Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Brugmann ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1289
Brugman n—Brune
1290
lueteltavan hienot maalaukset kaunistavat;
monta toria muistopatsaineen (Breidelin, De
Coninckin, Joh. van Eyckin ja Memlingin),
muinaismuisto- ja taidemuseoita, taideakatemia
y. m. B:ssa on piispanistuin; kaupunki on
Belgian klerikaalisuuden päälinnoitus. — B. oli
muinoin kuuluisa ja rikas; se alkoi rappeutua
16:nnella vuosis. Syyksi siihen mainitaan monen
muun seikan ohella sen sataman sekä kanavain
madaltuminen, Intian meritien keksiminen ja
Ameriikan löytö, sekä vars. Antverpenin
vaurastuminen. Nyt on suurilla kustannuksilla
rakennettu Pohjanmeren rannikolle ulkosatama Z e
e-b r u g g e, josta käy suurtenkin laivojen
kuljettava kanava B:een. Tämän johdosta B. on
alkanut vaurastua ja voi kenties vielä ryhtyä
kilpailemaan Antverpenin kanssa, varsinkin jos
se saattaa itseensä keskittää koko Länsi-Belgian
kaupan. Viime aikoina kohonneen teollisuuden
päähaarat ovat panimo- ja polttimoteollisuus,
pitsienvalmistus, kone-, tina-, vaski- ja
rautateollisuus sekä laivanrakennus. — B. mainittiin
jo 7:nnellä vuosis., 12-15:nnellä vuosis. se oli
Pohjois-Euroopan tärkein merikauppakaupunki
ja Pohjoismaiden kaupan keskus. Siellä kävi
silloin sekä hansa-liiton että myös italialaisia
kauppiaita. Loistokaudellaan B:ssa oli n.
200,000 as. Nyt se on hiljainen kaupunki
van-hanaikuisine rakennuksineen, joiden päädyt
useimmiten ovat katua vasten; sen monien
arvokkaiden muinaismuistojen keskellä matkailija
tuntee liikkuvansa kuin museossa. (W. S-m.)
Brugmann, Friedrich Karl (s. 1849),
kuuluisa saks. kielentutkija, v:sta 1877
sanskritin ja vertailevan kielitieteen dosentti ja v:sta
1882 ylim. professori Leipzigin yliopistossa,
kutsuttiin 1884 vert. kielitieteen professoriksi
Badenin Freiburgiin, josta 1887 palasi Leipzigiin
indoeurooppalaisen kielitieteen professoriksi. B:n
suuremmista julkaisuista mainittakoon:
„Morphologische Untersuchungen auf dem Gebiete der
indogerm. Sprachen" (yhdessä H. Osthoffin
kanssa, 5 os., Lpz. 1878-90), „Litauische
Volkslieder und Märchen aus dem preuss. und russ.
Litauen" (yhdessä A. Leskienin kanssa, Strassb.
1882), „Zum heutigen Stand der
Sprachwissenschaft" (m. p. 1885), „Griechische Grammatik"
(3:s pain. Münch. 1900) sekä hänen
suurisuuntainen pääteoksensa: „Grundriss der
vergleichenden Grammatik der indogerm. Sprachen" I, II
(Strassb. 1886-93; jatko, III-V m. p. 1893-1900,
sisältää B. Delbrückin vert. lauseopin).
Ratkaiseva merkitys sitä ennen hyvin riidanalaisen
indoeur. vokaaliopin alalla oli hänen
kirjoituksillaan „Nasalis sonans in der indogerm.
Grundsprache" ja „Zur Geschichte der
stammabstufenden Deklination" (molemmat Curtiuksen
aikakauskirjassa „Studien zur griech. u. lat.
Grammatik", IX). B:n muista monilukuisista
kirjoituksista ovat vielä erittäin huomattavia: „Zur
Frage nach den Verwandtschaftsverhältnissen
der indogerm. Sprachen" (Techmerin
„Internationaler Zeitschrift", I) sekä „Die Ausdrücke
für den Begriff der Totalität in den indogerm.
Sprachen" (Lpz. 1894). V:sta 1892 B. (yhdessä
Streitbergin kanssa) julkaisee „Indogermanische
Forschungen" aikakauskirjaa, indoeur.
kielitieteen tärkeintä äänenkannattajaa. Harvinaisen
terävällä ja selvällä tutkimusmenetelmällään,
erinomaisella esittämistaidollaan,
laajasuuntai-sella ja monipuolisella kirjailijatoiminnallaan B.
on vaikuttanut hyvin suuresti indoeur.
kielentutkimuksen kehitykseen, ja on epäilemättä
uudenaikaisen kielitieteen kaikkein etevimpiä
miehiä. Y. IV.
