Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Biskvii ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1063
Bismarck
1061
hän asettui etupäässä juuri siitä syystä, että
hän pelkäsi sen heikontavan Preussin
kuninkuutta ja sen mukana Preussin asemaa Saksassa
ja Euroopassa. Tältä preussilaiselta kannalta
hän myöskin vastusti Frankfurtin parlamentin
yritystä luoda yhtenäinen Saksan valtakunta
kansanvaltaiselle pohjalle ja Preussin
hallituksen 1850 Erfurtin parlamentissa ajamaa
liitto-ehdotusta. B:kiu harrasti Saksan yhteyden
aikaansaamista, mutta vain sillä ehdolla, että
tämä yhdistyminen tapahtui Preussin johdolla
ja että Preussi saavutti hallitsevan aseman
yhdistyneessä Saksassa. Kun Preussi ei vielä tähän
aikaan kyennyt tällaista politiikkaa ajamaan, oli
B:n mielestä parempi, että entinen Itävallan
johdon alainen hajanainen Saksan liitto
uudistettiin (1850). Hän oli alusta pitäen selvillä
siitä, että hänen kansallisen ohjelmansa
toteuttaminen oli ennemmin tai myöhemmin
synnyttävä ankaran yhteentörmäyksen Preussiu
kilpailijan Itävallan kan^a, mutta toistaiseksi oli
asema hänen mielestään sellainen, että Preussin
oli koetettava Saksan asioissa toimia yhdessä
tämän vallan kanssa. Näin kypsyi B:ssa jo
aikaisin se suunnitelma, jonka hän sittemmin oli niin
loistavalla menestyksellä toimeenpanjva.
B. oli jo v:sta 1847 lähtien tarmokkaalla
esiintymisellään kiinnittänyt Preussin kuninkaan
Fredrik Vilhelm IV :n huomion itseensä. V.
1851 hän nimitettiin Preussin lähettilääksi
Frankfurtin liittopäiville. Tässä toimessa
ollessaan hän taitavasti puolusti Preussin etuja
Itävallan ylivoimaista vaikutusta vastaan,
seuraten samalla tarkasti kaikkia ajan ilmiöitä.
V. 1859 B. tuli Preussin lähettilääksi Pietariin
ja 1862 Pariisiin. Mutta jo samana vuonna
hänen kykyänsä ja tarmoansa kysyttiin
toisella tärkeämmältä taholla. Preussin uusi
kuningas Vilhelm I tahtoi 1860-luvun alulla
perinpohjin uudistaa ja laajentaa maansa
sotalaitoksen, mutta edustajahuone ei myöntänyt
siihen tarvittavia varoja. Silloin B. kutsuttiin
Berliiniin ja nimitettiin Preussin pääministeriksi
ja ulkoasiainministeriksi 1862. Edustajahuoneen
vastustuksesta huolimatta hän ajoi perille
sotalaitoksen uudistamisen ja antoi kantaa
tarvittavat verot, vaikka edustajakamari 1863-66 joka
kerta hylkäsi koko kulunkiarvioehdotukseu.
Nyt, kun Preussiu sotilaallinen voima oli
tuntuvasti kasvanut, oli B:n mielestä myöskin tullut
aika hankkia Preussille ylivalta Saksassa ja
syrjäyttää Itävalta. „Ajan suuria kysymyksiä ei
ratkaista puheilla ja äänestyksillä, vaan verellä
ja raudalla", oli B. lausunut ministeriksi
tultuaan, ja kolme sotaa olikin käytävä ennenkuin
B:n kansallinen ohjelma oli toteutettu. V. 1864
Preussi yhdessä Itävallan kanssa riisti
Tanskalta Lauenburgin, Slesvigin ja Holsteinin.
V. 1866 syntyi kahden viimemainitun maakunnan
aseman järjestämisestä Preussin ja Itävallan
välillä sota, jossa Itävalta täydellisesti
voitettiin. Sen täytyi suostua siihen, että Preussi
liitti itseensä laajoja alueita Pohjois-Saksassa ja
että Main-joen pohjoispuolella olevat valtiot
muodostivat Preussin johdon alaisen
Pohjois-Saksau liiton erityisine liittoneuvostoineen ja
valtiopäivineen. Valtiopäivämiesvaaleissa
pantiin toimeen yleinen äänioikeus — ei siitä syystä
että B. olisi ollut salaiseen äänestykseen yhdis-
tetyn yleisen äänioikeuden ihailija, vaan
sentähden että hän toivoi tällä kansanvaltaisella
uudistuksella voivansa vahvistaa Pohjois-Saksan
liiton sisäistä voimaa kateellisia ja
katkeroittu-neita naapurivaltoja vastaan. Samasta syystä
B. sai kuninkaan pyytämään Preussin
edustaja-kamarilta vastuuvapautta (indemniteettiä)
riita-vuosien valtiotalouden hoidosta. Se
myönnet-tiinkin (syysk. 1866), sillä yleinen mielipide, joka
tähän asti oli ollut hänelle vihamielinen, alkoi
nyt päästä B:n politiikan tarkoitusten perille.
