- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1253-1254

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Breteuil ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1253

Breteuil—Bretonilaiset romaanit

1254

usein raa’an ja näennäisesti tunteettoman
esiintymisensä takana piilee monasti taipumus
runollisuuteen, vilkas mielikuvitus ja suuri
tunteellisuus sekä intohimoisuus, mitkä ominaisuudet ke
vierailta peittävät. Bretonit ovat vielä
säilyttäneet vanhat tapansa ja kansallispukunsakin ja
ovat vieraanvaraisia ja rehellisiä. He joutuvat
kuitenkin yhä enemmän tappiolle
kansallisuus-taistelussaan ranskalaisia vastaan, johon lienee
syynä heidän alhaisempi sivistyskantansa. —
Anglosaksien hyökätessä Britanniaan (ks. t.)
tuli heitä suuri joukko B:een, mihin asettuivat
asumaan. Muinoin B. oli druidi-uskonnon
pää-tvyssijoja; täällä on säilynyt suuri joukko
muistomerkkejä näiltä ajoilta, vrt. Bretonin
kieli. TV. S-m.

Historia. B:ssa on vanhastaan asunut
kelttiläisiä. V. 56 se Cæsarin toimesta joutui
Rooman vallan alle, mutta pysyi Aremoriean
nimisenä varsin itsenäisessä asemassa.
Viidennellä vuosisadalla j. Kr. sinne alkoi asettua
kelttiläisiä pakolaisia Britanniasta: siitä nimi
Britannia (minor), josta taas nimi B. johtuu.
Rooman vallan hävittyä B. ajoittain nimeksi
tunnusti frankkilaisten yliherruutta, mutta toden
teolla sen hallitsijat (herttuat) olivat melkein
itsenäisiä. Vanhan herttuasuvun sammuttua
1171 B. joutui ensin Englannin
Plantagenet-suvulle ja 1213 eräälle Ranskan kuningassuvun
sukulaiselle, joka tunnusti Ranskan kuninkaan
lääniherrakseen. Uudenkin hallitsijasuvun
aikana B. säilytti itsenäisyytensä. Ranskan ja
Englannin välisessä satavuotissodassa
(1339-1453) B. oli milloin toisella milloin toisella
puolella. Maan viimeinen herttua Frans TI kuoli
1488. Sen johdosta että hänen tyttärensä Anna
joutui naimisiin Ranskan kuninkaitten Kaarle
VIII:n ja Ludvik XII:n kanssa ja Annan tytär
Claude kuningas Frans I:n kanssa, B. 1532
lopullisesti yhdistettiin Ranskaan, mutta sai pitää
oman säätykokouksensa, omat lakitapansa ja
erikoiset yhteiskuntaolonsa aina suureen
vallankumoukseen asti. Vallankumouksen aikana B:n
väestö osoittautui hyvin kuningasmieliseksi ja
otti tehokkaasti osaa Vendéen kapinaan, [de
Laborderie, „Histoire de B."J J. /■’.

Breteuil [bratö’ij. 1. Kaupunki Euren
departementissa Ranskassa, 1,705 as. (1901). Vilhelm
Valloittajan rakennuttaman varustuksen
raunioita. Rautateollisuutta. — 2. B.-s u r-N o y e
[bratö’i-syr-nua’], kaupunki Öisen
departementissa Ranskassa. Vanha kirkko 12:nnelta vuosis.,
apottiluostarin raunio. Kenkä-, villatavara-,
savitavara-, sekä maanviljelyskoneteollisuutta;
2,795 as. (1901). TV. S-m.

Bret Harte [bret hätj, amer. kirjailija, ks.
Harte.

Breton [bratö’], Jules Adolphe
(1827-1906), ransk. maalari ja runoilija. B. on
maalauksissaan esittänyt Ranskan talonpoikien,
erittäinkin talonpoikaisnaisten elämää, kuvaten
heitä joko työskentelemässä pelloillaan tai
viettämässä maalaisjuhlia. Kotiseudun rakkaus ja
bretagnelaisen luonnon runollisuus ovat antaneet
leimansa B:n taiteelle. Hänen maisemansa ovat
enimmäkseen maalatut lämpimässä
iltavalaistuksessa pehmeästi sulavin, ruskeanvoittoisin
värein; henkilöt ovat aina hieman kaunisteltuja
ja kauttaaltaan on hänen käsittelynsä pateetti-

