- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
963-964

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Benton ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

963

Benzelstierna—Béranger

964

uskottiin kruununperillisen (Kaarle XII:n)
jumaluusopillisten opintojen johtaminen.
Tehokkaalla tavalla hän otti osaa v:n 1686 kirkkolain
ja v:n 1695:n virsikirjan esitöihin sekä
kirkkokäsikirjan tarkastukseen, ja n. s. Kaarle XII:n
kirkkoraamattu julkaistiin hänen johdollaan.
— 2. Erik B. nuor. (E r i c i) (1675-1743),
edellisen poika, Upsalan arkkipiispa.
Lopetettuaan opintonsa kotimaassa B. teki vv. 1697-1700
laajan matkan Saksaan, Ranskaan ja Englantiin,
perehtyen siellä monipuolisesti ajan tieteelliseen
elämään ja tutustuen persoonallisesti etevimpiin
tiedemiehiin, kuten Leibnitziin, Malebranclie’iin,
Thomasiukseen y. m. V. 1702 hänet nimitettiin
Upsalan yliopiston kirjaston hoitajaksi, 1723
jumaluusopin professoriksi, 1726 Göteborgin
piispaksi, 1731 Linköpingin piispaksi ja vihdoin
1742 Upsalan arkkipiispaksi. Ehtimättä astua
viimemainittuun virkaan hän kuoli Linköpingissä
23 p. syysk. 1743. 1740 hänet oli valittu Ruotsin
tiedeakatemian jäseneksi, 1743 hän oli sen
esimiehenä. Monipuoliset tietonsa ja persoonalliset
suhteensa ulkomaisiin tiedemiehiin B. käytti
kotimaansa kirjallisen ja tieteellisen elämän
hyväksi. Upsalan yliopiston kirjastoa hän
kartutti n. 3,300:11a nidoksella, toimitti
aikanaan harvinaisen kriitillisiä historiallisia
lähde-julkaisuja, edisti ruotsin kielen tutkimusta,
pani alulle 1710 perustetun oppineen seuran
nimeltä „Collegium curiosorum" sekii 1719
perustetun Tiedeseuran (Vetenskapssocieteten),
perusti Ruotsin ensimäisen tieteellisen
aikakauskirjan „Acta literaria Suecise" (1720-1739) y. m.
Näin hänestä tuli „vapauden ajan"
monipuolisen sivistyselämän etevimpiä uranuurtajia,
joka vaikutti tuntuvasti suomalaisiinkin
tieteilijöihin. Vielä piispaksi tultuaankin hän
jatkoi tieteellisiä harrastuksiaan, vaikka
hänen päähuomionsa kääntyikin kirkolliseen ja
valtiolliseen elämään. Valtiopäivämiehenä v:sta
1723 alkaen B:ta käytettiin useissa tärkeissä
tehtävissä, ollen m. m. useilla valtiopäivillä
pappissäädyn etevin edustaja salaisessa
valiokunnassa. Vaikka olikin luonteeltaan
rauhaarakastava ja maltillinen, hän kuului
liattu-puolueeseen, jonka johtomiehiin hänet pitkän
aikaa luettiin. Jumaluusopillisilta
mielipiteiltään B. oli oikeaoppinen, kuten isänsäkin, mutta
suvaitsevaisempi kuin vanhemman polven
miehet. Kuuluisaa harhaoppista Dippeliä ;ks. t.)
hän ankarasti vastusti, vaatien hänen
karkoit-tamistaan maasta. Teoksista mainittakoon:
„Joannis Vastovii Gothi vitis aquilouia" (1708),
„Monumenta historica vetera ecclesiæ
suiogo-thicæ" (1709-13), „Diarium wazstenense" (1721),
„Ulphilæ sacrorum evangeliorum versio gothica
ex cod. argenteo eum interpretatione latina et
annotationibus" (Oxford 1750), „Utkast tili
svenska folkets historia" (1762). [H. Forssell,
„Minne af erkebiskopen E. B. d. y." (Sv. akad:s
handl. 58, 1883).] — 3. Jakob B.
(16S3-1747), edellisen veli, Upsalan arkkipiispa,
nimitettiin 1718 teologian professoriksi Lundin
yliopistoon, 1731 Göteborgin piispaksi, 1744
Upsalan arkkipiispaksi. Hattupuolueen jäsenenä
ja oikeaoppisuuden innokkaana etuvartijana B.
oli 1720-luvulta alkaen vaikutusvaltainen
henkilö Ruotsin valtiollisessa ja kirkollisessa
elämässä. Erittäin laajan levenemisen saavuttivat

