- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1077-1078

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Björnram ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1077

Björnram—Bjornson

1078

piirin piirilääkäriksi; perusteellisten
ammatti-tietojensa kautta hän tuli maassamme
järkiperäisen lääkintätaidon uranaukaisijaksi. Hänen
potilaansa käyttivät m. m. happilähdettä
Vähä-Raumankylässä Porin lähellä ja toista
samanlaista Kangasalla. N. s. Björnlundin
punatauti-tipat, joita Porin lähellä on yleisesti käytetty,
säilyttävät nimessään hänen muistoansa. B:n
lääketieteelliset havainnot ovat julkaistut
aikakauslehdissä „Läkaren oeh Naturforskaren",
„Vetenskaps Handlingar för Läkare oeh
Fält-skärer" y. m. Hän erosi virastaan 1812.

K. S.

Björnram, vanha suom. rälssisuku. 1. Lauri
Olavinpoika B. Hänen isänsä Olavi
Niklin-poika oli Lappträskin ja Domargårdin herra
Suomessa. Poika yhtyi Kustaa Vaasaan taistelun
alkaessa Kristian II:ta vastaan. Paeten
tanskalaisia hän 1521 tuli Moran kirkolle
Taalainmaassa ja taivutti siellä rahvaan taisteluun
Kustaa Vaasan johdolla. B. oli sodan alettua
nostoväen toisen osaston johtajana. Vv. 1531-39
hän oli Pohjanmaan käskynhaltijana ja omisti
Suomessa Isnäsin kartanon Pernajassa.

2. Hannu Laurinpoika B. (k. 1571),
edellisen vanhin poika, Isnäsin herra. B. nautti
suuressa määrin Eerik XIV:n luottamusta, jonka
tähden hän lähetettiin 1561 Klaus Kristerinpoika
Hornin kanssa keskustelemaan Viron
antautumisesta Ruotsille. Näihin aikoihin käytettiin häntä
myöskin hallinnollisissa toimissa maassamme.
V. 1562 B. amiraalina Suomenlahdella esteli
Venäjälle kulkevia laivoja ja sulki 1563 Turun
linnan piirityksessä sen meren puolelta. Tuli
1564 Turun käskynhaltijaksi ja 1568 koko
Suomen käskynhaltijaksi ja Viipurin linnan
isännäksi. Koska B. oli varovaisesti esiintynyt
riidassa Eerik XIV:n ja Juhana III:n välillä,
saavutti hän Juhanan suosion tämän päästyä
hallitukseen ja määrättiin suojelemaan rajaa
Venäjää vastaan, mutta kuoli jo sodan syttyessä.

3. Andreas Laurentii B. (1520-91),
edellisen velipuoli, arkkipiispa. B. kävi oppia
ulkomailla, m. m. Rostockissa, ja tuli 1563 Geflen
kirkkoherraksi. Suostuttuaan Juhanan
liturgiaan hän pääsi 1576 Vexiön superintendentiksi
ja 1577 pidettyään ensimäisenä valtakunnassa
messun „Punaisen kirjan" mukaan Tukholmassa
Vexiön piispaksi sekä 1583 Upsalan
arkkipiispaksi.

4. Krister Matinpoika B. (k. 1599),
Änäsin herra, edellisen serkku. B. liittyi
läheisesti kuningas Sigismundiin, määrättiin 1597
Savonlinnan linnanisännän Gödiek Fincken
apulaiseksi, mutta joutui jo 1599 Kaarle herttuan
valtaan ja mestattiin Turussa samana vuonna.

K. R. M.

Björnram, Gustaf (1743 tai 1746-1801),
mystikko ja henkien manaaja. Synt. Savossa,
ylioppilaaksi Turussa 1768, pääsi kersantiksi
herttua Aadolf Fredrikin rykmenttiin ja kohosi
luutnantiksi, mutta erosi pian sotapalveluksesta.
Pääsi sitten herttua Kaarlen (Kaarle XIII:n)
yksityissihteeriksi ja suomalaiseksi
kielenkääntäjäksi Tukholmassa, jossa hän enimmästä päästä
oleskeli. Lopulta hän sai kuninkaallisen
sihteerin arvonimen ja 400 riksin vuotuisen
eläkkeen. Suuren maineen B. saavutti aikalaistensa
keskuudessa ennustajana, ihmeiden tekijänä ja

henkien manaajana. Tämän salaisen viisautensa
hän sanoi oppineensa Suomessa. Herttua Kaarle
ja tämän suosikki Reuterholm vieläpä Kustaa III
itse ja moni hänen hovimiehistään luotti B:n
taikatemppuihin ja ennustuksiin. K. R. M.