sesti ihannoivaa, jossa suhteessa hän eroaa
Ranskan suurimmasta, koruttomasta
kansankuvaa-jasta Millet’stä. Hänen tauluistaan mainittakoon
,,Elonkorjaajien paluu" (1853), „Viljavainioiden
siunaus" (1857), „Tähkäpäiden poimijat
huudetaan kotiin" (1859) ja ryhdikäs, luonnolliseen
kokoon maalattu „Tähkäpäiden poimijatar"
(1S77; kolme viimein, teosta Luxembourgin
museossa Pariisissa). — Kirjailijana B. on m. m.
julkaissut runokokoelmat „Les ehamps et la
mer" (1875) ja „Jeanne" (1880) sekä
suorasanaisessa muodossa „La vie d’un artiste" (1890),
joka on hänen oma elämäkertansa, „Un peintre
paysan" (1896) ja „La peinture" (1904). [Elärnäk.
M. Vachon 1898.J E. R-r.

Breton de los Herreros [o’n -re’-J, Manuel
(1796-1873), esp. kirjailija, alkuaan sotilas,
sittemmin virkamies, joka lopulta kohosi
ylikirjastonhoitajaksi Madridin kansalliskirjastossa.
B. on Espanjan merkittävin ja tuottelijain
näyt-tämökirjailija 19:nnen vuosisadan alkupuolelta.
Hänen huvinäytelmissään, jotka vitsovat aikansa
pikkuheikkouksia, on runsas määrä koomillisia
tyyppejä, ja vuoropuhelu niissä on vilkkaan
sujuvaa. Niistä mainittakoon „Marcela" ja „Ä
Madrid me vuelvo". B. on kirjoittanut myöskin
historiallisia näytelmiä sekä esiytynyt
lyyrikkona. V. K-i.

Bretonilaiset romaanit. Tämännimisellä
romaaniryhmällä tarkoitetaan sitä kertovaa
kirjallisuutta, jonka aineksia ovat tarinat Artur
kuninkaasta (ks. t.) ja hänen ritareistaan, ja
jonka historiallisina lähtökohtina ovat
pidettävät Nenniuksen latinankielinen kronikka
900-luvulta, Galfred Monmouthilaisen „Historia
reguin Britanniæ" (n. 1135) ja Robert Waeen
„Roman du Brut" (n. 1155). Näiden antamat
aiheet sulautuivat ensiksi Ranskassa osaksi
omiin, Kaarle Suuren tarinapiirin aineksiin,
osaksi alkuperäisiin bretagnelaisiin
kelttiläis-muistoihin, osaksi ajan kehittynyt loistelias
ritarihenki antoi niille väritystään; näistä
aineksista loi Chrestien de Troyes vuosien 1160 ja
1175 välillä romaaninsa „Erec", „Cligès",
„Tristan", „Ywain", „Lancelot", „Perccval", jotka
vasta oikeastaan loivat sen tarinapiirin, jota me
nyt nimitämme bretonilaiseksi. Varsinaista
alkuperäistä kelttiläistä ei näissä sanottavasti liene,
ainoastaan arkaiseeraavaa taidollista
kelttiläis-väritystä. — Nämä Chrestien de Troyes’n aiheet
olivat niin ajanhengen mukaiset, että hänen
romaanejaan runsaasti jäljitettiin, muodosteltiin
ja niiden aiheita kehiteltiin itse Ranskassa ja
samoin varsinkin Saksassa, jossa Hartmann von
Aue kirjoitti „Erecin" ja „Iweinin", Gottfried
von Strassburg „Tristanin", Wolfram von
Eschenbach „Parcifalin". Italiankin runouteen nämä
bretonilaisromaanit vaikuttavat, Danten kuuluisa
episodi Francesca da Rimini’stä on kirjoitettu
Artur-tarinain henkeen, ja myöhemmät Pulci,
Bojardo ja varsinkin Ariosto käyttävät
hyväkseen tämän tarinapiirin aiheita. Rabelais’n
„Pan-tagruelissa" ja „Gargantuassa" voi nähdä
Artur-tarinain jälkiä, ja myöhemmässäkin
kirjallisuudessa on tämän tarinapiirin aiheita käsitelty:
mainittakoon vain Wielandin „Oberon",
Immer-mannin „Tristan und Isolde", Almqvistin ..Kung
Arturs jagt", Wagnerin oopperat y. m. [Gaston
Paris, „Histoire littéraire de la France T. XXX":

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0681.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free