Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bulgaaria ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1333
Bulgaaria
1335
tosiasiaan. Sen turkkilaisuutta osoittavat
selvään sekä ruhtinaitten että ylimysten nimet;
vieläpä on tämän valloittajakeimon kielestäkin
säilynyt muutamia sanoja eräässä B:ssa
kokoonpannussa vanhassa ajantiedossa ja ne ovat
selvästi turkkilaista kieltä. Vähitellen sulautui
kuitenkin turkkilaisperäinen ylimystö (boljarit)
slaavilaiseen kansaan. Ensimäisistä hallitsijoista
mainittakoon kaani Asparuch, Krum, joka
piiritti Konstantinopolia, ja Omortag, jota vastaan
Ludvik Hurskas puolusti Savan aluetta. V. bö4
ruhtinas Boris eli Bogoris antoi kastaa itsensä
kristinuskoon ja otti itselleen nimen Mikael.
Hänen poikansa Symeonin (893-927) aikana B:n
valtakunta saavutti suurimman kukoistuksensa.
Siihen kuului koko nykyinen B:n kuningaskunta
ynnä Makedonia ja osa Albaniaa. Voitettuaan
kreikkalaiset Ankialoksessa Mustan-meren
rannalla 917 Symeon otti itselleen „bulgaarialaisten
tsaarin" arvonimen osoittaakseen tämän kautta
olevansa Bysantin keisarin kanssa tasa-arvoinen
— „tsaari" kun johtuu samasta Cæsar sanasta
kuin „keisarikin". Valtakunnan pääkaupunki
Preslav Balkanin pohjoisrinteellä (Sunilasta
etelään) kohosi huomattavaksi kirjalliseksi ja
kirkolliseksi kulttuurikeskustaksi. Bulgaarian
kirkko, joka oli vähällä joutua Rooman
yhteyteen, pysyi itäisen kirkon yhteydessä, mutta
valtiollisen itsenäisyyden merkiksi kohotti Symeon
Preslavin metropoliitan B:n patriarkaksi. Hänen
heikko poikansa Pietari (927-968), joka samoin
kuin Symeonkin oli vastaanottanut kruununsa
Roomalta, oli kykenemätön hallitsija. Hänen
avioliittonsa kreikkalaisen prinsessan kanssa
nosti taas Bysantin vaikutusta ja nyt tuli B:n
kirkkokin, vaikka Bysantissa sen itsenäisyys
tunnustetuinkin, lopullisesti itäiseen kirkkoon
liitetyksi. Pietarin aikana valtakunnasta
irtautui koko läntinen osa, Makedonia ja Epeiros ja
länsiosa nykyistä Bulgaariaa. Sinne perusti
uuden bulgaarialaisen valtakunnan
bulgaarialai-nen ylimys Sisman, joka teki Sredetsin (nykyisen
Sofian) valtakuntansa pääkaupungiksi.
Heikontuneeseen Itä-Bulgaariaan ryntäsi kaksi kertaa
Kiovan ruhtinas Svjatoslav. Silloin voimakas
Bysantin keisari Johannes Tsimeskes tuli 971
bulgaarialaisten avuksi, mutta valtasi samalla
koko valtakunnan, pani viralta tsaari Boris II:n,
vei hänet Konstantinopoliin, uhrasi alttarille B:n
tsaarien valtikan ja teki lopun koko
Itä-Bulgaaria n tsaarikunnasta. Länsi-B. jäi vielä
itsenäiseksi. Sismanin poika Samuel siirsi sen
pääkaupungin etelään, Ochridaan. Mutta eivät
tämänkään valtakunnan päivät olleet pitkät. Bysantin
keisari Basilius II, joka historiassa on tunnettu
„bulgaarialaistappajan" (Bulgaroktonos) nimellä,
teki 1018 lopun täistäkin bulgaarialaisvaltiosta.
Vihassaan bulgaarialaisia vastaan Basilius silloin
surmautti uiiitä 15,000. Lähemmä kaksi
vuosisataa oli B. bysanttilaisena maakuntana, kunnes
1186 kaksi Sisman-suvun jäsentä Pietari ja
Johannes Asén vapauttivat Tonavan ja Balkanin
välisen maan, jonka pääkaupungiksi tuli Tirnova.