Bjørnson. 1. Björnstjerne Martinius
B„ s. 8 p. jouluk. 1832, norj. runoilija, papin
poika, synt. Kvik-

nessä Osterdalissa.
Lapsuutensa ja
nuoruutensa hän eli
Norjan luonnonihanim-massa seudussa
Roms-dalissa eläytyen siellä

lähelle kansaansa.
Kansanelämä, sekä
Snorre, Asbjörnsen,
Scott ja Wergeland
olivatkin hänen
nuoruutensa henkisen
elämän ravintona ja
sytyttäjinä, samalla kuin
1848 vuoden
valtiollinen innostus tulisti
hänen mieltään.
Ylioppilaaksi tultuaan hän joutui nuorisopiiriin,
johon myöskin Ibsen, Lie, Vinje kuuluivat, ja
pianpa kypsytti hänen innostuksensa hänestä
runoilijan. Kirjoitettuaan ensin sanomalehtiin
kertoelmia sekä kirja- ja teatteriarvosteluja, hän
valmisti 1856 ensimäisen julkisuuteen tulleen
teoksensa, näytelmäkappaleen „Mellem slagene".
Tämä kappaleensa mukanaan B. matkusti
Kööpenhaminaan, ja täällä, uudessa, henkisesti
herättävässä ympäristössä hän vasta täysin löysi
itsensä, hänen nuorekas intomielensä tenhosi
hänen ympäristönsä, ja itse hän sai syventäviä
kansallisia ja skandinaavis-romanttisia
vaikutuksia Grundtvigista, sekä henkistä olentoansa
syventäviä Kierkegaardista. Nyt alkaa B:n
kehityksessä kausi, jota kesti noin 1870 luvulle
asti, ja jona hän osaksi kirjoitti voimakkaita,
tosin ihannoituja, mutta kuitenkin vahvasti
maantuoksuisia kansanelämiinkuvauksia sekä
historiallisia näytelmäkappaleita, joista puhuu
vahva isänmaallinen ja muinaisskandinaavinen
paatos, ja joilla, vaikka niissä tosin voi nähdä
Oehlenschläger^ vaikutusta, kuitenkin on
toinen, suoraan Snorresta ammennettu
historiallinen sävy, kuin Oehlenschläger^ romanttisilla
luomilla. Ilmeistä on, että hän on sepittänyt
talonpoikaisnovellinsa mielessään muinaisajan
karskit mahdikkaat sadut, mutta myöskin, että
hänen satukuvillaan on ollut malleja hänen
talonpoikaisessa ympäristössään, ja että hän siten on
saanut mahtavaa suurekkuutta kansanelämän
kuvauksiinsa, ja kouraantuntuvaa todellisuutta
satunäytelmiinsä. Tältä ajalta ovat hänen
kan-sanelämänkuvauksensa „Synnöve Solbakken"
(„Päivärinteen Synnöve") (1857), „Arne"
(„Arne"), „Den glade gut" („Iloinen poika"),
„Fiskerjenten" („Kalatyttö"), „Brudeslaatten"
y. m. sekä näytelmäkappaleet „Kong Sverre",
.trilogia „Sigurd Slembe", „Maria Stuart i
Skotland" („Maria Stuart Skotlannissa") (1864),
„Sigurd Jorsalfar". — Myöskin kokoelman runoja
hän julkaisi 1870 „Digte og sange", joiden
joukossa norjalaisten kansallislaulu, 1864 sepitetty
[ „Ja vi elsker dette landet". -— B:n ulospäin

Björnstierne Bjornson.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0593.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free