Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bergamaski-tanssi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
973
Bergamaski-tanssi—Bergbom
974
työskennellä aluksi lastenopettajana, kunnes hän
muutaman nuoruudenystävänsä toimesta sai
tyyssijan Uskelassa, jossa vietti viimeiset
sairaalloiset vuotensa. — Runoilijana B. käytti
sala-nimeä Kallio. Hänen runonsa, vaikka ovatkin
harvat luvultaan, — hän julkaisi niitä 5
Gottlundin Otavassa (1832) ja muutamia Oulun
Viikkosanomissa (1S40), — ovat miehekkään
sävynsä ja taotun, kajahtavan kielensä vuoksi
piirtäneet Kallion nimen pysyväisesti
suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Niistä
mainittakoon tunnetut, ja kaikissa antologioissa
esiintyvät „Oma maa" ja „Soidin". V. K-i.
Bergamaski-tanssi, bergamolainen tanssi,
joka pohjoismaihin saapui 1600-luvulla ja
muuttui vähitellen kansantanssiksi.
Bergamo. 1. Pohjois-Lombardian provinssi
Italiassa, 2,759 km2, 510,342 as., 185 knr:llä.
Väestöä, n. s. bergamaskeja, pidetään raakana
ja viekkaana kansana. -— 2. Edellämainitun
provinssin pääkaupunki 50 km Milanon
koillispuolella, kauniilla paikalla Valle Brambana ja
Valle Seriana laaksojen yhtymäkohdassa, n. 380
m yi. merenp., n. 48,000 as. Vilkas
teollisuuskaupunki. Vanhassa kaupunginosassa on useita
huomattavia muistomerkkejä ja rakennuksia,
kuten Palazzo Veechio, Santa Maria Maggioren
kirkko (rakenn. 1137) y. m. TT. S-m.
Bergamotti ks. Päärynä ja Citrus.
Bergamotti-öljy, bergamo-öljy, Citrus
Berga-miun hedelmänkuorista saatu, haihtuva öljy;
saadaan etupäässä Kalabriasta ja valmistetaan
samantapaisesti kuin sitruunaöljy; kevyt,
heikosti viheriänkeltainen, miellyttävänhajuinen;
maku hiukan katkera ja hapan. Kemialliselta
kokoumukseltaan se on erinäisten hiilivetyjen
(terpeenien) ja niiden muuttumistuotteiden seos.
S. V. H.
Bergbom-s u k u on kotoisin Ruotsista ja
siirtyi Suomeen 1700-luvun alussa.
1. Johan Erik B. (1796-1869), senaattori,
tuli Viipurin hovioikeuden asessoriksi 1839,
hovioikeudenneuvokseksi 1850, senaatin
oikeusosas-ton jäseneksi 1851; oli jäsenenä useissa
komiteoissa, m. m. Saimaan kanavan rakennusta
varten asetetussa komiteassa 1845, puheenjohtajana
niissä kahdessa komiteassa, joiden tuli laatia
erinäisiä esitysehdotuksia 1863-64 ja 1867
valtiopäiville; kävi 1S63 Ruotsissa ja Saksassa
tutkimassa näiden maiden koppivankiloita, josta
matkasta julkaisi kertomuksen. — 2. ErikOssian
B. ks. Vuorenheimo.
3. Emilia Sofia B. (1834-1905), Joh. Erik
B:n tytär, synt. 7 p. helmik. 1834. Lahjakas,
henkisesti virkeä, toimelias nainen, hoiti äidin
kuoltua isänsä taloutta ja nuorempien siskojensa
(muun muassa Kaarlon) kasvatusta. J. V.
Snellmanin ja Fredr. Cygnaeuksen läheisenä ystävänä
hän omisti heidän isänmaallisen ja humanistisen
elämänkatsomuksensa ja tuli siten kansallisen
herätysaikamme ainoaksi naiselliseksi
edustajaksi. Vaikka hänellä oli paljon lukutietoja (hän
luki ja puhui viittä kieltä) eikä ollut vailla
kir-jailijalahjoja, on hänen vaikutuksensa
pääasiallisesti ollut käytännöllistä laatua. Aikanaan
pääkaupungin ensi rivin naisia hän oli johtavana
henkenä lukuisissa yhteisissä yrityksissä milloin
mitäkin isänmaallista sivistystarkoitusta varten.
Sitä paitsi hän oli 25 vuotta rouvasväen yhdis-
Emilia Bergbom.
tyksen rahastonhoitajana — ensimäinen nainen
siinä virassa — ja 1869-1900 kirjanpitäjänä
hypoteekkiyhdistyksessä —
ehkä ensimäinen
nainen sentapaisessakin
toimessa meillä. Mutta
kun hänen veljensä
Kaarlo oli tullut
Suomalaisen teatterin
johtajaksi, hän otti
omakseen veljen
elämäntehtävän, käyttäen
siihen koko
ihmeellisen tarmonsa. Alussa
hän miltei yksin ja
ilman maksua hoiti
teatterin vaikeita
raha-asioita ja
myöhemminkin hän
alinomaa huolehti niistä.
Sen ohella oli puvuston hankinta ja valvonta
hänen toimenaan ja vihdoin hän otti osaa, sanalla
sanoen, kaikkeen teatterielämään. Kuinka
äärettömän paljon hän on kansallisen näyttämön
hyväksi puuhannut, se on selvinnyt vasta hänen
kuolemansa jälkeen hänen hämmästyttävän
laajasta kirjeenvaihdostaan. Mutta miten tärkeää
tämä lieneekin, niin oli nuorelle teatterille ja sen
menestykselle sitäkin suurenarvoisempaa, että
tämä korkeasti sivistynyt, kaikkien
kunnioittama nainen antoi taidelaitoksen johdolle sen
kasvattavan, siveellisen auktoriteetin, joka alusta
alkaen kohotti sen tavallisia teatterijoukkoja
ylemmäksi. Emilie ja Kaarlo Bergbomin
kunniakas elämäntyö on muistossakin yhteinen. B.
kuoli Helsingissä 28 p. syysk. 1905. [Eliel
Aspelin-Haapkylä, „Suomalaisen teatterin [-historia".]-] {+his-
toria".]+} E. A:n-H.
4. Kaarlo Juhana B. (1843-1906),
kirjailija, Suomalaisen teatterin perustaja ja
ensimäinen johtaja; edellisen
veli, synt. 2 p. lokak.
1843 Viipurissa, mutta
asui jo 1840-luvun
lopulta Helsingissä;
ylioppilas 1859, filos.
kand. 1863, filos.
tohtori 1868 (väitöskirja:
,,0m det historiska
dramat i Tyskland").
Bergbomilla oli
rikkaat, nerolliset
hengenlahjat, joten hänellä
oli useampia
elämänuria valittavana:
soitannollisen taiteilijan,
runoilijan ja
tiedemiehen. Ensiksi hän
aikoi runoilijaksi ja
oleskellessaan suomen kieltä oppimassa
Saarijärvellä hän kesällä 1863 sepitti ruotsiksi
murhenäytelmän „Pombai ja jesuiitat" (näytelty
alkukielellä 1865 ja 1868 sekä suomennettuna 1908),
laatuaan hämmästyttävä kyvynnäyte
nuorukaiselta, joka ei ollut 20 vuotta täyttänyt. „Siinä
on", sanoo eräs senaikuinen arvostelija,
„draamallista eloisuutta ja tarmoa, jaloa henkeä,
runollista lentoa, suurta aaterikkautta,
selväpiirteisiä luonteita ja kaunista, ytimekästä kieltä",
Kaarlo Bergbom.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
