Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Benediktiinilikööri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
953
Benediktiinilikööri — Benevoli
954
erään kateellisen papin juonien vuoksi B. perusti
529 puolitiessä Rooman ja Napolin välillä
olevalle Cassino-vuorelle luostarin, joka tuli
esikuvaksi koko länsimaiselle luostarilaitokselle.
Siellä hän kuoli 21 p. maalisk. 543. Paavi
Gre-gorius Suuren Benedictuksesta kirjoittama
elämäkerta sisältää runsaasti tarunomaisia
piirteitä pyhimyksen tekemistä ihmeistä y. m.
vrt. Benediktiläiset. A. J. P-ä.
Benediktiinilikööri („munkkiliköüri"). ks.
F é c a m p.
Benediktiinit, munkkikunta, joka
noudattaa Benedictus Nursialaisen (ks. t.) antamaa
luostarisääntöä, levisi 6:nnelta vuosis. alkaen
Monte Cassinon (ks. t.) luostarista yli koko
länsimaisen kristikunnan, kunnes sillä 15:nnellä
vuosis. oli yli 15,000 luostaria. Luostarisääntö,
jolla on ollut perustava merkitys länsimaisen
munkkilaisuuden kehityksessä, on samalla
kertaa ankara ja kohtuullinen. Velvoittamalla
munkkeja hartaudenharjoitusten ohella
ruumiilliseen (maanviljelys, käsityöt) ja henkiseen
toimintaan se kohotti benediktiläisluostarit,
kuten St. Gallenin, Fuldan, Reichenaun, Hirschaun,
Korvein y. m., aineellisen ja henkisen
viljelyksen tyyssijoiksi keskiajan kansoille. Katolinen
kirkko on veljeskunnasta saanut lukuisia
paaveja, kardinaaleja, arkkipiispoja, piispoja,
kirjailijoita ja pyhimyksiä. Luostarielämän
rappeutuessa sai Clugnyn (ks. t.) luostarista
10:n-nellä vuosis. lähtenyt uudistusliike
munkkikunnan uuteen kukoistukseen. Vanhan
itsensäkidut-tamishengen herääminen sitä vastoin aiheutti
uusia munkkikuutamuodostuksia, kuten
kamal-dolilaisten, kartusialaisten, sistersiläisten,
trap-pilaisten, birgittalaisten y. m. munkki- ja
nunna-kunnat. Erinomaiseksi ansioksi on
benedikti-läisille luettava, että he yleensä ovat pysyneet
varsinaisilla toimialoillaan sekaantumatta
valtiollisiin juoniin. Munkkikunnan tunnussana on:
,,TJt in omnibus glorificetur Deus!’’ (Jumalalle
kunnia kaikesta!) [Krätzinger, „Der
Benediktinerorden und die Kultur" (Heidelberg 1876) ;
S. Brunner, „Ein Benediktinerbuch; Geschichte
und Beschreibung der Benediktinerstifte in
Österreich, Ungarn, Deutschland und der Schweiz"
(Wien 1880) ; Rickenbach, „Monte Cassino"
(Einsiedeln 1884) ; Mangenot, „Les travaux des
Bénédictins de St. Maur" (Amiens 1889)].
A. J. P-ä.
Benediktiläiset ks. Benediktiinit.
Benediktiohdake ks. C n i c u s.
Benediktov [-V-], Vladimir
Grigorje-vits (1807-75), ven. lyyrillinen runoilija.
Hänen kootut runonsa ilmestyivät 1856-57.
J. J. il.
Benediktsioni (lat. benedi’ctiö - siunaus),
ka-tol. kirkon pyhä toimitus henkilöiden tai
esineiden siunaamiseksi; toimitukseen kuuluu
tavallisesti rukous, kätten päällepaneminen,
ristinmerkkejä, priiskoitus vihkivedellä, suitsutus
j. n. e. Tällaisten toimituksien kaavoja
sisältävät erityiset käsikirjat (benedictionalia 1. libri
benedictionalesj. J. G.
Benedix, Rode rich (1811-73), saks.
kirjailija ja teatterinjohtaja, kirjoittanut joukon
suosittuja huvinäytelmiä, joiden ansiot ovat
hullunkurisissa kohtauksissa ja rohkeissa
teat-terieffekteissä, mutta joiden taiteellinen arvo on
vähäinen. Hänen kappaleistaan mainittakoon
„Doktor Wespe", „Das Gefängnis", „Die
zärtlichen Verwandten" („Hellät sukulaiset"),
„Aschenbrödel" („Kassan avain", „Riita-asia").
