Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bonnier ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
11-19
Bonnier—Bonsdorff
1150
Bonnier, ruots. kirjaDkustantajasuku, kotoisin
Tanskasta. — Adolf B. (1806-67), perusti
kirjakaupan ensin Göteborgiin ja sitten Tukholmaan;
kirjakaupan ohella hän harjoitti
kustannusliikettä. Hänen poikansa Isidor Adolf (s.
1843) möi kirjakaupan ja jatkoi
kustannusliikettä. 1904 liike kaupan kautta siirtyi Adolf
B:n veljenpojalle Karl Otto B:lle (s. 1856)
ja yhdistyi tämän isän perustamaan
kustannusliikkeeseen, josta näin tuli Skandinaavian
suurimpia kustannusliikkeitä.
Bonnier [hon]e’], Gaston (s. 1853), ransk.
kasvitieteilijä. Sorbonnen yliopiston kasvit,
professori v:sta 1887, Ranskan tiedeakatemian jäsen
v:sta 1896. Julkaissut erittäinkin
kasvibiologi-sia tutkielmia ja kirjoittanut ajanmukaisia
kuvitettuja floristisia käsikirjoja; saanut aikaan
suuria uudistuksia Ranskan koulujen
luonnonhistorian opetuksessa.
Bonorum cessio [-nö’-] (lat.), omaisuuden
vapaaehtoinen luovutus (velkojille).
Bonpland [böplà’], Aimé (1773-1858), ransk.
kasvitieteilijä. Oli A. v. Humboldtin
seuralaisena tämän retkillä Espanjassa ja Ameriikassa,
joista maista hän toi runsaan, yli 3,000 uutta
lajia sisältävän kasvikokoelman. Ranskassa
Napoleon I uskoi hänelle Navarran ja
Malmai-sonin keis. kasvit, puutarhat, joista hän julkaisi
selityksen. Napoleonin kukistumisen jälkeen
B. matkusti jälleen Ameriikkaan, jossa hän
Buenos Airesissa nimitettiin kasvitieteen
professoriksi (1816). Asettui myöhemmin lääkäriksi
Brasiliaan, toimi lammasten omistajana ja
ap-pelsiininviljelijänä Uruguayssa sekä perusti
eräällä tutkimusretkellä siirtolan Paraguayhin
(1820). Tämän hävitti ennen pitkää kateellinen
diktaattori tri Francia, joka vangitutti
vakoojaksi epäilemänsä B:n ja piti häntä vankina 8
vuotta. B:n herbariostaan tekemät
muistiinpanot on julkaissut Kunth teoksessa „Nova
genera et species plantarum" (1815-1825).
Bonsdorff-suku on kotoisin Liineburgista;
kantaisä tuli Kristiina kuningattaren aikana
Ouluun.
1. Gabriel von B. (1762-1831), lääkäri,
Hauhon kirkkoherran tohtori Petter B:n poika,
anatomian, kirurgian ja eläinlääkäritaidon
professori Turun yliopistossa. V. 1811 B. määrättiin
silloin perustetun Collegium medieumin jäseneksi
tullen sen esimieheksi 1815; aateloitiin 1819
lahjoitettuaan samana vuonna yliopistolle
naturaa-liokokoelmansa. Hänen veljensä oli:
2. Jacob B. (1763-1831), teologian
professori, tuli ylioppilaaksi Turussa 1779, opiskeli
Upsalassa, nimitettiin 1786 itämaisen
kirjallisuuden dosentiksi Turkuun, 1788 teologian
dosentiksi ja 1807 teologian professoriksi. V. 1807
hän oli pappeinkokouksen puheenjohtajana ja
määrättiin 1817 uutta virsikirjaa ja uutta
kirkkokäsikirjaa valmistamaan asetettujen komiteain
jäseneksi. Täysinpalvelleena hän erosi
virastaan 1829. B. oli aikansa lahjakkaimpia ja
oppineimpia teologeja maassamme. Hänen
tieteellinen kirjallinen toimintansa oli varsin
huomattava. Hän on julkaissut kielellisen tutkimuksen
Septuagintan Jesaian kirjasta, muistutuksia
suomalaiseen raamatunkäännökseen ja ruotsink.
runomittaiset käännökset Psalmeista ja Jobin
kirjasta sekä selittäviä huomautuksia näihin.
