- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
1483-1484

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Capri ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1483

Capsula—Carabus

1484

1750) puoliso. Hänen maalauksiaan ovat m. m.
Pietarsaaren maaseurakunnan kirkossa oleva,
Herran-ehtoollista esittävä alttaritaulu sekä
Koivulahden kirkossa säilytetty piispa Witten
muotokuva, [ks. „Biografisia tietoja Suomen
naisista", 11 eis. 181)G.j

Capsula (lat.), kapseli, verho. 1. Anat. C.
a d i p o s a, munuaista ympäröivä, höllästä
rasvakudoksesta muodostunut peite; c. externa ja
i n t e r n a, kaksi aivoissa olevaa muodostumaa,
joista edellinen rajoittaa ulkopuolelta ja
jälkimäinen mediaali- 1. sisäpuolelta, n. s. nucleus
Icnlifurminta.

2. Farmas., kapseli, kotelo; capsulæ
elas-t i c æ, pehmeät (elastiset) lääkekapselit.

il. O-B.

Captatio benevolentiæ f-tä’- -le’n-] (lat.),
mielihyvän t. suosion tavoittelu ; nimitystä
käytetään erittäin jostakin puheen osasta tai
käänteestä, jolla kuulija tahdotaan saattaa
mielenkiinnolla puhetta seuraamaan. K. J. E.

Capua. 1. Muinaisuudessa Campanian
pääkaupunki ja lähinnä Koomaa Italian suurin
kaupunki, alkuaan oskilainen yhteiskunta, joutui
samnilaisten valtaan 423 e. Kr. sekä liittyi
Koomaan 343, johon se yhdistettiin Appiuksen tiellä
(Via Appia) 312 e. Kr. Toisen puunilaissodan
aikana C. luopui Hannibalin puoleen 216 Cannæu
taistelun jäljestä, mutta joutui 211 takaisin
roomalaisten haltuun sekä menetti itsehallintonsa
ja maa-alueensa (Ager-campanus). Tunnettu
rikkaudestaan ja ylellisyydestään; vielä
keisariajalla mahtava. Sittenkuin saraseenit hävittivät
C:n 840 j. Kr., muuttivat sen asukkaat
Casili-numin paikalle, jolle antoivat Capuan nimen.
Vnnhan C:n viereen kasvoi myöhemmin
keskiajalla uusi kaupunki, nyk. Santa Maria di
Capua vetere. Siellä on osaksi säilynyt
amfiteatteri (suurin Italiassa Colosseumin
jälkeen, noin 30,000 katsojalle), vanhoja hautoja
y. m. [Nissen, „Italische Landeskunde" II,,
"(1902); Beloch, „Kampanien"(1890).] K.J.B.

2. Nykyinen C., linnoitettu kaupunki
Ca-sertan provinssissa, n. 12,200 as„ sijaitsee
Vol-turno-joen varrella; arkkipiispanistuin. C:ssa
on tuomiokirkko, muinaismuseo ja
tykkiväen-laboratori. Vahva varusväki. Harjoittaa
vilkasta kauppaa. —Perustettu 856 j. Kr.; oli
9:n-nestä vuosis. ruhtinaskunnan pääkaupunkina;
1058 normannit sen valloittivat. C. kuului
12:n-nelta vuosis. Sisiliaan. (W. S-m.)

Capuana
(V-J, Luigi (s. 1839), it. runoilija
ja kirjailija. Hänen runollinen esikoisensa on
nimeltä „Garibaldi". Salanimellä „Faunus" hän
julkaisi sonettikokoelman „Vanitas vanitatum".
V. 1864 hän asettui Firenzeen toimien [-sanoma-lehtimiehenä ja teatteriarvostelijana.
Teatteri-arvostelujensa valikoiman hän on julkaissut
nimellä „II teatro contemporaneo" (Palermo, 1872).
C. on kirjoittanut joukon novelleja, joista
mainittakoon: „Profili di donne" (1877). „Homo"
(1883, laajennettu 1888), „Fumando" (1889),
„Anime a nudo" (1900), „Delitto ideale" (1902).
Lisäksi C. on kirjoittanut naturalistiset
romaanit: „Giacinta" (1879) ja „Profumo" (1890) sekä
miellyttävät sadut „C’era una voita" (1882) ja
„11 regno delle fate" (1883). Hänen teoksensa
„LTsola del sole" (1898) kuvaa Sisiliaa.