Brugsch, Heinrich Karl (1827-94),
egyptologi, matkusti 1853-54 ja 1857-58 Egyptissä,
1860-61 Persiassa; oli 1864 Preussin konsulina
Kairossa, 1868-70 professorina Göttingenissä,
1870-79 „École d’égyptologie"n johtaja Kairossa,
sai pasan arvon ja oli vihdoin dosenttina
Berliinissä. Julkaisi „Grammaire démotique"(1855),
„Monuments de 1’Égypte" (1857), „Geograph.
Inschriften altägypt. Denkmäler" (1857-60).
„Hieroglyph.-demotisches Wörterbuch" (1867-82),
„Dietionnaire géograph. de l’ancienne Égypte"
(1877-80), „Thesaurus inscript. ægypt." (1882-91)
y. m. sekä perusti „Zeitschrift für ägypt.
Sprache". K. T-t.
Brukteerit, germaanil. kansa, asui nykyisessä
Westfalenissa; mainitaan l:sellä vuosis. j. Kr.
Brülé [brylë’] (ransk., = paahdettu): c r è m e
b r 0 1 é e, paahtovanukas (ks. t.).
Brumaire [brymä’r] (ransk. < lat. b ru m a =
talvipäivänseisaus), „sumukuukausi", Ranskan
vallankumousaikuisen kalenterin toinen
kuukausi. Kuuluisat ovat brumairen 18 ja 19 päivä
vuonna VIII (marrask. 9 ja 10 p. 1799), jolloin
Napoleon direktoriumin kukistettuaan tuli
ensi-mäiseksi konsuliksi, vrt. Ajanlasku.
Brun, Johannes Finne (1832-90), norj.
näyttelijä, oli aikansa etevin norjal. koomikko.
Hänen osistaan mainittakoon Jeppe, Jacop von
Thyboe Holbergin kappaleissa, Sganarelle, Argan
ja Jourdain Molièren kappaleissa, Shakespearen
Falstaff, Ibsenin Daniel Heire, Dovre ukko, vanha
Ekdahl. V. K-i.
Brunchorst, Jorgen (s. 1862), norj.
kasvitieteilijä. Tuli 1886 Bergenin museon
konservaattoriksi ja 1901 sen johtajaksi. Näissä viroissa
ollessaan hän toimitti Bergenin museon
„Aar-bog"ia (vuosikirjaa), ja aikakauslehteä
„Naturen" sekä julkaisi joukon yleistajuisia luonnont.
kirjoja.
Brune [bryn], Guillaume Marie Anne
(1763-1815), ransk. marsalkka, oli ensin
kirjanpainajana, antautui innokkaasti
vallankumousliikkeeseen, tuli 1793 everstiksi Ranskan
pohjoiseen armeiaan, vähää myöhemmin kenraaliksi,
ja osoitti erinomaista urhoollisuutta useissa
taisteluissa. V. 1798 hän nopealla hyökkäyksellä
valloitti Sveitsin ja julisti Helvetian tasavallan,
tuli 1799 Bataviaan ylipäälliköksi ja pakoitti
englantilaiset lähtemään maasta. Oltuaan
kukistamassa Vendéen kapinaa hän 1800 Ranskan
Italian armeian ylipäällikkönä menestyksellä
taisteli itävaltalaisia vastaan. 1804 B.
ylennettiin marsalkaksi ja nimitettiin 1806
hansakaupunkien kenraalikuvernööriksi ja Ranskan
Pom-merissa olevien joukkojen komentajaksi; 1807
hän pakoitti Stralsundin ja Rügenin
antautumaan. Turhaan Kustaa IV Aadolf koetti
houkutella häntä Ludvik XVIII:n puolelle;
Napoleon alkoi kuitenkin häntä epäillä ja erotti hänet
toimistaan. 1814 hän liittyi Ludvik XVIILeen,
mutta siirtyi 1815 Napoleonin puolelle, joka
hänet nyt nimitti pääriksi ja ylipäälliköksi
Tou-lon’iin. B:n Napoleonin kukistuttua ollessa mat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