Ranskan hallitsija Napoleon III, jonka
alue-laajennushankkeet B:n oli onnistunut tehdä
tyhjäksi, oli Itävallan sodan jälkeen Preussin
katkerin vihollinen. Mitättömästä asiasta (ks.
Ransk. ja Saks. historiaa) Ranska v. 1870 sai
aiheen julistaa sodan Preussille, mutta ollen
siihen kokonaan valmistumaton se joutui
täydellisesti tappiolle. Sodan seurauksena Saksaan
nähden oli, että Etelä-Saksan valtiot, jotka
Preussin liittolaisina olivat ottaneet siihen osaa,
yhdistyivät Pohjois-Saksan liittoon. Näin syntyi
nykyinen Saksan keisarikunta 1870. B:n suuri
suunnitelma oli toteutunut. Samana päivänä
kuin Saksan ensimäiset valtiopäivät
kokoontuivat (22 p. maalisk. 1871), B. korotettiin
ruhtinaaksi ja nimitettiin valtakunnan kansleriksi.
Lähes kaksikymmentä vuotta (1871-90) B.
sitten voimakkaalla kädellä johti sekä Saksan
valtakunnan että Preussin uiko- ja
sisäpolitiikkaa. Euroopan valtain joukossa Saksalla oli B:n
aikana vaikutusvaltainen asema. Turvataksensa
Euroopan rauhaa Ranskan kostonhankkeilta
B. sai aikaan liiton Saksan, Itävallan ja Venäjän
kesken. Mutta Venäjä, jolle B. oli tehnyt
palveluksia Puolan kapinan aikana (1863) ja joka oli
palkinnut ne ystävällisellä puolueettomuudellaan
1866 ja 1870-71 sotien aikana, vetäytyi erilleen
liitosta 1878, tyytymättömänä B:n esiintymiseen
Berliinin kongressissa. Sen sijaan B. teki 1879
Itävallan kanssa läheisen puolustusliiton, johon
1883 yhtyi kolmanneksi Italia. Näin syntyi se
kolmiliitto, joka vieläkin on olemassa. B. pani
myöskin alulle (1884) Saksan
siirtomaapolitiikan, joka saattoi Saksan ja Englannin välit
kireiksi.
Sisäpolitiikan alalla B. ei ollut yhtä
onnellinen. Hänen pääharrastuksenaan oli Saksan
valtakunnan sisäisen voiman vahvistaminen. Mutta
tätä tehtävää hän ajoi tavalla, joka maattoi
hänet vakaviin yhteentörmäyksiin varsinkin
kahden valtiollisen puolueen, katolisen
keskipuolueen ja sosiaalidemokraattein kanssa.
Heikon-taaksensa katolisen kirkon vaikutusvaltaa ja
saattaaksensa erityisesti kaiken
uskonnonopetuksen valtion tarkastuksen alaiseksi B. „toukokuun
laeilla" 1872 aloitti n. s. kulttuuritaistelun. Siinä
hän "kuitenkin lopulta (v:sta 1879 lähtien)
katsoi parhaaksi antaa perää.
Samaan aikaan kuin B. kirkollisessa
kysymyksessä „menee Canossaan", tapahtuu hänen
sisäpolitiikassansa muitakin käänteitä.
Parantaak-sensa valtakunnan raha-asioita ja
kohottaak-sensa elinkeinoja hän talouspolitiikan alalla pani
toimeen v:sta 1878 lähtien (v. 1880 hän otti
haltuunsa myöskin Preussin kauppa- ja
teollisuusministeriön) siirtymisen
vapaakauppajärjestelmästä suojelustullijärjestelmään. V. 1878 B.
myöskin ryhtyi tuhoamaan nousemassa olevaa sosia-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