J. E-l.

Capucbon [-pysö’J (ransk.), huppukaulus;
naisviitta huppukauluksineen.

Capus /kapy’s], Alfred (s. 1858), ransk.
näytelmän- ja romaaninkirjoittaja, synt. Aix’issä.
Aluksi hän julkaisi realistisia romaaneja, jotka
eivät herättäneet erityistä huomiota. Sen
sijaan hän veti melkoista huomiota puoleensa
„Figaro" lehteen alkaen vuodesta 1893
kirjoittamillaan dialoginmuotoisilla poliittisilla
satiireillaan. Hänen draamallinen esikoisensa oli
„Bri-gnol et sa Fille" (1895), jossa jo ilmenee hänen
taipumuksensa arvostella elämää ja ihmisten
vikoja suopeasti. Yhdessä huumorillisen
kirjailijan, Alphonse Allais’n kanssa C. julkaisi 1896
näytelmän „L’Innocent", jossa vakavuus,
leikillisyys ja koomillisuus vuorottelevat, kuten usein
C:n näytelmissä. C:n ensimäinen huomattava
näytelmä on „Kosine" (1897). Siinä C. ilmenee
moralistina, kuitenkaan olematta tendenssillinen,
ja liäu suuntaa ivansa niin sanottua
säännöllisesti järjestettyä yhteiskuntaa vastaan. C:n
seuraavista näytelmistä „Mariage bourgeois" (1898)
kuvaa raha-ahdingon ja entisten
rakkaussuhteiden vaikeuttamaa porvarillista avioliittoa. „La
Bourse ou la vie" (1900) näytelmän aihe on
köyhän perheen taistelu puutteiden kanssa ja sen
takertuminen suurpohatan asioihin, siitä johtuvat
selkkaukset ja näiden lopullinen selviäminen —
C:n näytelmissä usein esiintyvä optimistinen
piirre. Näytelmä „La veine" (1901) asetti C:n
huomatulle sijalle nuoren pariisilaisen
näytelmäkirjoittaja-koulun riveissä. Siinä ilmenee C:n
parhaita kirjailija- ja dramaturgi-ominaisuuksia.
C:n tuotanto on erittäin runsas. j. h-l

Caput, mon. capita (lat.), pää; jonkun asian
alku, luku (kapitteli) ; aatelisen suvun päämies.

— C. f a m i 1 i æ 1. f a m i 1 i a s, suvun, perheen
päämies. — Capita jugata, kaksi
yhdistettyä päätä rahaan kuvattuina, joko kasvot
vastakkain, capita ad versa, tai kasvot
toisistaan poiskäännettyinä, capita aversa.

— Per capita, pääluvun mukaan. — Q u o t
capita tot sensus 1. sententiæ, niin
monta mieltä kuin päätä.

Caput mortuum (lat., = „kuollut pää"). Näin
nimitettiin aikaisemmin sellaisia kemiallisissa
töissä saatuja jätteitä, joita ei osattu mihinkään
käyttää. Nykyään sanotaan C. m:ksi sitä
epäpuhdasta rautaoksidia, jota saadaan
sivutuotteena valmistettaessa savuavaa rikkihappoa
rautavihtrilliä kuumentamalla. Siitä
valmistetaan maalina käytettyä punamultaa. TV. b.

Carabus, kovakuoriaissuku maakiitäjien (ks. t.)
heimossa, 12-50 mm:n pituisia, nopeajalkaisia,
hyvin raatelevaisia hyönteisiä, joiden
lennin-siivet useimmiten ovat kokonaan surkastuneet.
Pyydystävät enimmäkseen öisin saalistaan, mutta
juoksentelevat usein päivälläkin aukeilla mailla,
teillä tai puutarhoissa. Syövät hyönteistoukkia,
simpukoita, kastematoja j. n. e. Ahdistettuina
ne itsepuolustukseksi ruiskuttavat takaruumiinsa
rauhasesta ruskeata, pahanhajuista nestettä,
Toukat ovat nopealiikkeisiä, vahvaleukaisia
raatelueläimiä. Suomessa tavataan 12 lajia;
yleisimmät ovat: C. nemoralis, musta,
pronssi-kiiltoinen; kummassakin peitinsiivessä 3
piste-riviä; C. nitens, peitinsiivet metallivihreät,
mustaharjuiset; C. granulatus, musta, tumman
tai vihertävän pronssivärinen, peitinsiivissä 3

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0798.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free