Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Cæsar ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1421
Cæsar
1422
nen jälkeläisilleen sekä muuttui sitten
hallitsijan pysyväiseksi arvonimeksi yhdessä „Augustus"
ja „Imperator" sanojen kanssa. Keisari
Hadria-nuksen ajoilta C. oli yksin kruununperillisen
arvonimi sekä Dioeletianuksen ajoilta hallitsijan
lähimpien apumiesten nimitys. Tästä sanasta
johtuu eri kielissä korkeimman vallan haltijan
nimitys (myöh. kreik. kaisar, saks. kaiser, ruots.
kejsare, suom. keisari, unk. csäszär, ven. tsar
j. n. e.). K. J. E.
Caesar [-C-], G a i u s Julius (100-44 e. Kr.),
roomal. valtiomies, sotapäällikkö ja kirjailija.
C. kuului ikivanhaan sukuun, joka perintätiedon
mukaan polveutui troialaisen Æueaan pojasta
Juluksesta (ks. A s k a n i o s), ja oli syntynyt
Roomassa heinäkuun (Quinct’ilis, myöhemmin
Julius) 13 p:nä v. 100 e. Kr. Hänen
vanhempansa olivat prætori C. Julius Cæsar (k. 85)
ja lahjakas Aurelia (k. 54).
Sukulaisuussuhteiden johdosta nuori C. liittyi Gaius Mariukseen
(ks. t.) ja kansanpuolueeseen. Kun Sulia
valtaan päästyään vaati C:ia hylkäämään vaimonsa
Cornelian. Mariuksen puoluetoverin L. Cornelius
Cinnan (ks. t.) tyttären, ja C. itsepintaisesti
kieltäytyi, täytyi hänen lähteä Vähään-Aasiaan,
missä hän kunnosti itseään sotaretkillä. Sullau
kuoltua v. 78 C. jälleen palasi Roomaan.
Herä-tettyään melkoista huomiota syyttämällä
muutamia Sullan apumiehiä rahainkiskomisista
matkusti C. Rhodos-saarelle perehtyäkseen rhetori
Molonin johdolla puhetaitoon. Roomaan
palattuaan C. lähestyi valtion vaikutusvaltaisinta
miestä Gnæus Pompeiusta, mutta koetti samalla
kertaa suurilla lahjoilla ja miellyttävällä
käytöksellä voittaa kansan suosiota. Vähitellen C.
saavutti tavallisessa järjestyksessä eri
virka-asteet: tuli quæstoriksi v. 68, ædiliksi v. 65,
pontifex maximukseksi v. 63 ja prætoriksi v. 62.
Prætorina oltuaan C. hoiti Hispania ulterior
maakuntaa v. 61, jona aikana hän voitti sotaista
mainetta sekä kokosi itselleen suunnattomia
rikkauksia maksaakseen Roomassa hankkimansa
velat. Saavuttaakseen suurempaa valtaa C.
liittoutui v. 60 Pompeiuksen ja M. Crassuksen
kanssa (n. s. ensimäinen triumviraatti) sekä tuli
sen johdosta v. 59 konsuliksi yhdessä M.
Calpur-nius Bibuluksen kanssa. Konsuliajan loputtua
antoi kansa C:lle maakunnaksi Pohjois-Italian
1. (Alppien) tämänpuolisen Gallian (Gallia
cisal-pina 1. citerior) ynnä Illyricumin (nyk. Istria ja
Dalmatsia), vastoin tavallisuutta viideksi
vuodeksi kolmen legionan kanssa, ja senaatti lisäsi
tähän tuonpuolisen Gallian (Gallia transalpina
1. ulterior 1. Narbonensis) sekä legionan yhtä
pitkäksi aikaa saadakseen tuon kunnianhimoisen
miehen poistumaan pääkaupungista. Keväällä
v. 58 C. matkusti Alppien yli Galliaan, jonka
hän sotavoimallaan ja viekkaudellaan lopulta
täydellisesti sai valtaansa. Ensiksi C. 58 voitti
helvetsialaiset sekä Ariovistuksen (ks. t.)
johdolla Galliaan hyökänneet germaanit, sitten 57
maan pohjoisosassa asuvat heimot ja 56
ran-nikkokansat (myöh. Normandiessa ja
Bretag-nessa sekä Aquitaniassa) ja kukisti 52 vihdoin
arvernilaisen ylimyksen Vercingetorixin
johtaman laajan kapinan Alesian valloituksella (vrt.
AlesiajaVercingetorix). C. teki myös
55 ja 53 kaksi hyökkäystä Germaaniaan
Rein-virran poikki ja purjehti 55 ja 54 kahdesti rooma-
laisille aivan tuntemattomaan Britanniaan. Sitten
kuin C„ Pompeius ja Crassus v. 56 Lueassa (nyk.
Lucca) olivat uudistaneet liittonsa, sai C.
edelleen samat maakunnat viideksi vuodeksi. Ennen
pitkää Pompeius kuitenkin lähestyi
senaatin-puoluetta peläten C:n yhä suurenevaa valtaa,
varsinkin sen jälkeen kuin hänen vaimonsa
Julia, C:n ainoa lapsi, oli kuollut v. 54. Hänen
aloitteestaan vaadittiin senaatissa, että C.
luopuisi sotajoukostaan sekä Roomassa vastaisi
omavaltaisista teoistaan. Kun C. ei tähän
saattanut suostua, päätti hän alussa v. 49 kulkea
yli Rubico-joen (ks. Jaeta alea esto!), joka
erotti hänen maakuntansa varsinaisesta Italiasta.
Julius Cæsarin jättiläispatsas Konservaattorien palatsissa.
(Rooma. Capitolium).
sekä marssi Koomaa kohti. Lyhyessä ajassa C.
sai koko Italian haltuunsa sekä pakoitti
Pompeiuksen lähtemään Kreikkaan. Sen jälkeen kuin
C. oli voittanut Pompeiuksen alipäälliköt
His-paniassa ja valloittanut Massilian (nyk. Mar
seille), lähti hän v. 48 Kreikkaan. Pharsaloksen
luona Thessaliassa C. sai loistavan voiton
vihollisistaan; Pompeius pakeni Egyptiin, missä hän
maalle noustessaan kavalasti murhattiin. C.
taasen järjesti mielensä mukaan Egyptin asiat,
kukisti nopeasti Vähässä-Aasiassa Bosporoksen
kuninkaan Pharnakeen (ks. V e n i, v i d i, v i c i)
sekä käväisi Roomassa, missä hänelle
suurenmoisten kunnianosoitusten ohessa omistettiin
valtion korkeimmat virat ja luottamustoimet
(konsulinvirka, tribuunin ja diktaattorin valta).
Sitten hän purjehti Afrikkaan, missä hän
Thap-suksen luona v. 46 perinpohjin voitti
vastusta-jainsa paljoa lukuisammat sotajoukot. Sitten C.
Roomassa vietti nelikertaista ylen loistavaa
triumfiretkeä voittojensa johdosta Galliassa,
Egyptissä, Pontuksessa ja Numidiassa. Vielä
kerran C. lähti Ilispaniaan Pompeiuksen poikia
vastaan ja kukisti heidät vaivoin Mundan luona
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
