Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Brasilia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1231
Brasilian pähkinä—Brassö
1232
suudesta. Sen ensimäiset taimet ovat
jesuiitta-lähetyssaarnaajien aiheuttamia. Kotimaisten
aiheiden valinta osoittaa sentään jonkinmoista
irtaumista emämaan kirjallisuudesta, kuten J.
Basilio da Gaman „Uruguay". Kukoisti
sentään runous tänä alkuaikanakin A.
Gonzagas (1744-1809) runokokoelmassa „Lyras"
jo sangen kauniina. Itsenäisemmäksi B:n
kirjallisuus sentään varttui Brasilian tullessa
itsenäiseksi ja lopullisesti erotessa emämaasta
19:nnen vuosis. alkupuolella. Klassillisen
ajanjakson jälkeen, jonka parhaista kirjailijoista
mainittakoon runoilijat J. B. de A n d r a d a ja
J. da Cunha Barbosa, molemmat samalla
eteviä valtiomiehiä, pääsee v:n 1840 vaiheilla
romantillisuuden värittämä runoilijakoulu
valtaan. Sen päämiehelle José Gongalves de
Magalhäesille (1811-82) tulee kunnia
todellisen kansallisen runoilijakoulun perustamisesta
Brasiliassa. „Suspiros poeticos" ja „Mysteriös"
kokoelmillaan hän esiintyi lyyrillisenä
runoilijana, samalla kuin hän myöskin julkaisi
kertovia runoelmia ja kansalliselta näkökannalta
katsoen uranaukaisevia näytelmäkappaleita.
Hänen jälkiään ovat astuneet laulurunoilija
Gon-C a 1 v e s-D i a s (1823-64), maailmantuskan
laulaja AlvarezdeAzevedo, romaani- ja
näytelmäkirjailija I. M a n o e 1 de M a c e d o y. m.
— 1870:n seuduilla tapahtui Brasiliassa, joka
yhä vielä täysin seuraa eurooppalaisen
hengenelämän virtauksia, käänne romanttisuudesta
realistiseen kirjailemiseen. Uuden suunnan
pääedustaja on Sylvio Romer o, monipuolinen
tuottelias kirjailija, joka paitsi runoilijana
(„Cantos do fin do seeulo", „Ultimos harpejos")
on esiytynyt kansanrunouden tutkijana,
kirjalli-suushistorioitsijana ja filosofisena tutkijana.
Hänen ympärilleen on ryhmittynyt kokonainen
sarja kirjailijoita, kuten lyyrikot O 1 a v o B
i-1 a c, Castro A 1 v e s, romaanikirjailijoita
kuten José de Alencar, Bernardo
Gui-maräes, Sylvio Dinartey. m. [Sylvio
Romero, „Historia da litteratura brazileira"
(1888).] V. K-i.
Brasilian pähkinä ks. Bertholletia.
Brasiliini, sappan- ja pernambuk-puusta
(Cæ-suJptnio-lajeja) saatu väriaine; värittömiä
kiteitä; muuttuu valossa keltaisen punaiseksi,
emäksien vaikutuksesta karmiininpunaiseksi.
Brask, Hans (1464-1538), ruots. piispa, oli
kotoisin Linköpingistä, jossa isä oli
pormestarina. Saatuaan oppinsa ulkomaan yliopistoissa
ja oleskeltuansa m. m. Roomassakin B. tuli 1505
Linköpingin tuomiorovastiksi ja 1513 Hemming
Gadin jälkeen piispaksi. B. oli varsin oppinut
ja toimekas henkilö, joka ei ainoastaan
edistänyt kirkon nimenomaisia etuja, vaan myöskin
vilkkaasti otti osaa ajan valtiollisiin
kysymyksiin ja taloudellisiin harrastuksiin. B. oli 1517
mukana tuomitsemassa arkkipiispa Trollen
virkansa menettäneeksi, jolloin kuitenkin sinettinsä
alle salaa pisti tuon tunnetuksi tulleen
paperi-lipun: „tähän on minun pakko taipua". V. 1520
B. alistui Kristiern II:n valtaan, mutta Kustaa
Vaasan seuraavana vuonna noustessa kapinaan
hän pian liittyi kansalliseen asiaan.
