Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bergamaski-tanssi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
975
Bergby— Bergen
976
joskin myös kypsymättömyydestä johtuvaa
liioittelua ja keskittymisen puutetta. Fredr.
Cyg-næus vertasi sitä Schillerin nuoruudenteoksiin
ja muissakin se herätti suuria toiveita, ja
Bergbom itse hautoi uusia draama-aiheita (Saul,
Tuomas piispa y. m.) ; mutta sittenkin kaikki raukesi
tyhjiin. Kansallisuusaatteen läpitunkemana B.
ei voinut ajatellakkaan olla muuta kuin
suomenkielinen runoilija, ja tätä kieltä, kansansa kieltä
hän ei kyennyt niin omakseen omistamaan, että
hän olisi voinut vapaasti käyttää sitä
runoilijana! Hän kirjoitti vielä vain yhden draaman,
nimittäin 2-näytöksisen tragedian „Paola Moroni"
(1870). — Syksyllä 1865 B., J. V.
Calamniuk-sen, Jaakko Forsmanin ja F. Peranderin kanssa
perusti Kirjallisen Kuukauslehden. Siinä hän
1866-70 pääasiassa julkaisi, paitsi kolmea
novellia, kirjallisia arvosteluja, ollen ensimäinen, joka
suomenkielisenä kriitikkona asiantuntemuksella,
ymmärtämyksellä ja myötätuntoisuudella
seurasi alkavan kirjallisuutemme vaatimattomia
ilmiöitä. — Raskaalla mielellä luovuttuaan
ru-noilijatuumistaan B. mietti tiedemiehen uraa.
Jo kouluajoilta saakka hän oli hankkinut
itselleen erinomaisen laajat tiedot etenkin historiassa
ja kulttuurikansojen kirjallisuudessa, ja
kirjal-lishistorian alalla hän alkoi suunnitella suuria
teoksia. Turhaan hän kuitenkin kolme kertaa
anoi matka-apurahaa yliopistolta, ja kun hän
1871 omin varoin oli tehnyt 9-kuukautisen
opintomatkan Saksaan, näytti siltä kuin hänen
täytyisi elääkseen turvautua koulunopettajan
päivä-läistyöhön; mutta silloin tarjoutui hänelle aivan
erikoinen tehtävä — suomenkielisen näyttämön
luominen — jossa kaikki hänen lahjansa ja
tietonsa olivat hänelle verrattomaksi hyödyksi. Jo
ennen ulkomaanmatkaansa B. oli 1869-70
toimeenpannut sarjan suomalaista yleisöä innostuttavia
puhe- ja laulunäytäntöjä, jotka todistivat
suomalaisen teatterin mahdollisuuden ja samalla
osoittanut omistavansa harvinaisen
johtaja-kyvyn. Nyt hän kevätkaudella 1872 toimeenpani
uusia samanlaatuisia näytäntöjä sekä julkaisi
repäisevän kritiikin „nykyisistä
teatteri-olois-tamme", jossa hän näyttäen Helsingin
ruotsalaisen teatterin kansallisen ja taiteellisen
mitättömyyden suunnitteli todellisen
kansallisteatterin ohjelman ja päämäärän. Välitön seuraus
tästä oli Suomalaisen teatterin
perustaminen 22 p. toukok. 1872. — Siitä lähtien B:n
elämäkerta on sama kuin Suomalaisen
näyttämön historia, sillä kaiken voimansa ja aikansa
hän uhrasi tälle taidelaitokselle. Alkuvuosina,
jolloin hänen johtajapalkkansa oli aivan
mitätön, hän tosin hoiti Morgonbladetin
ulkomaanosastoa, mutta teatteri oli kuitenkin hänen
päähuolenaan. Suomalaisen oopperan aikana
1873-79 olivat huolet kaksinkertaiset, sillä olihan
silloin kaksi näyttämöä hoidettavana. Että B.,
jolla ei koskaan ollut apumiestä, joka
pitemmäksi aikaa olisi voinut vapauttaa hänet
joh-tajatoimesta (ansiokkaat avustajat Oskari
Vilhon ja Niilo Salan häneltä ryösti sairaus ja
kuolema), kesti niin kauan kuin hän kesti, siitä
tulee kiitos hänen sisarelleen, Emilia Bergbomille
(ks. t.), joka alusta loppuun verrattomalla
uskollisuudella auttoi ja tuki veljeänsä. Teatteri oli
sisaruksille yhteinen elämänasia tavalla ja
määrässä, jolla tuskin on vertaa. Kumminkin oli
ohjelmiston määrääminen, harjoitusjohto ja
näyttämöllepano, siis koko varsinainen taiteellinen
puoli, veljen käsissä, ja erinomaisen
johdonmukainen hän tässä kaikessa oli. Esitettäväksi hän
ensiksikin otti kaikki, mitä kelvollista
kotimainen kirjallisuus tarjosi, toiseksi mitä
mahdolliseksi katsoi kulttuurimaiden klassillisesta
kirjallisuudesta ja kolmanneksi myöskin mitä
pätevää hän tapasi uusimmassa, lähinnä
pohjoismaisessa kirjallisuudessa, jonka loistokausi
sattui yhteen B:n oman ajan kanssa. Siten hän
pysytti ohjelmiston taiteellisesti ja siveellisesti
korkealla kannalla — toisessa tai toisessa
suhteessa ala-arvoinen ei tullut kysymykseen. — B.