Johannes Asén II:n aikana (1218-41) oli B:n
valtakunta taas melkein yhtä laaja kuin
Symeonin aikana. Mutta pian heikontui tämäkin
valtakunta sisäisten selkkausten kautta. Kun
turkkilaiset 1365 siirsivät piiäkaupunkinsa Aasiasta
Adrianopoliin, oli B:ssa kolme keskenään riite-
levää kristittyä hallitsijaa. Tsaari Johannes
Sisman III tuli 1375 turkkilaisten vasalliksi ja
1393 Bajazet I valloitti Tirnovan ja teki
suurimmasta osasta valtakuntaa lopun. Vidiuissä
hallitsi vielä Sismanin veli Sratsimir, mutta 1396
liitettiin tämäkin B:n osa Turkin valtakuntaan.
B:lle ei jäänyt, kuten muille Turkiu vallan
alle joutuneille Balkanin maille, paikallisen
itsehallinnon laitoksia. Kieltänsä ja kulttuuriansa
turkkilaiset eivät kuitenkaan tyrkyttäneet
bul-gaarialaisille. Sen sijaan osasivat kreikkalaiset
ottaa haltuunsa B:n kirkon parhaat paikat, tämä
kirkko kun oli alistettu Konstantinopolin
kreikkalaisen patriarkan alle. Bulgaariankielinen
sivistys sammui, kansallistunto oli
katoamaisillaan. Vasta 19:nnellä vuosis. muuttuvat olot.
Taloudellinen tila parani melkoisesti.
Bulgaa-rialaiset alkavat opiskella ulkomailla, varsinkin
Venäjällä. Kreikkalais-bulgaarialaisten koulujen
sijalle perustetaan bulgaariankielisiä,
sanomalehtiä alkaa ilmestyä ja Pariisin rauhan jälkeen
useat kaupungit karkoittavat kreikkalaiset
piispansa. V. 1870 bulgaarialaiset saivat kirkkonsa
johdon omiin käsiinsä. Sen ylimmäksi
hallitus-mieheksi tuli bulgaarialainen eksarkki
Konstantinopolissa 1872. Romaaniasta käsin
valmistelivat muutamat bulgaarialaiset kirjailijat
(Sava Rakovski, P. Hitov, L. Karavelov) ja
entinen munkki V. Levski kapinaa Turkkia
vastaan.
Kun 1875 Bosniassa ja Hertsegovinassa oli
syttynyt kapina, ryhdyttiin B:ssakin 1876
muutamilla vuoristoseuduilla taisteluun turkkilaisia
vastaan. Yritys ei onnistunut. Kostoksi
turkkilainen nostoväki ja bulgaarialaisten omat
muha-metinuskoiset maamiehet, pomakit, panivat
toimeen hirveän hävityksen ja teurastuksen —
10,000 bulgaarialaista kristittyä murhattiin.
Tästä syntyi yleinen suuttumus Euroopassa ja
suurvallat ehdottivat joulukuussa 1876, että
B:sta tehtäisiin kaksi autonomista maakuntaa.
Portti ei suostunut siihen ja turkkilais-venäl.
sota puhkesi. San Stefanon rauhan päätökseksi
maalisk. 3 p. 1S78 tuli, että Turkin vasalliuden
alaisena syntyisi sisäisesti itsenäinen B:n
ruhtinaskunta, johon kuuluisi ei ainoastaan Tonavan
B. ja Itä-Rumelia, vaan suurin osa Traakiaa
ja Makedoniaa. Berliinin kongressi (ks. t.)
kesällä 1878 määräsi kuitenkin, että ainoastaan
Tonavan B:sta tulee Turkin vasalliuden alainen
ruhtinaskunta, Itä-Rumeliasta taas autonominen
turkkilainen maakunta kristityn kuvernöörin
hallinnon alaisena. Helmikuussa 1879 kokoontui
Tirnovaan etupäässä virkamiehistä ja papeista
muodostettu „notabelikokous" laatimaan
ruhtinaskunnalle valtiosääntöä ja huhtikuun lopulla
kokoontui ensimäinen ..kansalliskokous"
(eduskunta) valitsemaan ruhtinasta ja otti siksi
Venäjän keisarinnan Maria Aleksandrovnan
veljen, Hessen-Darmstadtin prinssin 22-vuotiaan
pojan, Aleksanteri Battenbergilaisen, joka 13
p. heinäk. saapuikin ruhtinaskunnan
pääkaupungiksi määrättyyn Sofiaan. Venäjän
keisarillinen komisaari, ruhtinas Dondukov-Korsakov
jätti hänelle hallituksen. Ainoastaan armeia
ja sotaministerin toimi jäivät venäläisten käsiin.
Keskinäiset riidat ja rettelöt, valmistumatta
mitä vapaimman valtiomuodon saaneen kansan
johtajien keskuudessa, saattoivat nuoren ruhti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
