Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Birgitan penninki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1053
Birgitan penninki—Birkedal
1054
sessa arkussa. B:n latinaksi toimitetut teokset (8
kirjaa „Revelationes" ; „Revelationes
extravagantes" ; „Regula S. Salvatoris"; „Sermo angelicus";
„Quattuor orationes") painettiin ensi kerran
Lyypekissä 1492; paras painos Roomassa 1628. B:n
omista ruotsalaisista peruskirjoituksista on vain
katkelmia säilynyt, mutta 1300-luvun lopulla
hänen teoksensa käännettiin latinasta takaisin
ruotsiin; tämän käännöksen on Klemming
painattanut („Hei. Birgittas uppenbarelser" sarjassa
„Svenska Fornskriltssällskapets skrifter"). B:n
suuri pyhyyden maine sai melkein heti
ajattelemaan hänen julistamistaan pyhimykseksi; sen
toimeensaaminen tuli Ruotsille kansalliseksi
kun-nianasiaksi. Paavi toimitutti laajat tutkimukset
B:n vaikuttamista ihmeistä, mutta vasta 7 p.
lokak. 1391 tapahtui lopullinen päätös
toivottuun suuntaan. B:n kunnioitus tuli sangen
yleiseksi varsinkin pohjoismaiden kirkoissa;
Suomen kirkon messukirjassa oli hänen päivänsä
7 p. lokak.; toista B.-juhlaa vietettiin 28 p.
tou-kok. [Keskiaikaisia B:n elämäkertoja
„Scrip-tores rerum sueciearum medii ævi III"; H.
Schiick, „Svensk Literaturhistoria I", siv. 129
seur.; T. Höjer, „Studier i Vadstena klosters
och birgittinordens historia".] J. G.
Birgitan penninki, keskiaikainen henkivero
(alussa 2, sittemmin 1 penninki), jota Ruotsissa
ja Suomessa suoritettiin Vadstenan luostarin
rakennusavuksi; säädettiin 1361. Suomessa sai
Naantalin luostari kantaa tämän veron
hyväkseen. J. G.
Birgittiinit, Pyhän Birgitan (ks. t.)
perustama luostarikunta, jota hän itse nimitti „Pyhän
Vapahtajan yhdyskunnaksi". Sääntöjen mukaan
birgittiiniluostarien tuli olla n. s.
„kaksois-luostareita", joissa oli sekä nunna- että
munkki-osasto, kumpikin itsenäisesti järjestäytyneenä.
Täydelliseen luostariin kuului 60 sisarta, 13
pappismunkkia, 4 diakonia ja 8 maallikkoveljeä.
Nunnain hartaushetkiä varten Birgitan
rippi-isät Alvastran priori Pietari ja maisteri Pietari
Skenningestä kirjoittivat erityisen rituaalin,
n. s. Birgittiinirituaalin, jonka ruots.
käännöstä sanottiin „Neitsyt Maarian
yrttitarhaksi". Hartaushetkien väliaikoina oli nunnilla
puutarha- ja käsityötä, hartauskirjain lukemista
ja kopioimista j. n. e. Puvusta, joka oli oleva
karkea ja yksinkertainen, oli säännöissä
seikkaperäiset määräykset. Askeesi ei ollut ylen
ankara, mutta sen sijaan ero maailmasta
mahdollisimman täydellinen; sisarten asuntoon saivat
munkit mennä ainoastaan kun oli vietävä
sakramentti kuolevalle tai vainaja kannettava
hautaan. Munkkien tuli kuulla rippiä ja saarnata
kansankielellä ja kansantajuisesti.
Munkkikou-ventin esimiehen, ylirippi-isän
(kenraalikonfes-sorin) piti oikeastaan olla nunnakonventin
johtajan (abbedissan) vallan alainen, mutta itse
asiassa hän tuli saamaan johtoaseman luostarissa.
