- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1373-1374

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Buurit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1373

Buurit

1372

sitä valtaansa. Juuri kysymys Transvaalin
ulkomaalaisten eli ,,u i 11 a n d e r i e n" oikeuksista
antoi pian Englannille tilaisuuden sekaantua
tuon maan sisällisiin oloihin. Buurit näet
pelkäsivät maan asioiden johdon joutuvan
kaivosher-rain käsiin, jos ulkomaalaisille annettaisiin
samat valtiolliset oikeudet kuin buureilla oli;
sen-tähden he pitivät kiinni laista, jonka mukaan
ulkomaalainen sai Transvaalissa
kansalaisoikeuden m. m. vasta 14 vuotta maassa asuttuaan.
Englantilaiset olivat ryhtyneet järjestelmällisesti
aikeittensa perille pyrkimään. Cecil
Rhode-s i n toimesta perustettiin 1S89 yhtiö, jolle
Englannin hallitus antoi poliittiset valta-oikeudet ja
joka ryhtyi maan- ja rautateitä rakentamalla,
kaivoksia perustamalla y. m. hankkimaan
englantilaisille vaikutusalaa. Kun sitten vähitellen
yhtiön edut yhä enemmän vaativat vaikutuksen
ulottamista buuri-valtioihinkin, pantiin toimeen
rohkea vallankaappausyritys. Erään tohtori
Jamesonin johtamana teki 1896 mainitun
yhtiön ratsastava poliisivoima, johon oli
liittynyt joukko entisiä brittiläisiä upseerejakin,
äkkinäisen hyökkäyksen Transvaaliin. Mutta
täällä olikin saatu retkestä tieto, ja lyhyessä
taistelussa retkikunta voitettiin. Sen jäsenistä
useimmat joutuivat vangiksi, mutta luovutettiin
englantilaisten viranomaisten käsiin.
„TJitlan-derit" ja heidän brittiläiset auttajansa, etupäässä
Cecil Rhodes, saivat nyt Englannin
siirto-maaministerin Chamberlainin ryhtymään
asiaan. Hän vaati Transvaalin hallitukselta,
jonka johdossa oli presidentti Krüger (ks. t.),
että ulkomaalaisille aivan lyhyen maassa
oleskelun jälkeen annettaisiin kansalaisoikeus,
heidän silti tarvitsematta luopua brittiläisen
kansalaisen oikeuksistaan ja olla Transvaalissa
asevelvollisia. Nyt alkoivat toiselta puolen presi
dentti Krügerin ja toiselta Kap-maan uuden
kuvernöörin Sir Alfred Milnerin välillä
pitkälliset neuvottelut. Transvaal oli valmis tekemään
jotenkin suuriakin myönnytyksiä. Mutta
Englanti ei vieläkään tyytynyt, vaan alkoi koota
sotajoukkoja Etelä-Afrikkaan. Silloin Transvaal
peruutti tarjouksensa ja jätti lokak. 9 p:nä
1899 Englannille ultimatumin, jossa joukkojen
tasavallan rajoille kerääminen selitettiin
käsitettävän siten, että Englanti aikoi sodalla
erimielisyydet ratkaista, ja tasavallan sen johdosta
olevan pakoitetun itsenäisyytensä
puolustamiseksi lähettämään joukkonsa Ison-Britannian
alueelle. Ennen tekemänsä liiton nojalla
(Jranje-valtiokin julisti yhtyvänsä Transvaalin sotaan
Englantia vastaan; Oranjen buurit sitäpaitsi
käsittivät omankin valtiollisen olemassaolonsa
olevan uhattuna (sodan vaiheista ja tuloksista
ks. Buurisota). Sota ratkaisi kysymyksen
Etelä-Afrikan buurivaltioiden vastaisen
kehityksen suuunasta. Sittenkuin sodan aikaansaamat
vauriot olivat mahdollisuutta myöten saatu
korjatuiksi, mielet alkaneet palata tasapainoonsa
ja järjestetyt olot palautettu, olisi Englannin
rauhansopimuksen mukaisesti tullut antaa
Trans-vaalille ja Oranje-valtiolle sisällinen itsehallinto
ja perustuslaki. Mutta konservatiivisen
hallituksen aikana tästä ei tullut mitään; päinvastoin
katsottiin sekä Engiannin että Etelä-Afrikan
englantilaisten edun vaativan, että Transvaal ja
Oranje olivat jätettävät omaa edustuslaitosta

