- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1023-1024

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Betsaida ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1023

Beyerinck—Bezborodko

1021

min itävaltalainen valtiomies. B. toimi ensin
diplomaattina, ollen m. m. Saksin lähettiläänä
Miinchenissä, Lontoossa ja v:sta 1848 Berliinissä.
V. 1849 hän tuli Saksin ulkoasiain ja opetusasiain
ministeriksi ja luovuttuaan viimemainitusta
virasta 1853 sisäasiainministeriksi. Saksin
hallituksen johtavana miehenä hän hoiti sisällistä
hallitusta taantuvaan suuntaan, rajoittaen m. m.
paino- ja yhdistysvapautta. Hänen
ulkopolitiikkansa päämääränä oli Saksan keskivaltioiden
aseman lujittaminen varsinkin Preussiin nähden,
jonka kasvavaa valtaa hän katseli karsain silmin.
V:n 1866 sodan alkaessa B. liittyi Itävaltaan.
Kun Bismarck, joka piti B:ia vaarallisena
vastustajana, ei suostunut laskemaan häntä osalliseksi
rauhanneuvotteluihin, niin hänen oli pakko erota
viroistaan. Samana v:na (1866) B. tuli Itävallan
ulkoasiainministeriksi ja seur. vuonna myöskin
pääministeriksi. Hän sai melkoisilla
myönnytyksillä aikaan sovinnon Unkarin kanssa 1867;
nimitettiin s. v. valtiokansleriksi. Itävallan
sisäl-liseenkin hallitukseen B. vaikutti paljon. Hän
pani toimeen tai kannatti useita vapaamieliseen
suuntaan meneviä reformeja (siviiliavioliitto,
kaikkien uskontokuntain yhdenvertaisuus y. m.).
Myöskin sotalaitos järjestettiin uudelle kannalle.
Vaikka B. Ranskan ja Saksan välisen sodan
alkaessa oli näyttäytynyt olevan halukas
auttamaan Ranskaa, lähestyi hän sodan loputtua
entistä vihamiestään Bismarckia valmistaen siten
tietä Itävalta-Unkarin ja Saksan valtakunnan
välien parantumiselle. V. 1871 B:n täytyi
luopua : oli sen jälkeen Itävalta-Unkarin
lähettiläänä ensin Lontoossa ja sitten (vrteeu 1882)
Pariisissa. Hänen muistelmansa ilmestyivät
nimellä ,.Aus drei Vierteljahrhunderten" (1887).

J. F.

Beyerinck, Marti n us Willem (s. 1851),
hollantil. bakteriologi, mikrobiologian professori
Delftin korkeakoulussa, ulkopuolella
lääkärikunnan nykyään huomattavin bakteriologi. Hänen
teoksillaan bakteerien aineenvaihdoksesta,
varsinkin niiden suhteesta happeen,
maitobaktee-reista y. m. on suuri merkitys.

Beyle [bei], Marie Henri (1783-1842),
ransk. kirjailija, sotilas, virkamies, diplomaatti,
käytti kirjailijanimenään ihailemansa
Winekel-mannin syntymäpaikan mukaan otettua nimeä
Stendhal. Seurasi nuorempana Napoleonia,
taisteli Marengon ja Jenan luona, otti osaa
Venäjän-retkeeu; Napoleonin kukistumisen
jälkeen hän eli yksinäistä, syrjään vetäynyttä
elämää, enimmäkseen Italiassa, etupäässä
Milanossa. Hänen ensi teoksensa olivat
soittotaitei-lijain elämäkertoja, joista huomattavin on „Vie
de Rossini", sittemmin hän julkaisi 1823
romantikkojen riemulla tervehtimän „Racine et
Shakespeare". Italiasta hän kirjoitti taide- ja
matkakuvauksia, m. m. „Ilistoire de la peinture
en Italie". „Promenades dans Rome". Myöskin
hän kirjoitti analyseeraavan tutkielman
„Physiologie de 1’arnour". Hänen maineensa
perustana ovat kuitenkin romaanit „Le rouge et
le noir" (1831) ja „La chartreuse de Parme"
(1839), jotka kumpikin käsittelevät aikaa
Napoleonin kukistumisen jälkeen, ja joista
jälkimäinen sisältää m. m. ylistetyn kuvauksen Waterloon
taistelusta. 18:nnen vuosis. valistusfilosofien
jälkeläisenä, uskonnolliselta kannaltaan ateistina,

