- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1405-1406

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Böömiläiset veljet - Böömin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1405

Böömin kieli

ja kirjallisuus

1406

liikkeiden vaikutuksesta (ks. Hus ja H u s s
i-laiset) syntyi Böömissä 1400-luvun puolivälissä
alempien kansankerroksien keskuudessa. Sen
alkuunpanijat tahtoivat elää Petr. Chelcicky’n
(ks. t.) opetusten mukaan ja ensimäistä
kristillistä seurakuntaa ihanteenaan pitäen perustivat
kirkollisen yhdyskunnan. Toteuttaakseen
kristillisyyden siveellistä ihannetta tuli todellisen
„veljen" luopua maailmasta ja sen vallasta ja
täyttää vain kristillisen rakkauden lakia.
Kukaan ei saanut astua valtionvirkaan, ei olla
tuomari eikä sotilas, ei myöskään olla
kauppiaana. Veljeskunta asettui ensin 1457 tai 1458
eräälle maatilalle Kunwaldin kylässä, jonka
Böömin kuningas Yrjö Podiebrad oli heille
luovuttanut.

Lähistöön syntyi pian toinen samanlainen
yhdyskunta. V. 1467 veljet valitsivat -— osaksi
alkaneen vainon pakoittamina — itselleen omia
pappeja irtautuen siten täydellisesti
laillistetuista kirkkokunnista. Seurakuntana he
käyttivät itsestään nimeä jednoia bratrskä (= unitas
fratrum = veljien yhteys), „veljesseurakunta".
Vaikka irtaantumista seurasi uusi vaino, levisi
seurakunta Määriinkin. Mutta 1490:n tienoilla
alkoi sisällisiä riitaisuuksia, jotka uhkasivat
koko veljesseurakunnan olemassaoloa. Kun
alkuperäiset jäykät maailmankarttamisperiaatteet
vaikuttivat, että kokonaisten kunniallisissa
ammateissa toimivien ihmisluokkain, kuten
sotilasten, tuomarien, neuvosmiesten, aatelisten
tilan-omistajain, oli mahdotonta kuulua
veljesseura-kuntaan, ja kun niistä oli sentähden pitkin aikaa
täytynyt käytännössä tinkiä, niin syntyi
voimakas suunta, jonka edustajat koettivat osoittaa,
ettei Raamattu vaatinutkaan sellaista maailman
kieltämistä, ja tämä suunta voitti. 1500-luvun
alussa alkoi ankara vaino, joka päättyi siihen,
että Böömin valtiopäivät 1508 kuningas
Vla-dislavin esityksestä kielsivät veljien julkiset ja
salaiset kokoukset, määräsivät heidän kirjansa
poltettaviksi ja vaativat heitä itseään liittymään
laillisiin kirkkokuntiin. Tämä päätös määräsi
veljesseurakunnan aseman Böömissä pitkiksi
ajoiksi. Mutta Määrissä veljiä siedettiin, ja
seurakunta pääsi suureen kukoistukseen yksin
Böömissäkin, jossa vainolakeja ei voitu
johdonmukaisesti toteuttaa. Tarmokas piispa Luukas
Praagilainen (1517-28) järjesti
seurakunnan olot uusien vapaampien periaatteiden
mukaan, esitti heidän oppinsa järjesteellisesti ja
vaikutti tuotteliaana kirjailijana. Luukaan
aikana pysyttyään erillään luterilaisista, veljet
lähenivät heitä myöhemmin. Kun he
Schmalkaldenin sodassa kieltäytyivät taistelemasta
protestantteja vastaan, heidät karkoitettiin
Böömistä, mutta saivat turvapaikkoja Preussissa ja
Puolassa. Puolaan siirtyneet liittyivät 1570
Sen-domirin kokouksessa reformeerattuihin ja
luterilaisiin. Samoin omaksuivat Böömiin ja
Määriin jääneet 1575 kalkkilaisten, luterilaisten ja
reformeerattujen kanssa yhteisen tunnustuksen
(Confessio Bohemica). Kolmikymmenvuotisen
sodan aikana menetettyään kaikki oikeutensa
emämaassaan veljesseurakunta hajaantui suuren
piispansa Amos Comeniuksen (ks. t.)
aikana. Seurakunnan viimeisistä jätteistä
muodostui seuraavalla vuosisadalla herrnhutilaisten
(ks. t.) kantajoukko.

