Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Børresen, Hans Peter - Bötom, ks. Karijoki - Böttger (Böttcher, Böttiger), Johann Friedrich - Böttger, Rudolf Christian - Bötticher, Karl - Bözberg - Böök, Emil - Böömi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1397
Bötom
—Böömi
1398
he molemmat siitä erosivat ja läksivät lähellä
entistä työalaansa asuvain santaalieu
keskuuteen. Täten sai alkunsa „Intialainen kotilähetys
santaaleja varten" (Indian home mission for
Banthals), jota kannattavat sitä varten
muodostetut komiteat Intiassa, Englannissa ja varsinkin
Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Työ
santaalien keskuudessa on ollut erittäin hedelmällistä.
Työntekijöitä oli 1906 vain 5 henkeä, mutta sen
käännyttämiä n. 13,000 henkeä. U. P.
Bötom ks. Karijoki.
Böttger (Böttcher, Böttiger),
Johann Friedrich (1682-1719), saks.
teknikko, meissenin-posliinin keksijä.
Apteekki-oppilaana Berliinissä hän antautui suurella
innolla alkemistisiin kokeiluihin, tullen
kullanteko-taidostaan pian niin kuuluisaksi, että katsoi
parhaaksi paeta Saksiin. Tämän maan
voiton-hiinoinen kuningas August II vangitutti B:n
sekä varusti hänelle erityisen laboratorin, jossa
hänen piti valmistaa kultaa. B:n kuilanteosta
ei tietenkään tullut mitään, mutta 1708 hänen
onnistui valmistaa n. s. punaista posliinia, joka
pian tuli kuuluisaksi koko Euroopassa. Kun
B. jonkun aikaa tämän jälkeen oli löytänyt
puhdasta posliinisavea eli kaoliinia, onnistui hänen
monien kokeitten jälkeen valmistaa tästä
valkoista, kaunista posliinia, n. s.
meissenin-poslii-nia. Meisseniin perustettiin 1710 suuri
posliinitehdas, jonka johtajaksi B. tuli.
Posliinin-valmistus oli valtionsalaisuus ja B:iä pidettiin
tarkan valvonnan alaisena Dresdenissä ja
Meis-senissä. — V. 1892 pystytettiin Meisseniin B:n
pronssinen patsas. W. B.
Böttger, Rudolf Christian (1S06-S1),
saks. kemisti. B. on tehnyt useita kemiallisia
keksintöjä, joilla on ollut käytännöllistä
merkitystä. Hän m. m. keksi menettelyn valmistaa
galvanoplastillisia kopioita (n. s. galvanoksia)
graveeratuista painovalmiista kuparilevyistä,
1S42 B. keksi Bromeisin kanssa yhdessä
hyalo-grafian (ks. t.) (lasilevyjen etsauksen), 1846
Schönbeinistä riippumatta pumpuliruudin ja
kollodiumin. Edelleen B. keksi lasin
hopeoimi-sen, helposti hapettuvien metallien nikkelöimisen,
sekä uusia menettelyjä harvinaisten metallien
eristämiseksi. (W. B.)
Bötticher, Karl (1806-89), saks. arkeologi,
vv. 1S68-76 Berliinin museon veistokokoelmien
johtaja. Pääteokset: käänteentekevä „Tektonik
der Hellenen" (1844-52; 2 pain. 1869) ja
„Baumkultus der Hellenen" (1857), jolla kauan aikaa
oli perustava merkitys; sitäpaitsi hän julkaisi
joukon arkeologiaa ja taidetta käsitteleviä
tutkimuksia. E. R-n.
Bözberg, liikkeelle tärkeä (vuoren) sola
Jura-vuorissa, Sveitsissä Aargaun kanttonissa,
Brugg-ja Frick-laaksojen välillä, 574 m yi. merenp.
Zürieh-Baselin rata käy B:n kautta 2,5 km
pitkässä tunnelissa, joka on 450 m yi. merenp.
Böök, Emil (s. 1835), professori, historian
yliopettaja ruotsalaisessa normaalilyseossa.
Suoritettuaan yliopistotutkintonsa ja oltuaan v:sta
1868 pedagogiikan ja didaktiikan dosenttina
yliopistossa sekä opettajana eräissä Helsingin
oppilaitoksissa ja v:sta 1869 Helsingin lyseon (n. s.
Böökin lyseon) johtajana, B. nimitettiin 1891
yliopettajaksi ruotsalaiseen normaalilyseoon.
