- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1475-1476

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Canterbury Tales ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1475

Cantharellus—Canutus Johannis

1476

ja naiivit suomalaiset koti-ihmiset. Seuraava
näytelmä „Sylvi" (1893) on koe psykologisesti
selvittää niitä sielunelämän syvänteitä, jotka
näyttivät tulleen ilmi eräässä vähää ennen
tapahtuneessa hämmästyttävässä murhassa, ja samalla
leimuava vastalause nykyisen elämän
sovinnaisuutta vastaan. Kaksi 1-näytöksistä
huvinäytelmää, „Ilän on Sysraästä" ja „Spiritistinen
istunto" (1893), ja yksinäytöksinen perhekuvaus
„Kotoa pois" eivät tuo esiin uusia puolia Minna
C:n kirjailijakuvaan. Sitävastoin on nähtävästi
Tolstoin mahtavan „Pimeyden vallan"
vaikutuksen alaisena syntynyt näytelmä „Anna Liisa"
(1895) erinomainen näyte siitä, miten Minna C.
osasi luoda voimakasta omanmaan-tuntuista
draamallista elämää aiheeseen, joka ei ole uusi, ja
saada kansanelämän pohjalta esiin suuret
siveelliset elämänkysymykset. Tämä näytelmä viittaa
siihen, että tekijätär oli saavuttanut tyvenen
käsityksen ihmiselämän heikkouksista ja
siveellisistä voitoista.

Minna Canth on Aleksis Kiven jälkeen
huomatuin suomalainen näytelmäkirjailija ja niin
hyvin dramatikkona kuin novellistina meillä
ensimäinen, jossa uudenaikaisen realismin aatteet ja
tendenssit murtautuivat voimakkaasti esiin. Hän
oli ensimäisiä uudenajan esitaistelijoita, ei ehkä
niin suuri taiteilijana, muovailijana, kuin
tienraivaajana, innostajana. — Minna C. kuoli
Kuopiossa toukok. 12 p:nä 1897. [Minna Canth,
„Själfbiografiska meddelanden" (Noveller,
autoriserad öfvers, af H. Lbg. 1894) ; Lucina Hagman,
„Minna Canthin elämäkerta" I (1906).] J. J-ti.

Cantharellus ks. Vahvero.

Cantharis, kovakuoriaissuku pehmeäsiipisten
(Malacodermata) ryhmässä; useimmiten
mustan-ja keltaisen- tai mustan- ja punaisenkirjavia
hyönteisiä ; peitinsiivet pehmeät. Tavataan suurin
joukoin alkukesällä; syövät lehtikirvoja ja muita
hyönteisiä, jonka kautta ne tekevät hyötyä.
Musta, sametinkarvainen toukka, on myös
raa-telueläin: talvehtii mielellään kivien ja lehtien
alla ja tulee esille piilopaikoistaan varhain
keväällä lumen sulattua. Cantliaris nimellä on
ennen kutsuttu myös Lj/tta-sukua (ks.
Espanjan-kärpänen). ks. Kovakuoriaiset. XJ. S-s.

Canticum (lat. < cantä’re = laulaa),
roomalaisessa teatterissa laulavalla äänellä, huilujen
säestyksellä esitetty monologi; — laulu, ylistyslaulu,
kiitosvirsi. — C. eanticorum, „laulujen
laulu", s. o. (Salomonin) Korkea veisuu.

Cantilena [-lè’-] (it.), laulunkaltainen sävelmä
soi ti »sävellyksessä.

Cantillon [kävti’lon], Richard (k. 1734),
engl.-ransk. taloustieteentutkija ja rahamies,
toimi 1710- ja 1720-luvulla pankkiirina
Pariisissa; otti osaa m. m. John Law’n suuriin
kei-notteluihin ja hankki itselleen suuren
omaisuuden; siirtyi sittemmin Lontooseen, jossa
murhattiin. C:lla on suuri merkitys taloustieteen
historiassa, syystä että hänen teoksensa „Essai sur
la nature du commerce en général" (1755) on
tuntuvasti vaikuttanut fysiokraattien
koulukunnan perustajan Quesnay’n mielipiteisiin. J. F.

Cantique [kiiti’k] (ransk.), kiitosvirsi, ks.
Canticum; myös hengellinen virsi yleensä.

Canto (it., < lat. ca’ntus), laulu ; b e 1 canto,
„kaunis laulu", italialaiseen laulutapaan kuuluva
tasainen ja sulosointuinen äänenkäyttö. I. K.