Böömiläisellä veljeskunnalla on ollut suuri
merkitys tsekkiläisten kansalliselle kehitykselle.
Veljet koettivat aina säilyttää kansallista
henkeä, perustivat kouluja ja pitivät erityisesti
huolta kielen puhtaudesta, ja heidän
keskuudessaan käytetty raamatunkäännös (ks. B 1 a h
o-s 1 a v) on tsekkiläisen kirjakielen peruskiviä.
Myöskin olivat tsekkiläisen kansallisuuden
uudestaan herättäjät etupäässä böömiläisten
veljien jälkeläisiä. Koululaitoksensa,
kirkkolaulu-jensa, seurakuntajärjestyksensä ja kurinsa kautta
on veljeskunta vaikuttanut Saksan evankeliseen
kirkkoon. [Gindely, „Geschichte der
Böhmischen Brüder" (Prag 1857-58) ; Göll, „Quellen
und Untersuchungen zur Geschichte der
Böhmischen Brüder" (Prag 1S78-82), de Schweinitz,
„History of the Church known as the Unitas
fratrum" (Pensylvanian Betlehem 1885).]

A. J. P-ä & J. J. M.

Böömin kieli ja kirjallisuus. 1. B:n kieli,
jonka asemesta viimeaikoina ou slaavilaisten
maiden ulkopuolellakin usein käytetty nimeä
tsekin kieli (böömin kielellä jazyk cesky’),
kuuluu yhdessä puolan, Lausitzin vendien ja
slovakin kielen kanssa länsislaavilaiseen
kieliryhmään. B:n kieleen liittyy likeisesti slovakin
kieli Poh jöis-Unkarissa, jossa böömin kieli
19:nnen vuosis. alkupuolelle asti oli
slovakkilais-ten kirjakielenä. Lukuunottamatta siis slovakin
kieltä on böömin kielen pää-alana Böömi ja
Määri. Myöskin Itävallan Sleesiassa ja
Ala-Itävallassa on böömin kieltä puhuvia melkoinen
määrä (Wienin kaupungissa 250.000). V:n 1900
virallisen väenlaskun mukaan oli tätä kieltä
puhuvia Itävallassa kaikkiaan 5,955,000 henkeä.
Kun myöskin Ameriikassa (250,000), Saksassa,
Venäjällä ja Balkaninmaissa asuvat tsekkiUiiset
otetaan lukuun, on heidän kokonaislukunsa
nykyään n. 7 milj. Böömissä on tsekin kieltä
puhuvia 62-63 % ja saksan kieltä puhuvia 37 %,
Määrissä 70 % ja saksalaisia 30 % ja Itävallan
Sleesiassa 22%. — B:n kielen ominaisuuksista
mainittakoon: korko on sanan ensimäisellä
tavulla, lyhyiden ja pitkien vokaalien välillä
tehdään tarkka ero, kuten serbokroatissakin, jota
vastoin muut slaavilaiset kielet tuntevat pitkiä
vokaaleja vain korollisessa tavussa, „pehmeän"
k.erakkeen jäljestä on a muuttunut c:ksi ja «
t:ksi, ie on supistunut i:ksi, pitkä i ja ü ovat
muuttuneet diftongeiksi ei ja ou. vrt.
Länsi-slaavilaiset kielet. fPääteos böömin
kielestä on J. Gebauer, „Historickä mluvnice jazyka
ceského" (3 nid.).]

2. Kirjallisuus. Maantieteellisen
asemansa kautta Böömi joutui jo varhain
länsieurooppalaisen kulttuurielämän piiriin.
900-luvun alkupuolella B. on jo kristillinen valtio.
Ensimäiset kirjalliset muistomerkit, Kosmaksen
kronikka (ks. t.) ja legendat Böömin
pyhimyksistä Veneeslauksesta ja Lndmilasta, ovat vielä
latinankielisiä, mutta 13:nnella vuosis.
käytetään jo böömin kieltä kirjallisuuudessa.
Saksalaiset lemmenlaulajat ia runoilijat B:n
kuninkaiden hovissa toivat ritarirunouden maahan ja
pian tarut Aleksanteri Suuresta, Tristanista,
Didrik Berniläisestä V. m. olivat saaneet böömin
kieliser.kin muodon. Erittäin elähyttävästi
kirjallisuuteen neljännellätoista vuosisadalla
vaikutti Kaarle IV:n hallitus. Kuninkaallisen hovin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0759.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free