Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bielke ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1033
Bielke
1034
set: „Die lettische Sprache nach ihren Lauten
und Formen", 2 osaa, Berl. 1863-64; „Die
Grenzen des lettischen Volksstammes und der
lettischen Sprache in der Gegenwart und im 13
Jahrhundert" ynnä siihen kuuluva kartasto, Piet.
1892) ; johti Ulmannin lättiläis-saksalaisen
sanakirjan (ilm. Riiassa 1872) julkaisemista tekijän
kuoltua; julkaisi lättil. kansanrunoutta (m. m.
lättil. arvoituksia: „Tausend lettische Rätsel",
Mitau 1S81). B:n tarkastama ja korjaama
lättiläinen raamatunkäännös ilmestyi v. 1877.
Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi „Die
Holzbauten und Holzgeräte der Letten", I (1907).
T. W.
Bielke (Bjelke), Ruotsin vanhimpia ja
huomattavimpia aatelissukuja, tunnettu 1200-luvun
loppuajoista saakka. Nimi, joka tuli käytäntöön
vasta 1500-luvun loppupuoliskolla, johtuu
vaa-kunamerkistä: kaksi kultaista parrua (= ruots.
bjelke) sinisellä pohjalla. Suvun jäsenistä
mainittakoon:
1. Nils Turenpoika B. (k. 1364),
Suomen käskynhaltija, Suomen y. m. maakuntain
laamanni, drotseti ja valtaneuvos. B. johti
Ruotsin hallintoa Maunu Eerikinpojan ollessa
toisella Venäjän-retkellään 1350-51. Eerik XII
määräsi hänet n. 1357 Suomen käskynhaltijaksi.
Oli 1362 Suomen laamannina, siis siihen aikaan,
jolloin maamme asukkaille annettiin oikeus ottaa
osaa kuninkaanvaaleihin. Vehkeili yhdessä
muiden ylimysten kanssa Maunua vastaan ja ajettiin
maanpakoon 1363, mutta palasi Ruotsiin Albrekt
Mecklenburgilaisen seurassa, jolta hän avustaan
sai Viipurin läänineen. V. 1364 B. seurasi
Al-brektia Suomeen, missä hän menetti henkensä
Turun linnan piirityksessä s. v.
2. Ture Turenpoika B. (k. 1489),
marski. Kuului Tanskan unionin kannattajiin
ja Kaarle Knuutinpojan vihamiehiin, vaikka
olikin hänelle sukua. Tanskan sodan aikana B. oli
kavallusvehkeissä vihollisten kanssa ja pakeni
Tanskaan, mutta palasi Ruotsiin Kristian I:n
seurassa 1457. B. tuli nyt m. m. marskiksi ja
Tukholman linnan päälliköksi. Myöhemminkin
hän aina piti Tanskan puolta unionitaisteluissa,
niin esim. Brunkebergin tappelussa 1471.
3. Erik Turenpoika B. (k. 1511),
Suomen käskynhaltija, edellisen poika, valtaneuvos.
B. oli 1489 Tukholman linnanvoutina ja 1494-99
Stegeborgin päällikkönä. Sai Hannu kuninkaalta
ritarinarvon ja v. 1499 Viipurin sekä
Savonlinnan lääneineen, mutta luopui kuninkaasta, kun
Sten Sture 1502 tuli Suomeen, jolloin hän sopi
valtionhoitajan kanssa Hollolan pappilassa.
Svante Sture määräsi hänet koko Suomen ynnä
Ahvenanmaan käskynhaltijaksi 1504, sekä osoitti
hänelle muutenkin luottamusta, mutta elämänsä
loppuaikoina B. kuitenkin joutui kireihin
väleihin valtionhoitajan kanssa. B. hankki välirauhan
Venäjän puolelta 1504 ja 1510, aikaansai
kauppa-yhteyttä Viron kanssa, teki ensimäisen
yrityksen Saimaan yhdistämiseksi mereen kanavalla
ja johti yleensä rauhattomana aikana
ansiokkaasti Suomen hallintoa, vaikka hän ei
voinutkaan estää tanskalaisia hävittämästä
Ahvenanmaata ja ryöstämästä Turkua (1509). B. kuoli
luultav. toukokuun alussa 1511 Viipurissa.
„Häntä suree koko maa", sanotaan vähän aikaa
myöhemmin kirjoitetussa kirjeessä. G. R.
