsevainen ja lempeä, mutta periaatteissaan
vakava B. joutui riitaan jesuiittain kanssa,
joiden mukautumista pakanallisiin tapoihin ja
käsityksiin lähetysalalla hän paheksui. Tiedettä,
varsinkin kanonista oikeutta, B. tehokkaasti
edisti, perusti oppineita seuroja kirkollisen
muinaisuuden tutkimusta varten ja rikastutti
Vatikaanin kirjastoa. j. g.

Benedictus Nursialainen (480-543),
katolilainen pyhimys, ensimäisen järjestetyn
munkkikunnan perustaja länsimailla, kotoisin Nursiasta
Umbriasta. Arvokkaasta perheestä syntyneenä
hän jo nuorukaisena pakeni ympäristönsä
siveetöntä elämää, antautuen eräässä Subiacon lähellä
olevassa vuorenonkalossa mitä ankarimpiin
itsensäkidutuksiin. Kun hänen olinpaikkansa
tuli tunnetuksi ja pyhyytensä maine levisi, hiin
tuli vastoin tahtoaan vedetyksi toisten
erakkojen johtajaksi. Jätettyään Subiacon luo
aikaisemmin perustamansa munkkiyhdyskunnan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0528.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free