Julkaissut väitöskirjoina „Realismen i den tyska
skolan" (1868) sekä „Johannes Ludovicus Vives"
(1887). _
Böömi (tsek. Cechy, lat. Bohemia), muinoin
itsenäinen kuningaskunta, on nyt Galitsian
jälkeen Itävallan suurin ja väkirikkain
kruunun-maa, 51,967 km2 ja 6,610,594 as. (1906) 1. 127
km2:llä. B. rajoittuu lounaassa Baieriin,
luoteessa Saksin kuningaskuntaan, koillisessa
Preussin Sleesiaan, kaakossa Määriin, etelässä
Ylä-ja Ala-Itävaltaan. Se muodostaa hyvin
rajoitetun maantieteellisen kokonaisuuden, se kun on
kaikilta puolin reunavuorten ympäröimä.
Tärkeimmät näistä ovat Böhmerwald (tsek.
Sumava), Erzgebirge, Sudeetit (ks. n.)
ja n. s. Elben hiekkakivivuoret. Maan eteläisen
osan, kahta lakeata tertiääriaikaista aluetta
lukuunottamatta, täyttää matalakukkulainen
graniitti- ja gneissiylänkö, joka kohoaa
lona-vaa vastaan aina 800 m:iin yi. merenp. Myös
pohjoiset reuuavuoret ovat suurimmaksi osaksi
alkuvuorta, mutta B:n keskiosassa, suunnilleen
Pilsenin ja Praagin välillä, on leveä vyöhyke
paleotsoisia kerrostumia, joihin pohjoisempana
matalat liitukauden penkereet liittyvät. Näihin
ovat joet uurtaneet syviä laaksoja. Joetkin
osoittavat B:n maantieteellisen yksilöllisyyden; sillä
maan pääjoki, Elbe, ynnä sen lisiijoet Eger (tsek.
Ohre) ja M o 1 d a u (tsek. Vltava, ks. M o 1 d a u),
saavat vetensä melkein yksinomaan B:u alueelta.
Näitten jokien alue on 51,398 km2 ja tärkeimmät
lisäjoet: vasemmalta Vatava ja Berounka (saks.
Beraun) ja oikealta Säzava ja Luznice. Suoraan
Elbeen laskevat lisäjoet ovat vähäpätöisempiä,
ja Oderin ja Tonavan jokialueista vain pieni
osa on B:ssä. Järviä ei ole; niitä korvaavat B:n
eteläosassa keinotekoiset lammet, jotka yhteensä
täyttävät 120 km2 alan. — B:ssä on lauhkea
mannerilmasto vallitsevana ja reuna- sekä
korkeita vuoria lukuunottamatta se on hyvin
yhdenmukainen yli koko maan. Praagin keskilämpö
on 8°,9 (tammik. —1°,2 ; heinäk. 19°,3).
Keski-sademäärä on n. 700 mm. sateet runsaimmat
kesällä. B:n kasvikunta kuuluu
hercyniläis-balti-laiseen alueeseen; vain eteläisin osa on
subal-piininen. Eläinkunta on
eurooppalais-palearkti-nen. Suuret petoeläimet ovat harvinaisia. Jalo
metsänriista, kuten hirvi ja kaurislajit, on
suojattu. — Asutus B:ssä on hyvin tiheä (ks.
ylemp.). Se on tihein pohjoisessa,
vuorikaivos-ja teollisuusalueilla, harvempi B:n eteläosassa,
missä on hyvin suuria tiloja ja maanviljelys
pääelinkeinona. Väestö on kokoonpanoltaan kahta
kielensä puolesta erilaista kansan-ainesta.
Pääosan muodostavat länsi-slaavilaiset t s e k k i 1 ä
i-s e t 62," f0 ■ näitten ohella on saksalaisia
37,3 %. Edelliset asuvat etupäässä maan
keskiosassa, jälkimäiset sen rajaseuduissa, varsinkin
lännessä ja pohjoisessa. Kieliraja on yleensä
selvä. Suhde molempien kansanainesten välillä
on hyvin kireä, mikä usein, varsinkin
pääkaupungissa, Praagissa, on aikaansaanut
levottomuuksia ja meteleitä. Ennen saksan kieli oli
vallitsevana, nyt tsekkiläiset ovat pitkällisten
taistelujen jälkeen saaneet kielensä maan
virastoissa ja opetuksessa tasa-arvoon saksan kielen
kanssa, valloittaapa tsekin kieli itselleen uutta
alaa sekakielisissä ja ennen puhtaasti
saksalaisissa seuduissakin. Uskonnoltaan n. 96 % on
katolilaisia, 2,25 % protestantteja, 1,5 % juuta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