Käytännöllisellä alalla hän uurasti talouden parantamista
lukuisilla maatiluksillaan, perusti oman
kirjapainon, ensimäisen paperitehtaan Ruotsissa,
suunnitteli vesireittiä Itämerestä Vettern-järven
kautta länsimereen y. m. Tunnetuimmaksi on
piispa B. kuitenkin tullut vanhan katolisen
uskonnon etevimpänä, järkähtämättömänä
puolustajana leviävää uskonpuhdistusta vastaan.
Hän koetti useasti saada kuninkaan ryhtymään
ponteviin toimenpiteisiin uuden opin saarnaajia
vastaan, mutta hänen sanansa kaikuivat
kuuroille korville. Vesteråsin valtiopäiväin jälkeen
1527 B. ei enää Ruotsissa viihtynyt; hän lähti
piispantarkastusmatkalle Gotlantiin, jatkoi sieltä
matkaansa paeten Danzigiin, josta kirjeissään
kehoitti ruotsalaisia pysymään vanhassa uskossa.
Elämänsä loppuvuodet hän vietti eräässä Puolan
luostarissa, jossa 30 p. heinäk. 1538 kuoli. [E. G.
Arnell, „Bidrag tili biskop Hans Brasks
lefnadsteckning" (yliop. väitösk. 1904).] K. G.
Brassai, Sämuel [brassai sämuel]
(1800-97), unk. pedagogi ja filologi, 1837-48 ja 185S-72
Kolozsväriu unitaarisessa kollegiumissa
filosofian ja matematiikan opettajana, 1872-84
Kolozsväriu yliopistossa matematiikan
professorina. B. oli erinomainen koulumies ja järjesti
mainitun unitaarisen opiston opetuksen suurella
menestyksellä aivan uudelle kannalle; julkaisi
suuren joukon oppikirjoja eri aloilta
(kielitieteen, luonnontieteen, logiikan, kasvatusopin),
käsitteli lukuisissa kirjoitelmissa eri aineiden
opetusta koskevia metodisia kysymyksiä ja
harrasti m. m. myös unkarinkielen tutkimista.
Hänen viimemainittua alaa koskevista
julkaisuistaan ansaitsee erikoista huomiota tutkimus
unkarinkielen lauseesta: „A magyar mondat"
(MI, 1860-63). B. harrasti myös innokkaasti
oikeakielisyyskysymyksiä ja oli uudemman unk.
kielenpuhdistusliikkeen ensimäinen alullepanija.
Y. W.
Brassey [bräsi], Thomas (s. 1836), lordi,
engl. taloudellinen kirjailija ja politikko; oli
1865-86 vapaamielisen puolueen valitsemana
ali-huoneen jäsenenä; häntä pidettiin
asiantuntijana varsinkin rautateitä ja merenkulkua
koskevissa kysymyksissä; tuli 1880
amiraliteetti-lordiksi Gladstonen ministeristöön, 1886
pää-riksi; oli 1895-1900 austraalialaisen
Viktoria-kolonian kuvernöörinä. Rautateiden
rakentajana tunnetun isänsä, Thomas B:n
muistiinpanojen perustuksella hän julkaisi sarjan arvokkaita
kirjoituksia työväenkysymyksistä: „Work and
wages" (1872) ; „Lectures on the labour
ques-tion" (1878) ; „l’oreign work and english wages"
(1879) ja „Papers and adresses" (1894) ;
merenkulun alalta hän on julkaissut „The british navy,
its strength and resources" (1882-89) ja on v:sta
1886 ollut „The naval annual"in toimittajana.
J. F.
Brassica ks. Kaali.
Brassö [-ssö] (saks. Kronstadt),
luonnon-ihanassa vuoristoseudussa oleva kaupunki
(samannimisen komitaatin pääkaupunki)
Kaakkois-Uhkarissa (Siebenbiirgenissä), 36,646 as.
(unkarilaisia, romaanialaisia ja saksalaisia) (1900),
vahvalukuinen sotaväki siihen luettuna. Tärkeä
koulukaupunki. Suuri liikekeskus. Verka-,
nahka-, sementti-, kone-, huonekalu-, paperi-,
viina-, petroleumi-, sokeritehtaita;
vientitavaroita (Balkanin maihin) etup. villatavarat ja
sokeri, tuontitavaroita vars. liha ja rasva.
Tärkeä rautateiden solmukohta. Huomattavimmat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