Birgittiinien ensimäinen ja kuuluisin luostari
oli Vadstena Vetterin rannalla, perustettu
1346. Se sai erinomaisen suuren merkityksen
keskiaikaisen Ruotsin sivistyselämälle; sitä on
syystä sanottu „pohjoismaiden ensimäiseksi
korkeakouluksi". Sinne keräytyi Ruotsin suurin
kirjasto (1.400 nidosta) ; paljon hartaus- ja
saarna-kirjallisuutta, varsinkin mystiikan hengessä
kirjoitettua, käännettiin tai mukailtiin siellä
ruotsiksi. Ainoa tytärluostari Ruotsin
valtakunnassa oli Naantali (ks. t.) Suomessa,
perustettu 1438; mutta Skandinaavian maissa,
Saksassa ja muualla Euroopassa, aina Italiaan
ja Espanjaan saakka, syntyi lukuisia
birgittiini-luostareita (yht. 74). Birgittiineillä oli runsaita
ja tuotteliaita ane- ja muita etuoikeuksia; mutta
Konstanzin ja Baselin kirkolliskokoukset
supistivat niitä, ja keskiajan lopulla oli
birgittiini-vhdyskunta jo monessa suhteessa rappiolla.
Kansallisen merkityksensä takia Vadstenan luostari
säilyi uskonpuhdistuksen aikana vähän
paremmin kuin muut Ruotsin luostarit, lakaten
lopullisesti vasta 1595. Nykyään on olemassa 4
birgit-tiini-luostaria. [T. Höjer, „Studier i Vadstena
klosters och birgittinordens historia" (1905).]
J. G.
Biribi (ransk.), Italiasta peräisin oleva
onnenpeli, jota 36:11a (tai myös 70:llä) numerollisella
kortilla pelataan yhtä moneen ruutuun
jakautuvalla pelilaudalla.
Birka, muinainen kaupunki Ruotsissa,
mainitaan ensi kerran silloin, kun Ansgarius siellä
saarnasi kristinuskoa. B:lla tarkoitettiin
luultavasti Mälarissa olevaa Björkön saarta,
josta on löydetty m. m. kaupungin jäännöksiä.
Saaren pohjoisrannalla on vuorella muudan
muinaislinna ja sen lähellä on n. 6 ha laajuisella
alalla aina 2 m vahvuinen kulttuurikerros,
joka on syntynyt vuosisatain kuluessa,
kaikenlaisista asutusjätteistä, kaupungin sijaitessa tällä
kohdalla. Runsaiden muinaislöytöjen mukaan on
kaupungin olemassaolo asetettava pääasiassa
viikinkiaikaan, s. o. noin 800:sta 1000-luvun
puolivaiheille. Kaupunkia on maan puolelta
turvannut paitsi mainittua linnaa lisäksi korkea
maavalli. Osaksi kaupungin piirissä,
enimmäkseen kumminkin sen ulkopuolella, ovat sijainneet
kalmistot, jotka käsittävät enemmän kuin 2,000
hautakumpua y. m. hautaa (niistä yli 1,000
tutkittua, joista Ruotsin kansallismuseoon on saatu
runsaat löydöt). Enimmiten ruumiit ovat olleet
poltettuja ja tuhka on uurnissa maahanpantu.
Osa haudoista on kuitenkin sisältänyt
polttamattomia ruumiita ja useimmiten ollut ilman
mitään ulkonaista hautamerkkiä. Näitä on
arveltu kristinuskoon kääntyneiden birkalaisteu
haudoiksi. J■ A-io.
Birkarlar ks. Pirkkalaiset.
Birkebeinit (mskand. Birkebeinar),
valtiollinen puolue Norjassa; sillä oli huomattava
vaikutusvalta 12:nnella ja 13:nnella vuosis. ja se
oli vastuspuolueena kirkollista &ajrZer-puoluetta
vastaan. Nimi johtui siitä, että sen perustajan
Eystein Meylan kerran pakoretkellä ollessaan oli
täytynyt tehdä itselleen housut tuohesta
(birke-barkj.’ V:n 1218 jälkeen "o. tekivät sovinnon
bagler-puolueen kanssa ja puolue hajosi.
Birkedal [-Ü-], Vilhelm (1809-92), tansk.
pappi ja kirjailija. B. liittyi grundtvigilaisiin.
tuli 1849 Sonder Ommen kirkkoherraksi ja siirtyi
sitten Byslingeen Fyenille. Vv. 1864-66 hän oli
eduskunnassa, jonka jäsenenä vastusti v:n 1866
onnetonta rauhantekoa ja perustuslain muutosta.
Kun hän sekä kirkossa että eduskunnassa
arvosteli ankarasti kuningasta ja ministeristöä,
erotettiin hänet virasta. Mutta kun vapaa
seurakuntalaki 1868 oli hyväksytty, muodostivat hänen
seurakuntalaisensa Ryslingeen vapaaseurakun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