Teologina hän ei varsin tuntuvasti ottanut
vaikutusta ajan kielteisestä hengestä; tälläkin
alalla hän on julkaissut arvokkaita teoksia.
Hänen sulava, valistunut tyylinsä ilmenee myöskin
hänen kaunokirjallisissa tuotteissaan. Näistä
ovat latinan- ja kreikankieliset runot paraimpia
mitä meillä on syntynyt; ruotsinkieliset (pari
filosofeeraavaa runoelmaa) ovat puhtaan
runouden kannalta verrattain vähäpätöisiä.
(K. B.dt.J
3. Johan B. (1772-1840), edellisten veli,
jumaluusopin tutkija, tuli, Porthanin johdolla
väiteltyään „He sceptieismo historico", filos.
kandidaatiksi 1792, opiskeli sitten Upsalassa
itämaisia kieliä, tuli 1794 näiden aineitten dosentiksi
Turun yliopistoon, 1802 yliopiston
kirjastonhoitajaksi, 1807 itämaisten ja kreikan kielten
professoriksi sekä 1812, mainitun viran tultua
jaetuksi, kreikan kirjallisuuden professoriksi.
Huomatuksi B. tuli teräväoppisena, ratsionalistisena
teologina; hän julkaisi latinan kielellä suuren
joukon osittain sangen laajoja tutkimuksia, joista
vv. 1809-19 ilmestynyt „De plagis egyptiacis"
(Egyptin vaivoista) sai ulkomaillakin
tunnustusta osakseen. Kun B. osoitti
vapaamielisyyttään myöskin valtiollisissa kysymyksissä, joutui
hän vähitellen siihen määrin viranomaisten
epäsuosioon, että hänen käskettiin pyytää
virkavapautta, jota hän v:sta 1823 lähtien nautti,
saaden kuitenkin pitää täydet palkkaetunsa; 1832
hän täysin palvelleena sai virkaeron. (K. B.dl.J
4. PehrAdolfvonB. (1791-1839), kemisti;
B. l:n poika. B. tuli 1816 kemian dosentiksi,
1818 saman aineen apulaiseksi sekä 1823 kemian
professoriksi Helsingin yliopistoon. Ennen
professoriksi tuloaan B. työskenteli parin vuoden
aikana Berzeliuksen johdolla Tukholmassa ja
luettiin hän jo silloin Berzeliuksen etevimpien
oppilaitten joukkoon. B. on julkaissut eräitä
varsin huomattavia tutkimuksia epäorgaanisen
kemian ja mineralogian alalta. V. 1836 hän sai
Ruotsin tiedeseuralta kultamitalin
kirjoituksesta, joka käsittelee ilman vaikutusta metallien
hapetuksessa. Yliopiston opettajana B. oli
varsin harras ja otti 1838 innolla osaa Suomen
Tiedeseuran perustamiseen. (W. B.)
Hänen veljensä oli:
5. Johan Gabriel von B. (1795-1873),
vapaah., kameralisti, tuli 1815 filos.
kandidaatiksi ja ISIS Upsalassa lakit, tohtoriksi. 1817
hän tuli auskultantiksi Turun hovioikeuteen ja
ryhtyi s. v. palvelemaan senaatissa, jossa 1S26
tuli kamari- ja tilitoimituskunnan kamreeriksi.
Virkatointensa ohella B. oli jäsenenä useissa
valtion komiteoissa. 1844 hän erosi virastaan,
saaden valtioneuvoksen arvonimen, mutta
työskenteli senkin jälkeen julkisissa toimissa; m. m.
hän oli kruunun virkatalojen ja
kuninkaankarta-noiden hoitoa järjestämään asetetun komitean
puheenjohtajana ja laati ehdotuksen Suomen
kamarikollegion ohjesäännöksi. Erittäin
huomattava oli hänen vaikutuksensa sen johdosta, että
hänelle korkeimmalta taholta usein tuli
tiedusteluita aiottujen hallituksen toimenpiteiden
tarkoituksenmukaisuudesta; tämä johtui suureksi osaksi
hänen läheisestä ystävyyssuhteestaan
ministeri-valtiosihteeri Armfeltiin. Kaikissa toimissaan
B. osoittautui erinomaisen työkykyiseksi ja
hallinnon eri alojen ja maan taloudellisten olojen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
