- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1159-1160

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Borbás ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1159

Bordighera— Borg

1160

Bordighera [-gé’-], kaupunki Italiassa,
merenrannalla n. s. Riviera di Ponentella, Porto
Mau-rizion provinssissa, lähellä Ranskan rajaa, 4,673
as. (1901). Kuuluisa talviparannuspaikka
(talven keskilämpö 11-12"), palmulehtoineen ja
kauniine taloineen.

Bordogni
do’njij, Giulio Marco [-(1788-1856), it. laulunopettaja, tuli 1820 opettajaksi
Pariisin konservatoriin. Hänen oppilaitaan oli
m. m. Henriette Sonntag sekä useat muut
kuuluisuudet. Hänen „Solfèges pour le chant" ovat
meilläkin tunnetut. I. K.

Bordone
dö’-J, Paris (1500-71), [-venetsialainen maalari, Tizianin oppilas. B. on
työskennellyt monessa Pohjois-Italian kaupungissa,
mutta pääasiallisesti Venetsiassa, jonka lisäksi
hän oli jonkun aikaa Ranskassa (Vasari’n
mukaan 1538 Frans I:n, Federici’n mukaan 1559
Frans II:n hovissa) sekä myöskin Fuggerin
kutsumana Augsburgissa. Hän on maalannut
vertauskuvallisia, mytologisia ja raamatullisia
kuvia, mutta paraimmat ovat hänen melkein
kaikkiin Euroopan museoihin levinneet muotokuvansa,
etenkin ihannoidut punatukkaiset, silkin- ja
kirsikanhohteiset naiskuvat, joissa hän jatkaa
Tizianin ja Palman taidetta ollen kuitenkin
värityksessään räikeämpi ja kaavamaisuuteen
menevä. Erityisesti onnistuneet, sointuvan
kauniit ovat sitävastoin värit ja kullanvälkkyvä
ilma hänen pääteoksessaan „Kalastaja tuo P.
Markuksen sormuksen Venetsian dogille"
(Venetsian Akatemiassa). Tässä kansantarua
esittävässä isossa taulusfsa, jota on sanottu
„maailman kauneimmaksi seremoniakuvaksi",
kiinnittää huomiota komea arkkitehtuuri, mainio
pers-pektiivinvaikutus ja tyypillisen venetsialainen,
ylimyksellinen juhlatunnelma. E. R-r.

Borduna [-ii’-], urkuäänikerta, tavallisimmin
16-jalkainen, joskus myös 8-jalkainen; sen ääni
on tumma, jopa karkeahko, sovelias täyteääneksi.

/. K.

Bordunus
dü’-J (lat., it. bordone, ransk. [-bourdon), keskiaikainen nimitys bassokielille, jotka
olivat viulusoittimen kaulan sivulla ja joita
näppäämällä saatiin jousella soitettavan sävelmän
pohjabasso. Samaa nimitystä käytettiin myös
merkitsemään posetiivin kaltaisen organistrumin
sekä säkkipillin bassosäveliä. I. K.

Bore [bure] (ruots. < kreik., ks. Bo rea s),
pohjatuulen ja talvimyrskyjen haltija.

Boreaalinen, pohjoinen, vrt. B o r e a s.

Boreas [-e’äs] (kreik.), pohjoistuuli, jota
muinaisajalta palveltiin jumalana.

Borel [-e’l], Emile (s. 1871), ransk.
matemaatikko, v:sta 1897 opettaja École normalessa
Pariisissa, tullut tunnetuksi funktsioniteoriaa
käsittelevistä tutkimuksistaan, julkaissut
korkeamman matematiikan käsikirjoja ja vaikuttanut
alkeismatematiikan opetuksen uudistamiseksi
kouluissa m. m. julkaisemalla oppikirjoja, joiden
periaate suuresti poikkeaa tavaksi tulleesta.