vailla oleviksi valtakunnan siirtomaiksi. Mutta
vapaamielisten ja Campbell-Bannermanin
minis-teristön 1905 tultua Englannissa valtaan pääsi
samalla voitolle suunta, jonka mielestä
itsehallinnon myöntäminen oli ainoa keino, millä pysyvä
sovinto saataisiin aikaan, ja 1906 Transvaalille
julistettiiukin perustuslaki, sekä 1907
Oranje-valtiolle. Ennen pitkää tällainen menettely
osoittautuikin oikeaksi. Transvaalissa 1907
toimitetuissa parlamenttivaaleissa jo eräät buuripuolueet
ja ,,uitlanderi"-puolue äänestivät yhteisiä
ehdokkaita. Transvaalin ensimäiseksi
pääministeriksi tuli kenraali Louis Botha (ks. t.), jonka
puolue vaaleissa sai enemmistön ja joka on ajanut
sovintopolitiikkaa uuteen emämaahan Englantiin
nähden. Hän nauttii aivan erinomaista
luottamusta kaikkien buurien keskuudessa, ja suureksi
osaksi hänen ansiotaan on, että on toteutumassa
aate, joka viime vuosina on ollut ensimäisenä
päiväjärjestyksessä kaikissa Englannin
Etelä-Afrikan siirtomaavaltioissa. Alettiin näet taas
entistä innokkaammin suunnitella noiden
valtioiden yhteenliittymistä, ja tällä kertaa myös
paremmilla menestyksen toiveilla ja
mahdollisuuksilla. Nyt on käynyt mahdolliseksi
yhdistää alkupuolella mainitut samaan päämäärään
pyrkivät, mutta muuten vastakkaiset
suunnitelmat: on tekeillä Etelä-Afrikan liittovaltio,
joka olisi Englannin yliherruuden alainen, mutta
jossa sisäinen itsehallinto tulisi olemaan buurien
käsissä. Paljon on asiata ajettaissa ollut
vaikeuksia voitettavina: tuon yhä edelleen polttavan
alkuasukas-kysymyksen järjestäminen,
liittovaltion eri osien erikoisharrastusten ja -etujen
yhteen sovittaminen, y. m. Mutta helmik. 9 p:nä
1909 eri valtioiden, Kap-maan, Natalin, Oranjen
ja Transvaalin, parlamenttien valtuutetut
vihdoin saivat valmiiksi yhteisen
perustuslakiehdotuksen, joka nyt on asianomaisten parlamenttien
ja Englannin hallituksen tarkastettava ja
hyväksyttävä.

Buurit ovat alkujaan olleet luonteeltaan
vanhoillisia, perittyjä tapojaan säilyttäviä ja
kaikkea uutta vierovia, mutta samalla ystävällisiä ja
vieraanvaraisia. Pakosta jouduttuaan vieraiden
kanssa kosketuksiin he kuitenkin, varsinkin
eteläisissä osissa, ovat tuntuvasti muuttuneet. Ylitä
mittaa taistellessaan sekä villipetoja että alku
asukkaita, kaffereita, ja englantilaisia vastaan,
ovat he kehittyneet itsenäisiksi ja vapautta
rakastaviksi sekä voimakkaiksi ja taitaviksi
ratsumiehiksi, tarkoiksi ampujiksi ja
varovaisiksi sodankävijöiksi. Heidän kielensä, t a a 1,
on hollantilaista murretta, johon kuitenkin on
sekaantunut paljon vieraita aineksin. Kirja- ja
koulukieleksi on tahdottu saada nykyistä
hollannin kieltä, kirkkokielenä on vanhanaikainen
hollanti. Uskonnoltaan buurit ovat ankaroita
kalvinilaisia, mikä hyvin soveltuu heidän
järkähtämättömään vakavuuteensa. Ennen sotaa
oli buureilla omankielisiä sanomalehtiä:
Kap-maassa 18, Natalissa 1, Transvaalissa 7 ja
Oranjen vapaavaltiossa 2. Yhä vieläkin on buurien
pääelinkeinona karjanhoito; laajoilla,
asumattomilla takamailla hoitelevat heidän
karjalaumojaan mustaihoiset alkuasukkaat. Maanviljelys on
vielä alkuperäisellä kannalla. Viime
vuosikymmeninä buuri-valtioissa kukoistukseen noussut
teollisuus ja kauppa on melkeinpä yksinomaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:26:05 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/1/0743.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free