4. Hogeuskild B. (1538-1605), valtiomies,
vapaaherra ja valtaneuvos. Vanhemmat olivat
valtaneuvos Nils Pietarinpoika B. ja Suomesta
kotoisin oleva Anna Hogenskild (sen ajan
asiakirjoissa: „suomalainen Anna Akerössä").
Kasvatettiin jonkun aikaa Turussa Agricolan johdolla,
ja lähetettiin, veljessodan syttyessä 1563 Eerik
XIV:n ja Juhana herttuan välillä, kuninkaan
puolesta Suomeen sovintoa hieromaan, mikä
kuitenkaan ei onnistunut. Oli oppinut, viisas
ja varova, mutta myös itsekäs ja vehkeilevä
mies. B. koetti aina pysyä hyvissä väleissä
hallitsijaan, niinpä Juhana III:n aikaan puuhaamalla
hänen liturgiansa hyväksi. Varsinkin B. tahtoi
saada aateliston oikeudet laajennetuiksi, mikä
osaksi onnistuikin Julianan noustessa
valtaistuimelle, sekä toivoi Puolan unionista koituvan
uuden ylimysvallan kultaisen ajan. B. joutui
kuitenkin, kuten useat muutkin ylimykset,
lopulta Juhanan epäsuosioon. — Kun muut
neu-vosherrat riitaantuivat Kaarle herttuan kanssa
Söderköpingin valtiopäiväin jälkeen, pysyi B.
varovaisesti loitompana neuvotteluista, eikä
häntä voitukaan Linköpingin valtiopäivillä 1600
todistaa syypääksi, kun toiset neuvokset
tuomittiin kuolemaan. B. pidettiin kuitenkin
vankeudessa. Myöhemmin hänen takavarikkoon
otetut kirjeensä hänet langettivat, ja hänen
yhteytensä Sigismundin kanssa todistettiin, jolloin
hän Tukholman valtiopäivillä 1605 tuomittiin
kuolemaan valtionkavalluksesta ja mestattiin.
G. R. (K. G.J
5. Klas B. (1544-1623), edellisen veli,
valtiomies. Häntä käytettiin useissa lähetyksissä;
oli Juhana III:n aikana kelvollisuutensa,
rikkautensa ja naimisensa kautta Gunilla
kuningattaren sisaren Elsan kanssa vaikutusvaltainen
henkilö. B. piti Sigismundin puolta ja
haastettiin, kuten veljensäkin, Linköpingin
valtiopäiville vastaamaan käytöksestään, mutta nöyrtyi
Kaarle herttuan edessä ja armahdettiin.
Kar-koitettiin valtakunnasta 1606, mutta sai 1615
palata takaisin.
6. Ture B. (1548-1600), valtiomies,
edellisten veli, valtaneuvos. Sai huolellisen
kasvatuksen ja opiskeli kauan Saksan ja Italian
yliopistoissa. 1585-86 hän Ruotsin valtuutettuna otti
osaa Venäjän kanssa pidettyihin neuvotteluihin.
Sigismundin ja Kaarle herttuan riitaantuessa
hän piti lujasti edellisen puolta ja pakeni 1598
Kustaa Banérin seurassa Puolaan. Stånge-joen
tappelun jälkeen B. jätettiin Kaarle herttuan
valtaan, syytettiin Linköpingin valtiopäivillä,
tuomittiin kuolemaan valtionkavalluksesta ja
mestattiin. B. oli oppinut, kaunopuhelias ja
ulkomuodoltaan komea mies.
7. G u n i 1 1 a B. (1568-97), kuningatar,
valta-neuvoksen Juhana Akselinpojan tytär; kiitetty
kauneudestaan; meni 1585 naimisiin Juhana
III:n kanssa tullen tämän jälkimäiseksi
puolisoksi. Suostumuksensa hän oli antanut vasta
sukulaistensa pakoituksesta. Hän käänsi
kuninkaan mielen pois tämän katolisista
harrastuksista ja sai hänet vapauttamaan 1590 vangitut
neuvosherrat. Hänestä syntyi Juhana,
Itägöö-tanmaan herttua. Suomessa G. ei koskaan
käynyt, vaikkakin hänellä täällä oli
läänityksi-nään alinen Satakunta ja alueita
Varsinais-Suomessa. G. R.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