Mainittakoon myös hänen esitystaitoa koskeva
teoksensa „Der mündliche Vortrag". V. K-i.
Beneficium [-fi’-] (lat.), „hyvä teko",
suosionosoitus, etuoikeus; läänitys; yleisimmin
käytetty merkityksessä „kirkollinen palkkatulo" ja
siitä joutunut myös merkitsemään itse virkaa.
J. G.
Beneke [bè-J, Friedrich Eduard
(179S-1854), saks. filosofi, synt. Berliinissä, tuli
dosentiksi Berliinin yliopistoon, mutta hänen
opettaja-toimensa kiellettiin, koska arveltiin hänen
teoksensa „Grundlegung zur Physik der Sitten"
(1822) esittävän „epikurolaisia" mielipiteitä;
oli 3 vuotta dosenttina Göttingenissä, pääsi
v. 1832, kun Hegel, jonka väitettiin häntä
erityisesti vastustaneen, oli kuollut, ylimäär.
professoriksi Berliiniin, eli vanhempana
ruumiillisten kärsimyksien alaisena, hukutti luultavasti
itsensä v. 1854. B. tahtoo kokonaan perustaa
filosofisen maailmankatsantonsa sisälliseen
kokemukseen, lähtien siitä perusvakaumuksesta, että
täysin todenmukaisesti käsitämme omaa
itseämme, mutta ulkomaailmaa ainoastaan
epätäydelli-sesti aistien avulla; sen olemusta ymmärrämme
vain mikäli se on samanluontoinen kuin oma
itsemme. Sielutiede on käsiteltävä „sisällisenä
luonnontieteenä". B. koettaa johtaa koko
sielunelämän muutamista yksinkertaisista
alkeistapah-tumista ja alkukyvyistä, jommoisia ovat
kiihotusten vastaanottaminen, „jälkien" („Spuren")
muodostuminen, yhtäläisten sielullisten
muodos-tumain toisiinsa yhtyminen y. m. Filosofisen
peruskantansa B. esitti jo 1820 teoksessa
„Erfahrungsseelenlehre als Grundlage alles
Wissens"; julkaisi sitten „Lehrbuch der
Psychologie" (1833, toisessa pain. 1845 hän lisäsi
kirjannimeen sanat „als Naturwissenschaft"),
„Erziehungs- und Unterrichtslehre" (2 os.,
1835-6) v. m. [Raue, „Die neue Seelenlehre B:s",
5 pain. 1876; Gramzow, „B:s Leben und
Philosophie", 1899.] A. Gr.
Beneventum [-e’n-] (Benevent), Italiassa.
1. Kampanjan provinssi, 2.118 km5, n. 260.000
as., 123 knr:llä. Keskiajan alussa B. oli
longo-bardilainen herttuakunta; sen jälkeen B:n
historia on ollut erittäin vaiherikas. V. 1806-15
hallitsi sitä ransk. valtiomies Tallevrand erityisenä
ruhtinaskuntana. Sitä ennen ja sen jälkeen B.
oli paavien hallussa, kunnes se v. 1860
yhdistettiin muuhun Italiaan. — 2. Samannimisen
provinssin pääkaupunki, 55 km koilliseen Napolista,
Sabato- ja Calore-jokien varrella, 170 m yi.
merenp., 24.137 as. (1901. B. on vanha,
muinaismuistoista rikas kaupunki Via Appian varrella,
Trajanuksen riemuportti, vanhan ajan
kauneimpia muinaisjäännöksiä, on hyviu säilynyt.
B:n luona roomalaiset voittivat Pvrrhoksen 275
e. Kr. Täällä kaatui Manfred kuningas 1266
j. Kr. W. S-m. (K. R. B.J
Bene vixit, qui bene latuit (lat.), „onnellinen
se, joka on huomaamattomana elänyt"
(Ovidiuk-sen „Tristiasta").
Benevoli [-ne’-], Orazio (1602-72), it.
kirkkosäveltäjä; sävelsi enimmiten usealle
kuorolle, 12-, 16- ja 24-äänisesti; hänen 12-kuoroinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