siveysfilosofialtaan epikurolaisena B. on
kirjailijana psykologi ja havaintojen tekijä, jonka silmä
upottautuu tunne- ja ajatusmaailmaan, ja siellä
erittää eri mielialat nähdyiksi varmojen
sielullisten lakien alaisina. Hänen kielensä on
kuivahkoa, juoksematonta, järkiperäistä, vailla kuvia
ja kukkeutta, mutta tarkkaa. Hänen
romaanejaan tuskin huomattiin niiden ilmestyessä, mutta
nykyään pidetään häntä Balzacin ohella
psykologisen, erittelevän romaanin perustajana. Hänen
vaikutuksensa myöhempään kirjallisuuteen onkin
arvioitava varsin suureksi: Mérimée, Taine,
Bour-get esim. ovat kukin laadulleen hänen
oppilaitaan. V. K-i.

Beysclilag [bäisläh], W il ib a 1 d (1823-1900),
saks. protest. teologi, vuodesta 1860 alkaen
jumaluusopin professori Haliessa. Kirjoittanut
useita jumaluusopillisia tutkimuksia, kuten „Die
Christologie des Neuen Testaments" (Berlin
1866), „Die Paulinische Theodicee" (Berlin 1869;
2 painos Halle 1896), „Die christliche
Gemeindeverfassung im Zeitalter des N. T." (1874), „Das
Leben Jesu" (3 painos 1893), „Neutestamentliche
Theologie" (2 painos 1896) y. m. Huomatumpi
kuin varsinaisena teologina hän kotimaassaan
ehkä kuitenkin oli kirkkopolitikkona. Preussin
kenraalisynodeissa vv. 1875-91 n. s.
„keskuspuo-lueen" tunnustettu johtaja, jonka suunnan
palveluksessa julkaisi v:sta 1876 alkaen
aikakauskirjaa „Deutsch-evangelische Blätter".
Julkaissut sitä paitsi paljon kirkkopoliittisia
lentolehtisiä, myöskin n. s. vanhakatolista liikettä
koskevia y. m. A. F. P.

Beza (de Bèze), Théodore (1519-1005),
sveits. teologi ja uskonpuhdistaja, asui
yhdeksännestä vuodestaan alkaen Orleans’issa ja
Bourges’issa Melkior Volmariu, erään saks.
filosofin kodissa, jossa tutustui uskonpuhdistukseen.
Opiskeli lakitiedettä ja eleli sitten Pariisissa
hyvillä tuloilla komeasti, seurustellen ylhäisissä
piireissä. Ankarat sisälliset taistelut ja sairaus
muuttivat kuitenkin hänen mielensä. B. siirtyi
1548 Genèveen. jossa kääntyi protestanttiseen
uskoon. Vaikutti sen jälkeen 10 vuotta
Lausannessa kreikan kielen opettajana, jona aikana
m. m. kääsi runomitalla ranskaksi Psalmit, joka
käännös, myöhemmin tosin vähän korjailtuna,
sitten on ollut Ranskan reformeeratun kirkon
virsikirjana. V. 1588 B. siirtyi Genèveen
vaikuttaen siellä jumaluusopin professorina ja
saarnaajana yhdessä Calvinin kanssa, johon jo
aikaisemmin oli läheisesti liittynyt. C:n kuoleman
jälkeen häntä pidettiin reformeeratun kirkon
ensi-mäisenä teologina. — Julkaisi m. m. kriitillisen
Uuden testamentin painoksen (Codex Bezie) ja
Calvinin elämäkerran. A. F. P.

Bezborodko
ro’t-J, Aleksandr [-Andrej»-vits (1747-99), ven. valtiomies. V. 1774 hän sai
toimen valtakunnankansliassa, ja ennen pitkää
keisarinna Katariina II uskoi hänelle
valtakunnan sisäiset hallintovirat. V. 1780 hiin tuli
valtiosihteeriksi ulkoasiainministeriöön, korotettiin
1784 kreiviksi; ajoi innokkaasti Puolan häviötä
tarkoittavaa politiikkaa, teki Turkin kanssa
Jassyn rauhan 1792. B. joutui sitten
Katariinan epäsuosioon ja otti eron 1793 ; mutta
Paavali keisarin aikana hän oli taas valtion
toimissa; muun muassa hän teki 1798 lihon
Englannin kanssa Ranskaa vastaan. Paavali korotti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0566.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free