Canton [kiintonj. 1. Yhdysvaltain usean
kaupungin nimi. Suurin näistä on Ohiossa, 80 km
Clevelandista etelään; konetehtaita
(maanviije-lyskoneita) ja läheisyydessä kivihiilikaivoksia.
30,667 as. (1900). -— 2. Kaupunki Kiinassa, ks.
Kanton.

Cantor, Moritz (s. 1829), saks.
matemaatikko, v.sta 1863 professorina Mannheimissä.
Hänen pääteoksensa on „Vorlesungen über die
Geschichte der Mathematik" (3 nid.) ; sitäpaitsi
hän on ollut aputoimittajana Schlömilchin
aikakauskirjassa „Zeitschrift f. Math. u. Physik".
C. on kirjoittanut suuren joukon matematiikan
historiaa koskevia tutkimuksia. (V. V. K.)

Cantü, Cesare (1807-95), it. historioitsija
ja kirjailija; tuli 1823 it. kielen ja kirjallisuuden
opettajaksi Sondrioon, 1827 Comoon ja 1832
Milanoon. Hän tuli tunnetuksi runoteoksellaan
„Algiso e la lega lombarda" (1828) ja
historian-teoksellaan „Storia della cittä e della diocesi di
Como" (1829). Teoksessaan „La Lombardia nel
secolo XVII, eommento storico ai Promessi Sposi
di A. Manzoni" (Milano, 1832) lausumiensa
aatteiden johdosta C. joutui 13-kuukautiseen
vankeuteen. Vankilassa hän kirjoitti historiall.
romaaninsa „Margherita Pusterla" (julkaistu 1837),
joka kuvaa vankilan elämää. C:n maine
perustuu pääasiallisesti hänen yleistä historiaa
käsittelevään teokseensa „Storia universale" (35 nid.,
julk. ensi kerta Torinossa 1837). Se on
kokoonpantu etupäässä saksalaisten ja ranskalaisten
lähteiden mukaan, on kirjoitettu kirkolliseen
henkeen, mutta on muuten ensimäinen laatuaan
Italiassa, ja tuotti tekijälleen taloudellisen
riippumattomuuden. Toisessa pääteoksessaan „Storia
degli Italiani" (ensim. pain. Torino 1854, 6 nid.)
C. vaati italialaista valtiosopimusta Itävallan ja
paavin kanssa. C. on kirjoittanut useita
muitakin vähenimänkokoisia historiallisia teoksia sekä
Italian kirjallisuushistorian: „Storia della
lette-ratura italiana" (Firenze, 1865). Suuren suosion
saavuttivat C:n lukuisat nuorison- ja
kansankir-jaset. C. on kirjoittanut runojakin, jotka
kokoelmana ilmestyivät Firenzessä 1870.
[Berto-lini, „Cesare Cantü e le sue opere", 1895.]

(j. n-i.)

Cantus (lat.), laulu. ks. Canto. — C. f i
r-in u s, „määrätty laulu", kuoro- tahi
urkusävel-lyksen pääsävelmänä käytetty tuttu virren tahi
messun sävelmä, joka vanhemmissa sävellyksissä
enimmiten esiintyi tenoriäänessä pitkin sävelin,
toisten äänten sitä säestäessä lyhytsäveleisin
kuvioin (c. f i g u r a t u s). — C. p 1 a n u s,
„tasa-mittainen laulu", nimitys keskiajan
kirkkosävel-mille, sen jälkeen kuin niitten alkuperäinen
rytmi oli hävinnyt ja niissä joka sävel laulettiin
yhtä pitkäksi. I. K.

Canulejus [-ë"-], Cajus, room.
kansantribuuni, sai v. 445 e. Kr. aikaan kansanpäätöksen,
jonka mukaan patriisien ja plebeijien väliset
avioliitot tulivat laillisesti päteviksi.

Canutus Johannis [-nü’- -a’-] (k. 1564), suom.
piispa, oli kotoisin Eurajoelta, tuli 1532
ylioppilaaksi Wittenbergissä, 1536 maisteriksi, ja
nimitettiin kotiin palattuansa Turun kirkkoherraksi
ja kaniikiksi tuomiokapituliin. V. 1556 hän
lähettiläänä kävi Venäjällä suuriruhtinaan luona.
Eerik XIV näyttää epäilleen C. J:ta Juhana
herttuan ystäväksi, koska syksyllä 1562 pani

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0794.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free