Borelius (-?-], Johan Jakob (s. 1823),
ruots. filosofi, tuii 1866 teoreettisen filosofian
professoriksi Lundiin, erosi siitä toimesta 1898.
Ollen Hegelin filosofian innokas kannattaja B.
joutui 1850-luvulla erittäin ankaraan
tieteellis-kirjalliseen kiistaan Boströmiä ja hänen
kannattajiansa vastaan („I hvad afseende är Hegel
pantheist?", 1851; „Den dogmatiska rationalis-

mens strid mot den spekulativa filosofien", 1857;
„Kritik öfver den boströmska filosofien", 2 vhk.
1859-60 y. m. kiistakirjoituksia). On sittemmin
julkaissut m. m.: „Lärobok i den formella
logi-ken" (4 painosta), „Blicke auf den
gegenwärtigen Standpunkt der Philosophie in Deutschland
und Frankreich" (1885, alkuansa kaksi kirj.
„Nordisk Tidskriff’issa 1879-80) sekä „Die
Philosophie Boströms und ihre Selbstauflösung"
(aikakauskirjassa „Philosophische Monatshefte",
1885). Melkoiseksi osaksi painettu on laaja teos
„Metafysik", jossa B. yhtäjaksoisesti käsittelee
maailmankatsantomme pääkysymyksiä ja
koettaa, luopumatta hegeliläisestä peruskannastaan,
ottaa huomioon ja sulattaa katsantotapaansa
realistisen ja luonnontieteellisen tutkimuksen
saavutuksia. A. Gr.

Borenius-s u k u johtuu eräästä kiskolaisesta
Henrik Matinpojasta, joka siirtyi 1600-luvulla
Turkuun Ison-Lähteenkorvan taloon
harjoittamaan kauppaa ja otti nimekseen mainitun talon
nimen, Lähteenkorvan. Hänen poikansa Erik.
pappi, muukalaistutti sukunimensä kääntäen
sen puolittain hebrealaiseksi, puolittain
latinai-seksi, joten siitä tuli Borenius.

1. Henrik Gustaf B. (1802-94),
professori, tuli 1834 matematiikan dosentiksi
yliopistoon, 1848 yliopiston magneettis-mineralogisen
laitoksen johtajaksi, jona oli v:een 1880. On
julkaissut useita matemaattisia ja fysikaalisia
tutkimuksia.

2. Alexander Ferdinand B.
(1808-81), edellisen veli, tuomiokap. asessori; tuli
ylioppilaaksi 1825, fil. kand. 1831, matematiikan
lehtoriksi Porvoon lukioon 1833, jossa toimessa
oli lähes 40 vuotta, vihittiin papiksi 1837 ja
valittiin asessoriksi 1870. B. oli edusmiehenä
valtiopäivillä 1863, 1867, 1872 ja 1877. — Hän
oli erittäin innokas kuuromykkäin ystävä, josta
syystä hän myös oli Porvooseen perustetun
mykkäkoulun inspehtorina. On julkaissut m. m.
„Luvun-laskennon oppikirjan".

3. Henrik Gustaf B. (1840-1909), Vaasan
hovioikeuden presidentti, ed. poika, tuli
ylioppilaaksi 1857, fil. kand. ja maist. 1864, molemp.
oik. kand. 1873, varatuomariksi 1875 ja lakitiet.
kunniatoht. Upsalassa 1893. Sittenkuin B. oli
ensin ollut viroissa senaatissa ja
prokuraattorinvirastossa, hän nimitettiin senaattoriksi 1892
ja presidentiksi 1902. Julkaisi venäjäksi
kokoelman asiakirjoja Suomen valtiollisen aseman
valaisemiseksi. B. oli myös tunnettu innokkaaksi
musiikin harrastajaksi, joka nuoremmalla iällään
sävelsi useita onnistuneita kuorolauluja
(enimmät julkaistut Hahlin „Sävelistössä").

4. Aksel August B. ks.
Lähteenkorva. K. S.

Borg-suku johtuu vänrikki Karl B:sta, joka
1710 Viipurin valloituksessa joutui vangiksi ja
vietiin Tobolskiin, josta palattuaan 1720-luvulla
kuoli. Tätä sukua ovat:

1. Aron Gustaf B. (1810-83),
pappis-mies, tuli ylioppilaaksi 1826, maisteriksi 1832,
teol. kand. 1836, teol. lisens. 1838 ja tohtoriksi
1840. B. toimi jumaluusopin dosenttina 1839-42
ja raamatullisen eksegetiikan (selitysopin)
professorina 1842-45 ja sitten pappina m. m.
Kuopion hiippakunnan tuomiorovastina 1857-83. Oli
edustajana tammikuun valiokunnassa 1862 sekä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0634.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free