hänen jumaluusopin oppikirjansa, joista
„Epi-tome repetitionis theologicæ" (ensim. pain. 1734)
oli pitkän aikaa käytännössä Suomenkin
kouluissa, samalla kuin suurempi „Repetitio
theo-logica" (1735) palveli ylioppilasten ja pappien
tiedontarvetta. — 4. H e n r i k B. (1689-1758),
edellisen veli, Upsalan arkkipiispa. Tehtyään
nuoruudessaan laajoja matkoja m. m. itämaille
H. B. nimitettiin 1720 ylim. professoriksi Lundin
yliopiston filosofiseen tiedekuntaan, 1728
itämaisten kielten, 1732 jumaluusopin
professoriksi, 1740 Lundin piispaksi, 1747 Upsalan
arkkipiispaksi. Valtiopäivillä hän toimi v:sta
1740 alkaen. A. J. /*-ö.

Benzelstierna [-särna], ruots. suku,
polveutuva kuuluisasta Benzelius-suvusta. Sen
huomattavimpia jäseniä ovat: 1. Gustaf B.
(1687-1747), arkkipiispa Erik Benzelius vanli:n
poika, kirjastonhoitaja ja historiallinen
kokooja, ja v:sta 1737 censor librorum. Tärkeä
kirjallisessa suhteessa ou hänen tekemänsä,
myöhemmin painettu „G. Benzelstiernas
censors-journal". — 2. Lars B. (1719-1800), Vesterisin
piispa 1759, edellisen veljenpoika. — 3. L a r s B.
(1759-1808), ruots. meriluutnantti, valtiollinen
seikkailija, joka 1789 Kustaa III:lle esitti
suunnitelman Kööpenhaminassa olevan venäläisen
laivaston polttamiseksi, vaan joutui kiinni
(Tanskassa) ja tuomittiin kuolemaan, mutta
armahdettiin elinkautiseen vankeuteen, josta kuitenkin
sitten laskettiin vapaaksi.

Benzo ... ja Benzoe .. . ks. B e n t s o___ja

B e n t s o e ...

Beowulf, anglosaks. sankariruno 7:nneltä
vuosisadalta, perin huomattava sekä
kirjalliselta, että kielelliseltä ja historialliselta
näkökannalta. Tapahtumapaikaksi ovat toiset
tutkijat arvelleet Jyllantia, toiset Etelä-Ruotsia.
Geatilainen sankari B. surmaa
tanskalaiskunin-kaan Hrodgarin (Roarin) vitsauksen,
Grendel-hirviön, sekä ottaa osaa kuninkaansa Ilygelacin
(lluglek) onnettomaan Friislannin retkeen (hist.
tapahtuma v:lta 515), tulee myöhemmin itse
Geatain kuninkaaksi ja kaatuu taistelussa
lohikäärmettä vastaan. Sivutapahtumina ovat
runossa taistelut geatain ja sveain, danien ja
hadubardien y. m. välillä. Tarina, jonka ytimen
muodostavat historialliset tapahtumat v:lta
512-520, on anglosaksien mukana kulkenut
Britanniaan, ja siellä saanut uusia sadunomaisia
lisäkkeitä. Aikaisin käsikirjoitus on 10:nneltä
vuosis. Ensiksi julkaisi B.-runon tansk.
Thor-kelin 1815. Ruots. käännös B.-laulun toisesta
osasta sisältyy julkaisuun „Världsliteraturen i
urval". Runo on Ynglingasagan ohella ja sen
varmentajana varsin tärkeä Skandinaavian
aikaisimman historian lähdekirja. [Rönning,
„Beowulfskvädet" (1883) ja ten Briuk,
„Beowulf" (1888).] V. K-i.

Beräbra (Bar äh ra), nubialaisheimo Niilin
varrella, Assuanista etelään; uskonnoltaan
muhamettilainen; todennäköisesti sukua vanh.
egyptiläisille, Egyptir. alamainen jälkeen v:n 1S15.

Béranger [beräzü’J, Pierre Jean de
(1780-1857), ransk. runoilija, kasvoi niukoissa oloissa,
ja ansaitsi toimeentulonsa vaatimattomissa
viroissa. Runoilijana hän tapasi hieman
haparoi-tuann aluksi alansa kansanomaisissa kevyissä
lauluissa, kirjoitellen iloisia, hilpeitä juomalau-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0534.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free