oli kasvanut romanttisten vaikutusten alaisena,
mutta hänen taideaistinsa oli sittenkin
pohjaltaan realistinen. Hänen historiallisesti kehitetty
tyylikäsityksensä näyttäytyi siinä, että hän
tarkoin tavoitteli eriaikaisille runoilijoille omituista
väriä ja tunnelmaa, mutta aina ja kaikessa
taiteessa hän ensi kädessä harrasti luontoa ja
totuutta, ja sentähden hän antoi niin suurta arvoa
esim. Kiven ja Minna Canthin realismille ja
pyysi ohjata näyttämötaidettamme noita
johto-tähtiä kohti. — Itse B. ei saanut aikaa
kirjoittaa, mutta silti hänellä on suuri ansio
1880-luvulla tapahtuneessa draamarunouden
elpymisessä. Kaikkiin Minna Canthin varhaisempiin
näytelmiin hän on neuvoillaan suuresti
vaikuttanut, ja G. von Numersin näytelmät — etenkin
Eerikki Puke, Kuopion takana ja Elinan surma
— ovat suorastaan tuloksia yhteistyöstä hänen
ja Numersin välillä, ja muutenkin on harva
alkuperäinen draama hänen aikanaan tullut
näyttämölle hänen enemmän tai vähemmän
avustamattaan tekijää. B. ymmärsi, että kansallisen
draamarunouden kehitys on kansallisen
näyttämötaiteen tärkeimpiä ehtoja. — Kesäkaudet, jolloin
B. oli vapaa, hän vietti miltei säännöllisesti
ulkomailla, elämänsä loppupuolella usein parantoloissa
virkistääkseen voimiaan, mutta aina samalla
myöskin lisätäkseen tietojaan teatterin ja
kirjallisuuden alalla, jolla hän varmaan oli aikansa
perehtyneimpiä näyttämönjohtajia. —
Kesämatkallaan 1903 Bergbomia Genovassa kohtasi
halvaus. Vuoden päästä hän oli siksi toipunut, että
hän vielä näytäntökautena 1904-05 sisarensa
kanssa johti teatteria, mutta toukokuun lopussa
he erosivat 33-vuotisesta työstään. Mutta silloin
olikin heidän voimansa lopussa: sisar kuoli neljä
kuukautta sen jälkeen ja veli neljä kuukautta
sisarensa poismenon jälkeen. — Kaarlo B. oli
nuorin ja viimeinen niitä Suomen merkkimiehiä
19:nnen vuosis. alkupuolelta, jotka ovat laskeneet
perustukset suomalais-kansalliselle
sivistyselämälle. Hänen ja hänen sisarensa haudalle
pystyttivät ’/.o 1907 kiitolliset kansalaiset yhteisen
muistopatsaan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
on julkaissut B:n etevimmät kirjalliset tuotteet
nimellä: Kaarlo Bergbomin kirjoitukset I-II,
1907-08. [Eliel Aspelin-Haapkylä, „Suomalaisen
teatterin historia".] E. A:n-H.
Bergby 1. Bercby, kylä Vöyrissä, tunnettu
G u 11 d y n t i n löydöistä (ks. G u 11 d y n t).
Bergelmer, skand. tarustossa jättiläinen, joka
vaimoineen yksin pelastui, kun muut jättiläiset
hukkuivat surmatun Ymerin vereen.
Bergen. 1. Hiippakunta Norjassa, 39,331 km’,
342,688 as. (1900), 8 km!:llä. Pohjoisessa se
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
